Pikavinkit

Lainaa nämä!

Ensimmäinen sivu   Edellinen sivu   1 2 3 Seuraava sivu   Viimeinen sivu  

Tästä äidit aina varoittavat

Teoksen kansikuvaMusta huumori -tuo haastava huumorin laji, jossa kutakuinkin kaikelle saa nauraa ja joka ei ymmärrettävästi kaikille aukea. Mutta jos satut olemaan sen ystävä tai haluat vielä antaa sille mahdollisuuden, tutustu Peik Lehtosen, Katja Lehtosen ja Milla Paloniemen sarjakuvaan Lennart. Nimensä mukaisesti sarjakuvan päähenkilö, ja lähestulkoon sen ainoa henkilö on Lennart, jolle käy aina huonosti.

Lennart on yksinkertaisen näköinen tyyppi, joka testaa rajojaan ja kokeilee kaikkea, mitä äiti tai joku muu on joskus kieltänyt tekemästä. Lennart juo kokista kuuden jälkeen illalla (eikä saa enää koskaan unta), unohtaa laittaa turvavyön autossa, saa kokeesta huonon arvosanan ja leikkii tulitikuilla. Ja hän joutuu karvaasti kohtaamaan tekosiensa erittäin traagiset seuraukset. Kirjan takakannessa luvataan Lennartin olevan täydellistä luettavaa kaikille, joilla on omaa jälkikasvua tai jotka ovat itse joskus olleet lapsia.

Loppupaljastus: Kirja loppuu varsin yllättävästi.               

Loppuvaroitus: Kirja ei sovi hurjan herkille tai herkästi harmistuville.

Mallikappale

Kansikuva Mallikappale.Jana Novak bongataan huvipuistosta lontoolaisen mallitoimisto Prestigen listoille. Alusta lähtien kuusitoistavuotias Jana ei oikein tiedä, mihin on ryhtymässä tai edes pitääkö koko hommasta. Hänen androgyyni ulkonäkönsä tuntuu kuitenkin myyvän, joten pian hänet bookataan tunnettujen suunnittelijoiden mallistojen kuviin ja muotiviikoille. Nopeasti Jana huomaa, ettei mallin elämä ole glamouria nähnytkään. Työ on pelkkää matkustamista, liian vähäisiä unia, yöpymistä tuholaisongelmaisissa mallikämpissä, lukuisissa gastingeissa odottelua ja loputtomia kuvauksia tuhat kerroksisissa pakkeleissa. Entinen elämä, lukio, ystävät ja poikaystävä jäävät jonnekin New Yorkin - Pariisin - Milanon - Tokion - Dubain välille, eikä Jana ole koskaan tuntenut itseään yksinäisemmäksi. Samalla hän joutuu kamppailemaan ahdistuksen ja jatkuvan väsymyksen kanssa sekä oikeudestaan omaan kehoonsa. Juno Dawsonin Mallikappale kuvaa raadollisesti muotimaailmaa mallien silmin. Mikä merkitys malleilla muotiteollisuudessa on?

”Me ollaan… visuaalisia elementtejä, siis meitä käytetään puhtaasti koristeina. Me ollaan hyödyke, jota myydään ja ostetaan.”

Mopo, mopompi, mopoin

Teoksen kansikuvaMuistatko vielä, miltä tuntui siirtyä alakoulun puolelta yläkouluun ja aloittaa uudessa koulussa seiskaluokka? Aloititko kenties tänä vuonna? Saitko vanhemmilta sisaruksilta tai kavereilta ohjeita uuteen kouluun ja uuteen elämään siirtymiseen? Niko Nyyssönen on tekemässä siirtymän yläkoulun puolelle. Nikon veli Robert on samassa koulussa ysillä ja valmentaa pikkuveljeään mm. näin: ”Älä hikuta, älä hymyile, opettele lyömään, kamppaamaan ja heittämään rajua läppää, älä viittaa. Ole cool! Sä et osaa pukeutua, puhua, kävellä, etkä edes kasvaa!” Se on totta, Niko on luokkansa pienin, varmaan myös uuden koulunsa pienin oppilas 145 senttisenä ja 40 kiloisena. Hän ei ole ollut suosittu alakoulussa, eikä suosio näytä sen paremmalta yläkoulunkaan puolella. Isoveli on koulun kingi, eikä halua pikkuveljen edes moikkaavan häntä koulun käytävillä.

Koulussa Niko tykkää erityisesti ruokatunneista, sillä kotona ruokaa ei juuri näy. Isä lähti puoli vuotta aiemmin kioskille lottoamaan, eikä ole tullut takaisin. Äiti haluaa toteuttaa naiseuttaan (”naisen elämä on niin rankkaa”) ja hommaa töistä potkut ehtiäkseen rentoutua ja toteuttaa naiseuttaan mahdollisimman tehokkaasti laivoilla ja baareissa. Myös Robert luuhaa enemmän kaupungilla kuin kotona, eikä hänen huoneeseensa ole asiaa kuoleman uhalla. Joskus nälissään Niko käy kuitenkin ratsaamassa Robertin huoneen sipsin tai pizzan toivossa, sillä jostain syystä huoneessa on aina paljon noutoruokaa, kuten myös merkkivaatteita ja kalliita tavaroita, kuten uusia kännyköitä.

