Riley, Andy : Pupujen uusi itsemurhakirja

Tämä Andy Rileyn pimeästä ja sairaasta mielestä kumpuava sarjakuva kertoo pienistä pörröisistä pupujusseista. Niitä on valtavan paljon ja ne kaikki haluavat kovasti kuolla. Itsetuhoa tavoitellaan moninaisin keinoin, kuten pomppimalla hyppykepillä miinakentällä tai kävelemällä puujaloilla päin vinhasti pyörivää tuulivoimalaa. Monesti päättäväiset puput myös rakentavat monimutkaisia laitteita, joilla ne saavat päätettyä päivänsä. Mitään syytä tälle käyttäytymiselle on turha yrittää keksiä.

Lehtinen, Tuija : Lemmikkilyhärit

Ihmiset ovat pahoja, mutta niin ovat eläimetkin. Tuija Lehtisen novellikokoelmassa esitellään pahansuopia elukoita, joista jotkin kulkevat neljällä ja jotkut kahdella jalalla. Kaikissa tarinoissa lemmikkieläimet ovat jotenkin keskeisessä roolissa.

Nuori mies purkaa turhautumistaan kissakahvilan kissaan, joka puolestaan purkaa miehen parisuhteen. Myös sylikoira osaa kieroilla emäntänsä poikaystävät pelistä pois, jos nämä eivät häntä miellytä. Kaiken kaikkiaan lemmikkejä kannattaa kohdella hyvin ihan varmuuden vuoksi, sillä joku päivä ne pienet pirut saattavat kostaa!

"Joskus se oli innostunut leikkimään rapisevilla paperitolloilla, mutta tuhahtanut höyhenkepeille. Kerran äiti oli ostanut sitä varten kissanmintulla täytetyn leluhiiren, ja sen Kossu oli suolistanut nopeasti. Se oli tappaja, joka leikki vain elävän saaliin kanssa."

Andrews, Jesse : Maailmankaikkeuden huonoin elokuva, eli Minä & Earl & kuolemansairas tyttö

Ymmärrettävästi jotkut tajuavat ottaa etäisyyttä ihmisiin, kun ne ovat millaisia ovat. Jesse Andrews kertoo kirjassaan mitä tapahtuu, kun huomio kiinnitetään väkisin tällaiseen välttelijään.

Koulussa Greg tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta pitää samalla matalaa profiilia. Ei huomiota, ei draamaa, ei vaikeuksia. Kotona hän voi sitten rauhassa kuvata surkeita elokuvia kaverinsa Earlin kanssa. Lukion viimeisellä luokalla korttitalo sortuu, kun Greg joutuu viettämään aikaa syöpää sairastavan Rachelin kanssa, mikä ei jää keneltäkään huomaamatta. Koska tämä ei ole rakkaustarina, eikä sisällä mitään viisaita opetuksia, jää jäljelle vain kaaosta ja häpeää.

"Tämän jutun hoitamiseen ei kerta kaikkiaan ollut mitään hyvää tapaa. Äiti halusi, että herättäisin henkiin ystävyyssuhteen, jolla ei alun alkuaankaan ollut rehellistä perustaa ja joka päättyi kirkuvan kiusallisissa merkeissä. Miten sellaista voisi edes tehdä? Ei sitä voikaan."

Duchovny, David : Pyhä lehmä

Jos kauheassa maailmassa vain tyytyy osaansa, niin voiko se olla kovin valoisa? David Duchovnyn kirjassa Pyhä lehmä farmieläimet ottavat kohtalon omiin sorkkiinsa ja karkaavat maailmalle etsimään parempaa elämää.

Eräänä päivänä Elsie-lehmälle valkenee, että ihmisethän tappavat ja syövät eläimiä. Hän päättää paeta Intiaan, jossa lehmiä pidetään korkeassa arvossa. Mukaan lähtevät Tom-kalkkuna ja Jerry-sika, jotka myös uskovat löytäneensä unelmiensa maat. Eihän tässä seikkailussa kovin paljoa järkeä ole, mutta eipä sitä ainakaan eläinten näkökulmasta katsottuna näytä paljoa olevan ihmisilläkään.

"Stuertit ja lentoemännät eivät kiinnittäneet meihin huomiota, koska olivat ilmeisesti tottuneet matkustajien eläimelliseen käytökseen emmekä me erottuneet joukosta. Oikeastaan minusta tuntui, että meidän käytöksemme oli inhimillisempää kuin ihmisten. Olisittepa nähneet lentokoneen vessan."

Kirjoittanut: Sampo Koivula, Vilppulan kirjasto, 8/2020