Auschwitz on useimmille eurooppalaisille tuttu ainakin nimenä, mutta tuossa hirveyksien museossa käyminen auttaa oivaltamaan sen kauheudet toisessa potenssissa. Ehkä siksi kirjailija Morrisin fiktiivinen romaani tuntuu niin todelliselta, vaikka se ei kriitikoiden mukaan kaikilta osin olisikaan totta. Miksi pitäisikään? Kestäisimmekö sen, että todellisuus oli vielä kauheampaa kuin kirjan selviytymistarina antaa ymmärtää? Rinnakkaisromaaniksi suosittelen Poikaa raidallisessa pyjamassa.