Vaikka Nikolla on vaikeuksia monilla elämän osa-alueilla, hän osaa suhtautua elämään tarvittavalla huumorilla. Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! on ohut ja nopealukuinen kirja, joka kertoo Nikon päiväkirjamaisten merkintöjen avulla kokonaisen kouluvuoden jokaisesta päivästä. Pieneksi kirjaksi siinä on paljon painavaa asiaa. Kirjan merkintöjen myötä tutuksi tulevat myös kaikki Nikon luokkakaverit, joista monilla on omat ongelmansa kovan kuoren alla. Vaikka kirjan loppua ei voi luonnehtia disneymäisen onnelliseksi, on toivon pilkahdus kuitenkin näkyvissä.

Nojatuolimatkalla maailmalla

Teoksen kansikuvaVaikka matkustelu on sattuneesta syystä ollut viime aikoina melko harvinaista, nojatuolimatkailua voi harjoittaa aina. Terhi Rannela on kirjoittanut useampiakin matkusteluaiheisia nuortenkirjoja, kuten Amsterdam, Anne F. ja minä, Goa, Ganesha ja minä sekä Jäämeri, jäähyväiset ja minä.

15-vuotias Kerttu kaipaa vaihtelua, sillä draama tuntuu seuraavan häntä. Hän jätti tyttöystävänsä tekstarilla, mikä yksistään on tehnyt Mirasta raivottaren, mutta myös orastava suhde Jimin kanssa aiheuttaa hämmennystä. Onneksi kotona rakkausromaaneja rustaava Mutsi saa kerrankin loistoajatuksen ja päättää viedä tyttärensä lomamatkalle. Mutsi kerää nuorena kuolleen Anne Frankin päiväkirjojen eri laitoksia ja erikielisiä versioita ja hän osaa liikkua Amsterdamissa kuin kala vedessä. Yllättäen hän päättää valistaa tytärtäänkin Anne Frankin maailman saloihin - asia, joka ei Kerttua voisi vähempää kiinnostaa. Ilmainen matka on kuitenkin ilmainen matka. Ja kyllähän työkseen rakkaudesta kirjoittava äiti on huomannut Kertun punoittavat silmät.

Lomasta Amsterdamissa tulee kaikkea, mitä Kerttu ei osannut matkalle lähtiessään aavistaakaan. Amsterdam jää Kertun poistuttua entiselleen, mutta Tampereelle palaava tyttö on kaikkea muuta kuin entisellään.

Ammattilaisjalkapalloilun kulissien takana

Kuinka tulla jalkapalloilijaksiHuippujalkapalloilija Peter Crouchin kirjalta saattaisi nimensä perusteella odottaa vinkkejä jalkapallossa menestymiseen ja ammattilaisuran tavoitteluun, mutta niitä se ei varsinaisesti anna. Sen Crouch paljastaa, että jalkapalloilijaksi tullaan ennen kaikkea rakkaudesta lajiin. Kuinka tulla jalkapalloilijaksi on kurkistus ammattilaisjalkapalloilun kulissien taakse. Crouch ei kohtele kirjansa sivuilla muita pelaajia, valmentajia ja taustajoukkoja aina edes ihan kiltisti. Kirjassa kuvaillaan myös futikseen liittyviä oheisilmiöitä kuten pelaajien ulkonäköä, kallista automakua, hulppeita asuntoja ja juhlimista. 

 

Taikauskoisten rituaalien osalta kirjassa paljastetaan esimerkiksi legenda maalivahti Sergio Coycocheasta, joka virtsasi kentälle aina ennen rangaistuspotkukilpailua -tosin tästä ei kuulemma ole olemassa minkäänlaista videomateriaalia todistusaineistona eli tiedä sitten tarinan todenmukaisuudesta. Sopimuskiemuroistakin riittää kerrottavaa. Giuseppe Vianin vaihtaessa seuraa hänen ehtonaan oli, että uusi seura rakentaa hänelle talon jokaisena sopimusvuotenaan. Sen tarkemmin hän ei talon olemusta määritellyt, joten hän sai kolmena peräkkäisenä vuotena Lego-palikoista tehdyn talon. Kirja kertoo paitsi ammattilaisjalkapalloilusta, myös siitä, millaisia tyyppejä pelaajat ovat niin kentällä kuin siviilissäkin. Lukuisat esimerkit futismaailman tähtien tavoista ja tekosista värittävät tekstiä.

Kaikki menee hyvin?

Teoksen kansikuvaJessiina perheineen muuttaa maalle kesäloman lopussa ja menee seiskaluokalle uuteen kouluun. Uuteen kouluun ja ihmisiin tutustumisessa on muutenkin oma jännityksensä, mutta lisäksi nolouskerrointa nostaa samaan kouluun biologian opettajaksi tuleva isä. Koulu on iso ja sokkeloinen kuin labyrintti ja Jessiinalla menee aikaa käytävillä suunnistamisessa. Lisäksi heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien yksi luokan pojista ottaa Jessiinan silmätikukseen käyttäytyen ärsyttävästi häntä kohtaan, mm. kamppaa Jessiinan luokan ovella, tönii ruokalassa ja liimaa tarroja selkään. Jessiina on sitkeästi päättänyt löytää ystäviä uudesta koulusta ja pistää elämänsä järjestykseen.

