Oates, Joyce Carol : Syntipukki

Maine on lasinhauras asia. Samoin kuin pieni tärsky voi jättää pysyvät säröt lasiin, voi yksi varomaton lause tehdä peruuttamatonta vahinkoa maineelle.

Koko koulu tietää, että Matt tykkää pelleillä, mutta siitä huolimatta suositusta narrista tulee yhtä kömpelöä vitsiä ja poliisien vierailua myöhemmin epäilty pommimies. Kaverit kaikkoavat ympäriltä hetkessä ja Matt saa kokea muiden halveksunnan ja inhon kaikessa kauheudessaan. Ainoastaan "Ruma Ursula" huomaa, että tässä ammutaan tykillä kärpästä, ja ryhtyy puolustamaan lokaan potkittua. Siihen tarvitaan Äkäpussia, joka on Ursulan omaksuma anteeksipyytelemätön ja itsenäinen elämänasenne.

"Minulla oli sellainen käsitys, että hänellä oli paljon ystäviä, ja tytöt pitivät hänestä. "Älykkö" - "vitsiniekka" - "viisastelija" - mutta hänen huumorinsa ei ollut ilkeää eikä pahantahtoista."

Nieminen, Emmi : Vihan ja inhon internet

Internet on niin kiero paikka, että siellä voi menettää maineensa tekemättä itse mitään väärää. Siihen riittää yksi vihainen trolli, joka ei vain pidä sinusta, tai yksi viaton blogiteksti, jonka pahantahtoiset häiriköt päättävät väkisin vääntää skandaaliksi.

Tässä journalistisessa sarjakuvassa pureudutaan verkkovihaan, jonka tarkoituksena on tukahduttaa mielipiteitä ja herättää pelkoa. Siinä kerrotaan tositarinoita naisista, jotka on yritetty vaientaa esimerkiksi heidän poliittisten mielipiteidensä takia. Yksi painostuskeino on kohteen maineen lokaaminen oikeita tai keksittyjä yksityisasioita levittelemällä. Sisältää kovaa kielenkäyttöä.

"Se, että vihapuhe ei kohdistu minuun tai sinuun ei tarkoita sitä, etteikö siitä pitäisi puhua."

Mikkanen, Raili : Kahdentoista vala

Nykyaikana edes kaikkein inhottavimpien henkilöiden kunniaa ei saa laillisesti loukata. Kauan sitten oli toisin, kun hatusta vedetyt syytöksetkin saattoivat johtaa jopa kuolemantuomioon.

Köyhä Briitta Joosepintytär saa vaivoin raavittua elannon kokoon itselleen ja kolmelle tyttärelleen 1600-luvun Suomessa. Hän on osaava vanhankansan parantaja, jonka yrtit, rohdot ja loitsut ovat kysyttyjä parempiosaistenkin keskuudessa. Briitta on myös paha suustaan ja hyvä keräämään vihamiehiä, mikä osaltaan johtaa syytöksiin noituuden harjoittamisesta ja itsensä paholaisen kanssa vehkeilystä. Loattu kerjäläinen pääsee tutustumaan mestaajan pölkkyyn, elleivät hänen tyttärensä onnistu löytämään riittävästi todistajia, jotka vannovat Briitan syyttömyyden puolesta.

"Meidän äiti ei ole tehnyt mitään liittoa, vai oletko muka joskus kuullut äidin huutavan perkelettä avuksi? Ei kukaan voi syyttää äitiä mistään, älä suotta pelkää, Kirsti lohdutti."

Romppainen, Katariina : Sori vaan, se on totuus

Häpeä ja pelko loatuksi tulemisesta ovat sukua toisilleen. Kun jotain asiaa häpeilee ja salailee tarpeeksi, on helppo uskoa muidenkin pitävän sitä nolona juttuna.

Senja on köyhä. Kaverit räpläävät uusia puhelimiaan ja käyvät perhelomilla ulkomailla, mutta Senja asuu kaupungin räkäisessä kerrostalossa, eikä hänellä ole varaa osallistua edes koulun laskettelupäivään. Pilkattu asuinalue ja siivoojan palkalla kitkutteleva yksinhuoltajaäiti hävettävät niin paljon, että Senja valehtelee kaikesta saadakseen muut uskomaan hänen elävän itseasiassa täydellistä kiiltokuvaelämää. Jonkinlaista synkkää lohtua voi kenties saada siitä, että tarinassa on muitakin, joiden maineen totuuden paljastuminen voisi loata.

"Tiedätkö, kuinka paljon sähkövirtaa hiihtohissi nielee? Laskettelu on tosi epäekologista toimintaa."

Kirjoittanut: Sampo Koivula, Vilppulan kirjasto, 9/2019