Teit meistä kauniin

Suuri osa teinien bändiviritelmistä ja haaveista lyödä läpi isosti kokee hitaan ja tuskallisen kuoleman. Vuonna 1991 perustettu Apulanta uhmasi näitä todennäköisyyksiä. Ari Väntänen on kirjoittanut yhtyeen vaiheista historiikin, Apulanta : kaikki yhdestä pahasta, mutta lyhytkin oppimäärä elokuvan muodossa auttaa ymmärtämään, kuinka vähästä voi syntyä paljon.

Apulannan entisen basistin ohjaamassa elokuvassa Teit meistä kauniin filmi kelataan aivan alkuun. Bändiä perustavien muusikonalkujen menestyksen tiellä on monenlaisia esteitä, kuten soittimien ja soittotaidon puute, puuttuva basisti sekä laman rankaiseman maan puutteelliset tulevaisuudennäkymät. Yltäkyllin on vain yrittelijäisyyttä, joka onkin menestyksen tärkein ainesosa.

"Mä haluun, että meidän bändin nimi on kantaaottava, vähän niin kun mun biisit on kantaaottavia."

Kaarlela, Tanja : Lasissa on tyttö

Vaikka Apulanta pärjäsikin hyvin lamasta huolimatta, kannattaa sen muistaa olleen poikkeustapaus. Tanja Kaarlela kuvailee 1990-luvun nurjaa puolta kirjassaan Lasissa on tyttö.

Kirjan pinkki kansi kätkee taakseen mittaamatonta pahoinvointia, jota nimeämätön 15-vuotias tyttö tuntee erään maanantaipäivän aikana. Hän on täysin heitteillä, uupunut ja nälissään. Edes alaston, ryyppyreissunsa päätteeksi keittiön lattialle sammunut isä ei ole riittävän varoittava esimerkki, vaan tyttökin juo päästäkseen edes hetkeksi karkuun pahaa oloaan.

"Kun vedän pääni täyteen, kaikki on niin kamalan kaunista ja ihanaa, että unohdan Jaken ja isän ja äidin ja pikkusiskon ja kaiken. Kun vedän liikaa, en pääse karusellista pois, enkä edes halua. Siksi haluan liikaa kaikkea: viinaa, rakkautta ja elämää."

95 : elokuva kiekosta ja kansakunnasta

Se on varmaan tullut jo selväksi, että 1990-luvulla oli köyhä ja ankea meininki. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä vuosikymmeneen mahtui suuria onnistumisiakin. Yksi makeimmista hetkistä täytyy olla vuonna 1995 saavutettu jääkiekon maailmanmestaruus, joka oli Suomelle ensimmäinen laatuaan.

Kansakunnan vaikeiden vuosien kolhima itsetunto kaipasi kipeästi hyvitystä. Sitä lähdettiin hakemaan jääkiekon kautta rakkaimmalta viholliseltamme Ruotsilta heidän omalla kotikentällään. Elokuva 95 kertoo paitsi uroteon tehneestä joukkueesta ja sitä valmentaneesta Curt "Curre" Lindströmistä, myös tavallisista suomalaisista, joita tapahtuma syvästi kosketti. Kamppailu kaukalossa kietoutuu kolmeen erilliseen tarinaan, joissa kamppaillaan rahasta, kunniasta ja elämästä itsestään.

"Se on siinä! Se on siinä! 4-1! Suomen historian ensimmäinen MM-kulta!"

Jacobsson, Anders : Bertin pähkäilyt

Jotkin asiat eivät muutu. Kun nykyisin halutaan tuntea vahingoniloa sosiaalisesti rajoittuneiden nuorten miesten säälittävästä räpeltämisestä, voidaan lukea vaikkapa Aleksi Delikouraksen Nörtti-kirjoja tai Jyri Paretskoin K15-sarjaa. 1990-luvulla saman asian ajoivat Bertin päiväkirjat.

Iso osa Bertin energiasta menee tytöistä haaveiluun, mutta nololle ruipelolle ei ole juuri vientiä. Sarjan yhdeksännessä kirjassa 15-vuotias Bert alkaa jo tosissaan uskoa mahdollisuuksiinsa päästä vällyjen väliin. Erityinen päiväunien kohde on entinen tyttöystävä Nadja, jonka Bert uskoo voivansa valloittaa itselleen siitäkin huolimatta, että tämä on jo varattu.

"Mun täytyy lopettaa kirjoittaminen hetkeksi. Mä tulen niin älyttömän surulliseksi, kun mä ajattelen, kuinka mä pilasin mahikseni seksidebyyttiin. Nyt mä en saa uutta mahdollisuutta viiteentoista vuoteen. Silloin mä olen melkein kolkytyksi ja luultavasti Ruotsin vanhin neitsyt."

Kirjoittanut: Sampo Koivula, Vilppulan kirjasto, 11/2019