Luokan tytöt Nelli ja Sandra puhuvat jotain outoa salakieltä – tai siltä Jessiinasta ainakin tuntuu. Lopulta selviää, että oudot termit ovat cheerleadingissa käytettyjä termejä. Molemmat tytöt ovat harrastaneet lajia vuosikaudet ja Sandra jopa aikoo pyrkiä koulun edustusjoukkueeseen. He houkuttelevat myös kömpelön Jessiinan mukaan harrastamaan, vaan onko tyttöjen välisessä ystävyydessä lopulta joku aina kolmas pyörä? Ja voiko yhden aloittelevan harrastajan toilailut pilata jonkun toisen mahdollisuudet joukkueessa etenemiseen? Kaikki menee, Jessiina aloittaa cheerleadingista kertovan Cheertytöt-sarjan.

Mielikuvitustyttö = Imaginary girl

Teoksen kansikuvaAino Louhen sarjakuva on sydäntäsärkevän kaunis kertomus tytön kasvamisesta lapsuudesta aikuisuuteen. Tarina on jaettu kolmeen osaan, jotka kuvaavat aran tytön tempoilua ihmissuhteiden tuulissa eri elämän vaiheissa. Ensimmäinen osa sijoittuu lapsuuteen ja kertoo tyttöjen välisestä ystävyydestä, sen ailahtelusta, pettymyksen tunteesta ja miellyttämisen tarpeesta, joka kumpuaa epävarmuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Toisessa osassa tyttö siirtyy yläkouluun ja kuvaan astuu ensimmäinen ihastus, jota on ihana, ja tuskallistakin, seurata sivusta. Ihastus muuttuu kuitenkin kauniiksi ystävyydeksi. Kolmannessa osassa minäkertoja on astunut varhaisaikuisuuteen ja on ensimmäisen orastavan parisuhteen aika. Hylätyksi tulemisen pelko ja riittämättömyyden tunne luovat varjoa orastavaan suhteeseen. Sarjakuvan tyyli on vähäeleinen, mutta puhutteleva. Tarina kulkee muutamilla lauseilla ja lauseet löytyvät myös englanniksi sivun alareunasta. Mielikuvitustyttö on hyvinkin samaistuttava lukukokemus.

Nyt seisoo ja mopo keulii!

Teoksen kansikuva”Mut jätettiin, miten tästä vois enää jatkaa mitään?”, ”Miten pystyy hurmaamaan tytön sydämen?”, ”Miten kertoa kavereille homoudesta?”, ”Minkälainen auto pitäis hommata että saapi naisia kyytiin?”, ”Onko varatun iskeminen OK?”, ”Kuuluuko seksin aikana kiljua?” Nämä ja monta muuta kysymystä ovat nuoret esittäneet – ja nyt ne ovat kirjassa. Pakko kysyä : ohjeita seksiin, kasvuun ja seurusteluun Poikien puhelimesta kertoo seksistä. Ja kasvamisesta. Ja seurustelusta. Kirjassa vastataan aitoihin nuorten kysymyksiin, annetaan ohjeita eroamiseen, nauttimiseen, mielen selkeyttämiseen, vapautumiseen. Varoitus! Kysymykset eivät todellakaan ole aina kohteliaita tai mukavia. Mutta ne ovat aitoja. Jokaiseen kysymykseen vastataan.

All you need is... Peace, man!

Teoksen kansikuvaSyyttä ei sanota huhtikuun olevan kuukausista julmin, sillä vaikka kevät on jo silloin pitkällä, tuntuu kesäloma silti olevan niin lähellä mutta samalla niin kaukana. Opettajat ahdistelevat vielä lukuisilla kokeilla, kotiläksyillä ja muilla kovilla koetuksilla ennen vapauteen kirmaamista. Huhtikuu onkin tunnetusti yleistä stressaantumisen ja loppuunpalamisen aikaa juuri näistä syistä. Ilmassa tuoksuu keväthormonien lisäksi myös kevätmasennus. Senpä takia huhtikuu onkin hyvä ajankohta aloittaa sisäinen stressinhallintaohjelma, etenkin, jos kaikki tammikuun alussa tehdyt uuden vuoden lupaukset hyvästä elämästä ovat unohtuneet jo monta viikkoa sitten. Älä siis ole kuin draama-laama, vaan löydä sisäinen laamarauha, ”laama calma”. Tähän annetaan ohjeita Ole laama ja löydä sisäinen rauha -kirjassa, jonka värikuvitetuilta löytyvät sellaiset elämänohjeet kuin ”tarpeen tullen Laama kuvittelee, että yleisö istuu potalla” tai ”Laama viettää pyjamapäiviä hyvällä omallatunnolla” tai ”Laama tietää, että lattialla lojuu joskus likaisia alkkareita”. Tämä tiedoksi myös äidille.

