Sivulla 306 Tervo kirjoittaa Uuno-elokuvien huonosta kansainvälisestä menestyksestä ja jatkaa: ”Jopa ranskankieliset vieraskielisessä ympäristössä menestyneet elokuvasarjat ovat harvinaisia. Isä Camillo on poikkeus. Hän oli persoonallinen isohampainen pappismies, joka riiteli kylän kommunistisen pormestarin Pepponen kanssa monen suositun elokuvan verran. Tämä tapahtui 1950-luvulla. Ja ranska on suomen rinnalla valtakieli.” Kyseisen elokuvasarjan seikkailut tapahtuvat Italiassa. Elokuvat olivat italialais-ranskalaista yhteistuotantoa, joissa näyttelijät puhuivat omaa äidinkieltään. Italiassa esitetyt versiot on dubattu italiaksi, Ranskassa esitetyt ranskaksi. Itse muistan ne Suomen televisiosta italiankielisinä. Todellisen toimittajan tavoin Tervo oikoo mistä aita on matalin ja kirjoittaa suurin piirtein sinnepäin.