Sarah Ford on kirjoittaja ja kustantaja, joka kertoo rakastavansa eläimiä – niin kuvitteellisia kuin oikeitakin. Hän asuu Cotswoldissa ja käy työssä Lontoossa yksisarvisella. Tällä perehtyneisyydellä hän on kirjoittanut myös teokset Ole yksisarvinen sekä Mitä yksisarvinen tekisi? Niidenkin elämänviisauksiin kannattaa tutustua.

Hyvinvointia joogasta

Teoksen kansikuvaTiedätkö, millainen asento on alaspäin katsova koira? Entä onnellinen vauva? Näihin ja moniin muihin omalaatuisen kuuloisiin asentoihin eli asanoihin voit törmätä joogassa. Jooga on mielenkiintoinen ja monipuolinen laji -tai oikeastaan joogalajeja on vaikka kuinka paljon. Ohjattuja tunteja löytyy joka lähtöön, mutta voit harrastaa sitä myös ihan vain kotona tai säiden lämmettyä ulkona, ilman sen kummempia varusteita. Joogatessa voit unohtaa multitaskauksen keskittymällä vain ja ainoastaan omaan itseen ja meneillään olevaan harjoitukseen. Riippuu täysin joogalajin valinnasta, mikä osa-alue painottuu eniten; venyttely, lihasten vahvistaminen, rentoutuminen vai kenties joku muu. Joogaamalla voit joka tapauksessa parantaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointiasi. Usein harjoitukseen liittyy myös hengitysharjoituksia ja meditaatiota. Kirjallisuutta joogasta on tarjolla varsin paljon, niin käytännön harjoituksia kuin filosofiaakin.

Rebecca Rissmanin kirja Joogaa sinulle johdattelee helpolla ja selkeällä tavalla joogan maailmaan. Siinä kerrotaan lyhyesti joogan taustasta, positiivisista vaikutuksista, erilaisista lajeista ja tietoisesta läsnäolosta. Saat vinkkejä myös oman meditointihetken järjestämiseen. Kirja opastaa havainnollisesti sekä kuvin että vaiheittaisin ohjein kaksi erityyppistä joogasarjaa, jotka ovat helposti toteutettavissa ilman ohjausta. Sarjat on suunniteltu erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, toinen energisoimaan ja toinen rauhoittamaan. Ja ei, jooga ei ole mitään solmuun vääntyvien hippien salatiedettä, vaan nykyään aivan kaikenlaiset ihmiset joogaavat.

Veren ja luun lapset

Teoksen kansikuva”Me olemme veren ja luun lapset. Meissä kaikissa on mahdollisuus pahaan ja hyvään. Totuus kietoo minut sisäänsä ja keinuttaa kuin äiti lastaan.”

Aikoinaan Orishan mailla oli vielä magiaa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun kuningas alkoi johtaa pelolla ja halusi päästä magiasta lopullisesti. Magiaa käyttävät majit hävitettiin, vain näiden jälkeläiset valkotukkaiset divinit jätettiin henkiin, mutta sorrettuina ja orjuutettuina. Zelie on divini, joka asuu pienessä kylässä ja tekee Mama Agban opeissa pukuja muiden kylän tyttöjen kanssa. Hän oppii samalla myös taistelemaan. Zelien elämä muuttuu, kun hän kaupungissa käydessään tulee pelastaneeksi tytön, joka on pakomatkalla. Tyttö on varastanut kuninkaalta käärön, jota koskettamalla Zeliessä uinuva magia herää. Nyt Zelielle avautuu mahdollisuus palauttaa magia maailmaan, mutta hän saa peräänsä prinssi Inanin sotajoukkoineen. Prinssi on valmis hävittämään magian lopullisesti hinnalla millä hyvänsä. Zelien matka on vaarallinen, mutta uhkaako hänessä piilevä voima tuhota kaiken? Veren ja luun lapset on maaginen tarina, joka pohjautuu länsiafrikkalaiseen mytologiaan. Se täynnä raakuutta, seikkailua ja kiellettyä rakkautta. Mutta ennen kaikkea se on taistelua epätasa-arvoa ja rasismia vastaan.

Fantasiaa, seikkailua, romantiikkaa ja petoksia

Teoksen kansivukvaOrpo Alina Starkov työskentelee rivisotilaana Toisessa armeijassa, mutta päivät kuluvat enimmäkseen kartantekijänä. Alina ei tunne olevansa mitään, eikä hänellä koskaan ole ollut mitään, paitsi kaikkien ihailema Mal, toinen orpo, jonka kanssa hän on kasvanut, ja joka on armeijan paras jäljittäjä. Sotilaspalveluksensa vuoksi Alina ja Mal joutuvat mukaan hengenvaaralliselle tehtävälle, joka suuntautuu Maan kahtia halkovalle Epämerelle Sysikuiluun, jota asuttavat pimeydessä viihtyvät lihaa raatelevat volkrat. Selviäminen Sysikuilun toiselle puolelle on aina epävarmaa, mutta selviäminen myös takaisin toiselle puolelle on lähes mahdotonta. Kaupankäynnin ja tarvikkeiden vuoksi Sysikuilu on kuitenkin välttämätöntä ylittää. Laiha, kalpea ja kömpelö Alina yllättää itsensä lisäksi koko valtakunnan, kun hänen sisällään uinuneet voimat pääsevät valloilleen Sysikuilussa pelastaen seurueen volkrien kynsistä.

Tämän jälkeen Alinan elämä ei ole enää entisensä, sillä hänet toimitetaan muiden ”kyvykkäiden” joukkoon eliittisotakouluun harjoittamaan voimiansa. Muut kyvykkäät, grishat, ovat asuneet ja opiskelleet siellä lapsena kokemastaan testauksesta lähtien, joten Alinalla riittää kirittävää. Eivätkä kaikki ole hänen ystäviään siellä… Etenkään, kun käy ilmi Alinan kykyjen olevan ylivertaisia muihin nähden. Tämä tekee Alinasta koko grishojen joukkiota johtavan Varjon suosikin, sillä Varjo uskoo Alinan kykyjen pystyvän sulkemaan volkria kuhisevan Sysikuilun ja yhdistämään koko valtakunnan jälleen. Vai onko tämä sittenkään Varjon todellinen suunnitelma? Mitä osaa tässä näytelmässä näyttelee vielä mestarijäljittäjä-Mal, joka huomaakin vasta Alinan menetettyään olevansa korviaan myöten rakastunut tyttöön?

Netflix tuottaa sarjan Shadow and bone, joka perustuu Leigh Bardugon Grishaverse-kirjoihin. Varjo ja riipus on Grishaversumi-sarjan avausosa, josta muodostuu ensimmäinen tuotantokausikin.

Kaikesta huolimatta valoa näkyvissä

Teoksen kansikuvaJos kavahdat jo pelkkää ajatusta runoista, saati niiden lukemisesta, kannattanee kuitenkin antaa mahdollisuus vaikkapa nykyrunoudelle. Kieli ei ole lainkaan vanhanaikaista ja vaikeaselkoista, ja puolipakolla muotoillut riimitkin on unohdettu aikaa sitten. Saatat huomata, että aiheet voivat olla suoraan sinun tai jonkun tuntemasi ihmisen elämästä tai ihan muuten vaan kiinnostavia. 

“Influenssereiden”, nykypäivän vaikuttajien (usein some-sellaisten) julkaisemat kirjat ovat yksi tämän hetken kirjailmiö. Somevaikuttajien ääni kuuluu niin tubetusoppaissa, inspiraatiokalentereissa kuin kansien väliin kootuissa sekalaisissa välähdyksissä elämästä Miklun kirjojen tyyliin. Maiju Voutilainen, Mansikkkana tunnettu tubettaja, on kirjoittanut oman tarinansa runojen ja mietteiden muotoon.

Mansikkka on puhunut julkisuudessa rohkeasti mielenterveysongelmista ja niihin liittyvistä omakohtaisista kokemuksistaan. Myös runokirjassa Itke minulle taivas hän kuvaa ahdistusta, yksinäisyyttä ja huonoa oloa, mutta synkähköistä aiheista huolimatta antaa lukijalle kuitenkin lohtua ja toivoa. Kirjan alkusanoissa hän kannustaa lukijaa hyväksymään itsensä ja jaksamaan vaikeinakin hetkinä. 

Itke minulle taivas on kokoelma helposti luettavia runoja, ymmärrettävään muotoon puettuja ajatuksia, tuntemuksia ja tunnelmia. Runoista välittyy vahvasti omakohtaisuus, ja Mansikkka kertookin, että niihin on vuodatettu kyyneliä ja sydänverta. “Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.”

”Nainen lavalla mikin kanssa on jo häiriötekijä”

Teoksen kansikuva…vai onko? Jos olet sitä mieltä, lue tämä kirja. Jos et ole samaa mieltä, lue silti. Hyvä verse : suomiräpin naiset antaa äänen 27 suomalaisräppärille, ollen samalla ensimmäinen kirja Suomen räppäävistä naisista. Osa kirjan räppäreistä on jo alalla pitkään vaikuttaneita kokeneita konkareita, osa puolestaan tuoreempia tapauksia, mutta mielenkiintoisia yhtä lailla. Artistiesittelyn ja lyhyen räppihistoriakattauksen jälkeen artistit keskustelevat räppäämisen aloittamisesta ja esikuvista, skenen nykytilasta, biisien tekemisestä ja keikkailusta, unelmien toteuttamisesta ja uskalluksesta.

Useissa puheenvuoroissa toistuu se, että räppääminen nähdään yhä edelleen melko sukupuolisidonnaisena (eli miehille hyväksytympänä ja luontaisempana) ja ettei naisräppäreitä oteta vakavasti. Tätä tilannetta kaikki kirjaan haastatellut artistit pyrkivät korjaamaan oman tekemisen ja esimerkin kautta. Kirjassa onkin melko feministinen ote. Samalla siinä kannustetaan ja rohkaistaan uusia tulijoita alalle, sukupuoleen tai taustaan katsomatta. Riittää, että on sisäinen palo ja sanottavaa.

Saariston uhkaava salaisuus

Teoksen kansikuvaYmpäristöongelmat ja ilmastonmuutos näkyvät myös nuortenkirjallisuudessa. Synkät vedet on dekkaristi Viveca Stenin yhdessä tyttärensä Camillan kanssa kirjoittama trilogia. Trillerinä alkava tarina saa pian mukaansa fantasian ja kansantarujen elementtejä. Luonto on oleellisesti esillä ja kirjailijat ovat pystyneet kuvailemaan saaristolaismaisemaa niin, että lukija pystyy tuntemaan suolaisen merituulen ja haistamaan metsien sammaleiset mättäät. Lisäksi juonenkäänteissä otetaan kantaa Itämeren saastumiseen. Kirjojen lopussa on myös tiivis tietopaketti, kuinka jokainen voi teollaan vaikuttaa Itämeren elpymiseen. Vinkkeinä on muun muassa vaali vettä, syö ruokasi loppuun, syö enemmän kasviksia ja suosi vihreää sähköä.

Syvyyksissä aloittaa kertomuksen Tuvasta, joka asuu Tukholman saaristossa, käy saaristolaiskoulua ja kulkee päivittäin veneellä saarten välillä. Meri tuntuu hänestä turvalliselta ja jopa vetää oudolla tavalla puoleensa, vaikka hän joutui pienenä veneonnettomuuteen ja oli hukkua. Nyt meri on kuitenkin alkanut aiheuttaa pahoinvointia ja pelkoa, jota lisää saariston peittyminen sankan sumun alle ja tummien varjojen liikehdintä aalloissa. Tuntuu kuin ne seuraisivat juuri Tuvaa. Kun koulun suunnistustunnilla yksi pojista, Axel, katoaa ja tämän kaverin, Rasmuksen, Tuva löytää sekavana harhailemassa metsässä, joutuu hän keskelle outoja tapahtumia. Ilmassa tanssivat valot ja pienet hahmot näyttävät lumonneen Rasmuksen, mutta onneksi Tuva pystyy rikkomaan lumouksen. Liittyvätkö nämä Axelin katoamiseen? Luokkakaverit syyttävät Tuvaa, onhan hän kummajainen, vailla ystäviä, oudon kalpea ja hänellä on omituiset arvet molemmilla puolilla kaulaa. Ja ainoa silminnäkijä. Selittämättömät tapahtumat saavat Tuvan ja Rasmuksen ystävystymään ja yhdessä he alkavat tutkia Axelin katoamista. Nuoret saavat apua yllättävältä taholta, nimittäin Tuvan höperö Gerd-mummo alkaa kertoa tarinoita vanhasta kansasta. Tuvan tarina jatkuu kirjoissa Sumussa ja Loimut.

Rakkaus suurempi kuin meri

Teoksen kansikuvaMuslimityttö Shirin on joutunut muuttamaan ja vaihtamaan koulua liian usein, eivätkä uudet alut ole olleet useinkaan helppoja. Niinpä hän on opetellut olemaan välittämättä muista ihmisistä tai heidän mielipiteistään ja teeskentelemään ettei heitä ole olemassakaan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin Shirin itsekin on kutakuinkin näkymätön. Uudessa koulussa Shirin on ainoa huivipäinen tyttö ja välttääkseen turhaa huomiota sekä kestääkseen vihaa ja loukkaavia kommentteja, hän päättää jälleen piiloutua kovan kuoren taakse. Kaikki ei kuitenkaan menen suunnitelmien mukaan, kun hän kohtaa koulun koripallojoukkueen tähden, Oceanin. Shirin ei alkuun uskalla luottaa eikä heittäytyä, mutta Ocean välittää aidosti hänestä ja on hyvin sinnikäs. Ympärillä olevien ihmisten on vaikea hyväksyä heidän suhdettaan, ja vaatii rohkeutta olla yhdessä muiden mielipiteistä piittaamatta.

Muiden ihmisten ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus johtavat ilkeämieliseen kiusaamiseen ja mustamaalaamiseen, eikä sen kohteena ole vain Shirin vaan myös Ocean. Shirin on joutunut samankaltaiseen tilanteeseen ennenkin ja hän pystyy jotenkin käsittelemään itseensä kohdistuvaa loan heittoa. Vaikeampaa hänen on katsoa, kuinka ihmiset riepottelevat Oceania ja kääntävät hänelle selkänsä. Ocean muuttuu yhdessä yössä koko koulun urheilusankarista kotikaupungilleen häpeää tuottavaksi terroristien tukijaksi.

Rakkaus suurempi kuin meri on nimensä mukaisesti rakkaustarina, mutta ei lainkaan imelä sellainen. Shirinin ja Oceanin erilaisten maailmojen kohtaaminen tuntuu aidolta ja elämänmakuiselta. Kirja on kertomus ennakkoluuloista, toiveikkuudesta ja rohkeudesta. Ja tietysti kaiken voittavasta rakkaudesta.

Rakas päiväkirja

Teoksen kansikuvaMikäpä olisi nostalgisempaa kuin vanhat päiväkirjatekstit? Päiväkirjaklubi on pyörinyt Helsingin Korjaamolla jo viisi vuotta, ja siellä kuka tahansa on voinut käydä lukemassa yleisön edessä vanhoja nuoruusajan päiväkirjamerkintöjään, kouluaineitaan, kirjeitään ja runojaan. Vanhimmat teksteistä ovat 60-luvulta, tuoreimmat sentään tältä vuosituhannelta. Nyt Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen ovat koonneet näitä tekstejä Päiväkirjaklubi-kirjaksi.  Luultavasti jokainen joskus päiväkirjaa kirjoittanut on kokenut olevansa tunteidensa ja ajatuksiensa kanssa yksin maailmassa. Mutta usko pois, tämän kirjan luettuasi huomaat, että samanlaisten murheiden ja riemujen keskellä ne muutkin ovat rypeneet.

Päiväkirjatekstit käsittelevät nuoren elämään kuuluvia ihan arkisia asioita: koulua, kavereita, lemmikkejä, fanitusta. Teksteissä kerrotaan alkoholikokeiluista, elämäntuskasta ja masennuksesta. Kirjoittajat avautuvat rohkeasti hyvin henkilökohtaisista asioista ja ajatuksistaan. Mukana on tietysti paljon elämää suurempia tunteita, pettämisiä ja jättämisiä, ihastumisia ja rakastumisia. ”Siittä on nyt yli kuukausi kun Teemu mut jätti. Se tapahtui siis 13.10. noin kello 13:00 tai jotain. En mä ihan kuollutkaan vaikka välillä siltä tuntuikin.”

Oikeastaan sillä ei ole suurtakaan merkitystä, onko päiväkirjaa kirjoitettu viisikymmentä vuotta sitten vai aivan äskettäin. Kaikki me olemme tai olemme olleet nuoria, ja voimme samaistua nuorena kirjoitettuihin teksteihin. Tekstit voivat aiheuttaa liikutusta, myötätuntoa, myötähäpeää, naurua tai muita fiiliksiä. Ja kenties innostut itsekin kirjoittamaan, ilman että tekstiäsi tarvitse koskaan näyttää tai lukea kenellekään muulle. Ei ole niinkään väliä mitä kirjoitat, joka tapauksessa kirjoittaminen kannattaa aina!

Loppuun paljastettakoon, että myös tämän jutun kirjoittaja esiintyy kirjan sivuilla ystävänsä päiväkirjamerkinnöissä, mutta ei siitä sen enempää…

 

Tuhatkuolevan kirous

Teoksen kansikuva”Magia-akatemia oli ihanampi kuin olin edes osannut kuvitella! Ja minä kuuluin sinne, sydämeni lauloi minulle: Pau, tänne sinä kuulut!”

Pau elää rauhallista elämää perheensä kanssa Loimuloiskeen kylässä. Hänellä on yksi ei-niin-hyvä ystävä Meea ja rakas lemmikki Pip, joka kulkee mukana, mihin hän meneekin ja jolle saa kertoa kaikki huolet. Muuten seesteistä arkea elävöittävät Mohmien syntymät, vuodenaikoihin liittyvät juhlat ja matkat Sisintran markkinoille. Muutoksia on luvassa, kun Pau leikkaa polvitaipeisiin asti ulottuvat hiuksensa Mohmanharjasaksilla. Tästä äiti raivostuu, mikä tuntuu Pausta hyvin kummalliselta. 14-vuotiaana Pau saa kutsun Magia-akatemiaan veljensä Tristinin tavoin, mutta äidin ynseä reaktio saa Paun epäilemään, että häneltä salataan jotain. Pau aloittaa opinnot ja hän tuntuu löytäneen oman paikkansa taikuuden maailmasta. Pettymyksekseen hänet kuitenkin lähetetään akatemiasta kotiin, vaikka on koejaksolla osoittanut omaavansa ikäisekseen vahvan kyvyn taikuuteen. Samaan aikaan taikamaailmassa kuohuu, Ötkyt pyrkivät hallitsemaan taikuutta entisestään ja kauppaavat fosoraa, myrkyllistä ainetta, jonka on tarkoitus estää taikuuden haitalliset vaikutukset. Kotona asiat eivät ole kuin ennen ja Pau pakenee. Hän liittyy Tetraedriläisiin, kapinallisiin, joita johtaa salaperäinen Nubya tuhatkuoleva. Hän on antanut Paulle ainutlaatuisen lahjan -vai onko se kirous? Entä keitä ovat varjoissa lymyävät pikilapset?

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous voitti vuoden 2018 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Valintalautakunnan perusteluna oli: "Upeasti ja kauniilla, huolellisesti valituilla sanoilla kirjoitettu teos maalaa lukijan eteen uskottavan maailman. Omalakisen ja vahvaäänisen romaanin henkilökuvaus, juoni ja inhimillisyys tuovat esiin lapsuuden lopun, hyvän ja pahan, ilon ja surun. Eheä ja varma lukuelämys."

Kirjalla päähän ja päivää!

Teoksen kansikuvaOletko yrittänyt tehdä vaikutuksen johonkin kuumaan kirjatoukkaan, mutta tuloksetta? Vai onko opettajasi sitä mieltä, että vain klassikot ovat oikeaa kirjallisuutta? Siinä tapauksessa tekisi mieli sanoa opettajallesi, että kaikenlainen kirjallisuus on yhtä arvokasta, mutta ymmärretään, että opettajallakin on tunteet ja tehdään mieliksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että olemme kaikki lukijoina erilaisia ja siinä missä toinen taltuttaa huvikseen tuhatsivuisen saagan, toinen tuskailee jo muropaketin kylkitekstin kanssa ja siinä missä toinen nauttii antiikin filosofien aivoitusten tutkimisesta, voi toinen nauttia enemmän pieruhuumorista. Silti olemme lukijoita kaikki tyynni.

Jos opettajasi on vakaasti päättänyt luetuttaa luokallaan jonkin klassikon asemaan nousseen teoksen, tarkoittaa se usein sekä vanhaa että paksua kirjaa. Tullakseen klassikoksi kirjan on täytynyt olla olemassa jonkin aikaa, jotta sitä on ehditty lukea ja nostaa se klassikoksi, siitä ei pääse mihinkään, mutta onneksi klassikoita on myös ohuemmasta päästä. (On hyvä tiedostaa myös se, ettei se ohuin kirja ole välttämättä mielenkiintoinen, se on vain ohut, ja paksu kirja puolestaan saattaa olla erittäin vetävä. Siksi kirjan paksuus yksistään ei ole paras mahdollinen valintakriteeri). Jos tuntemuksesi klassikoista on heikko, etkä kehtaa kääntyä paikallisen kirjastonhoitajan puoleen peläten mahdollista salaliittoa opettajan kanssa, käänny Taltuta klassikko! -teoksen puoleen! Siinä Maria Laakso on tehnyt työn puolestasi ja kertoo mukaansatempaavasti muutamasta suomalaisesta klassikkokirjasta.

Taltuta klassikko! tulkkaa suomalaisen kirjallisuuden merkkiteokset nykynuorille ymmärrettävään muotoon, vieläpä niin hersyvään sävyyn, että se saa lukijan kieriskelemään naurusta. Ei siis ihme, että kyseinen teos oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaanakin. Varoitus: tämän kirjan luettuasi, saatat haluta lukea useammankin klassikon.

Spice up your life!

Teoksen kansikuva1990-lukua, eli tuttavallisemmin ysäriä, ei yleensä rankata vuosikymmenten aateliseksi, johtuen ehkä Suomea armottomasti kurittaneesta lamasta. Silti jo useiden vuosien ajan ihmiset ovat suhtautuneet siihen haikean nostalgisesti, kuunnellen mitäs muuta kuin ysärimusaa, katsoen vanhoja kunnon ysärisarjoja ja -leffoja ja onpa ysärin vaatemuotikin tullut takaisin. 90-luku toimii teemana niin risteilyllä kuin kotibileissäkin. Monista ysärihiteistä on tehty uuder remix-versiot ja yhtä lailla silloin kuin nytkin voi laulaa repeatilla jossullaontoista. Ysärikirja muistaa kaiken tämän ja paljon muutakin. Jotainhan siinä ysärissä on pakko olla, kun sitä niin nostalgisoidaan? Onko ysäri jopa tullut jäädäkseen?!

1990-luvulta alkaen on koettu huima teknologinen kehitys (mutta silloin soiteltiin vielä lankapuhelimella, eikä läheskään joka kodista löytynyt tietokonetta, netistä puhumattakaan), Neuvostoliitto hajosi, Suomi liittyi EU:hun, leipäjonot tulivat jäädäkseen, kansainvälistyimme, opimme syömään texmex-ruokaa ja muutenkin pikaruokaketjut aloittivat rantautumisen Suomeen, aloimme ajaa aktiivisesti eläinten oikeuksia, kuuntelimme samoja teinipoppareita ja katsoimme samoja tv-kanavia. Laavalamput, cd-tornit, kännykkätelineet, puhallettavat nojatuolit, kukkakuosi, tutti-kaulakorut, trumpettilahkeet, nappiverkkarit, Levikset, napapaidat, flanellipaidat, paksupohjaiset kengät, Spice Girs, Backstreet Boys, Nirvana, Smurffit, Teemu Selänne, -95 MM-kulta jääkiekossa, Kummeli, Frendit, Titanic, Jurassic Park, Ace Ventura, Bertin päiväkirjat, Pikku vampyyrit, Nummelan ponitalli, Suosikki, SinäMinä, kirjekaverit, lävistykset, tribaalitatuoinnit… Näistä tunnistat 90-luvun. Tutustumalla Essi Huuhkan ja Aino Tormulaisen kokoamaan Ysärikirjaan opit ymmärtämään paremmin sinua ennen eläneitä - ehkä vanhempia sisaruksiasi tai jopa opettajaasi? Ainakin voit loistaa seuraavissa ysäribileissä.

Ensimmäinen sivu   Edellinen sivu   1 2 3 Seuraava sivu   Viimeinen sivu