Pikavinkit

Veren ja luun lapset

Teoksen kansikuva”Me olemme veren ja luun lapset. Meissä kaikissa on mahdollisuus pahaan ja hyvään. Totuus kietoo minut sisäänsä ja keinuttaa kuin äiti lastaan.”

Aikoinaan Orishan mailla oli vielä magiaa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun kuningas alkoi johtaa pelolla ja halusi päästä magiasta lopullisesti. Magiaa käyttävät majit hävitettiin, vain näiden jälkeläiset valkotukkaiset divinit jätettiin henkiin, mutta sorrettuina ja orjuutettuina. Zelie on divini, joka asuu pienessä kylässä ja tekee Mama Agban opeissa pukuja muiden kylän tyttöjen kanssa. Hän oppii samalla myös taistelemaan. Zelien elämä muuttuu, kun hän kaupungissa käydessään tulee pelastaneeksi tytön, joka on pakomatkalla. Tyttö on varastanut kuninkaalta käärön, jota koskettamalla Zeliessä uinuva magia herää. Nyt Zelielle avautuu mahdollisuus palauttaa magia maailmaan, mutta hän saa peräänsä prinssi Inanin sotajoukkoineen. Prinssi on valmis hävittämään magian lopullisesti hinnalla millä hyvänsä. Zelien matka on vaarallinen, mutta uhkaako hänessä piilevä voima tuhota kaiken? Veren ja luun lapset on maaginen tarina, joka pohjautuu länsiafrikkalaiseen mytologiaan. Se täynnä raakuutta, seikkailua ja kiellettyä rakkautta. Mutta ennen kaikkea se on taistelua epätasa-arvoa ja rasismia vastaan.

Fantasiaa, seikkailua, romantiikkaa ja petoksia

Teoksen kansivukvaOrpo Alina Starkov työskentelee rivisotilaana Toisessa armeijassa, mutta päivät kuluvat enimmäkseen kartantekijänä. Alina ei tunne olevansa mitään, eikä hänellä koskaan ole ollut mitään, paitsi kaikkien ihailema Mal, toinen orpo, jonka kanssa hän on kasvanut, ja joka on armeijan paras jäljittäjä. Sotilaspalveluksensa vuoksi Alina ja Mal joutuvat mukaan hengenvaaralliselle tehtävälle, joka suuntautuu Maan kahtia halkovalle Epämerelle Sysikuiluun, jota asuttavat pimeydessä viihtyvät lihaa raatelevat volkrat. Selviäminen Sysikuilun toiselle puolelle on aina epävarmaa, mutta selviäminen myös takaisin toiselle puolelle on lähes mahdotonta. Kaupankäynnin ja tarvikkeiden vuoksi Sysikuilu on kuitenkin välttämätöntä ylittää. Laiha, kalpea ja kömpelö Alina yllättää itsensä lisäksi koko valtakunnan, kun hänen sisällään uinuneet voimat pääsevät valloilleen Sysikuilussa pelastaen seurueen volkrien kynsistä.

Tämän jälkeen Alinan elämä ei ole enää entisensä, sillä hänet toimitetaan muiden ”kyvykkäiden” joukkoon eliittisotakouluun harjoittamaan voimiansa. Muut kyvykkäät, grishat, ovat asuneet ja opiskelleet siellä lapsena kokemastaan testauksesta lähtien, joten Alinalla riittää kirittävää. Eivätkä kaikki ole hänen ystäviään siellä… Etenkään, kun käy ilmi Alinan kykyjen olevan ylivertaisia muihin nähden. Tämä tekee Alinasta koko grishojen joukkiota johtavan Varjon suosikin, sillä Varjo uskoo Alinan kykyjen pystyvän sulkemaan volkria kuhisevan Sysikuilun ja yhdistämään koko valtakunnan jälleen. Vai onko tämä sittenkään Varjon todellinen suunnitelma? Mitä osaa tässä näytelmässä näyttelee vielä mestarijäljittäjä-Mal, joka huomaakin vasta Alinan menetettyään olevansa korviaan myöten rakastunut tyttöön?

Netflix tuottaa sarjan Shadow and bone, joka perustuu Leigh Bardugon Grishaverse-kirjoihin. Varjo ja riipus on Grishaversumi-sarjan avausosa, josta muodostuu ensimmäinen tuotantokausikin.

Kaikesta huolimatta valoa näkyvissä

Teoksen kansikuvaJos kavahdat jo pelkkää ajatusta runoista, saati niiden lukemisesta, kannattanee kuitenkin antaa mahdollisuus vaikkapa nykyrunoudelle. Kieli ei ole lainkaan vanhanaikaista ja vaikeaselkoista, ja puolipakolla muotoillut riimitkin on unohdettu aikaa sitten. Saatat huomata, että aiheet voivat olla suoraan sinun tai jonkun tuntemasi ihmisen elämästä tai ihan muuten vaan kiinnostavia. 

“Influenssereiden”, nykypäivän vaikuttajien (usein some-sellaisten) julkaisemat kirjat ovat yksi tämän hetken kirjailmiö. Somevaikuttajien ääni kuuluu niin tubetusoppaissa, inspiraatiokalentereissa kuin kansien väliin kootuissa sekalaisissa välähdyksissä elämästä Miklun kirjojen tyyliin. Maiju Voutilainen, Mansikkkana tunnettu tubettaja, on kirjoittanut oman tarinansa runojen ja mietteiden muotoon.

Mansikkka on puhunut julkisuudessa rohkeasti mielenterveysongelmista ja niihin liittyvistä omakohtaisista kokemuksistaan. Myös runokirjassa Itke minulle taivas hän kuvaa ahdistusta, yksinäisyyttä ja huonoa oloa, mutta synkähköistä aiheista huolimatta antaa lukijalle kuitenkin lohtua ja toivoa. Kirjan alkusanoissa hän kannustaa lukijaa hyväksymään itsensä ja jaksamaan vaikeinakin hetkinä. 

Itke minulle taivas on kokoelma helposti luettavia runoja, ymmärrettävään muotoon puettuja ajatuksia, tuntemuksia ja tunnelmia. Runoista välittyy vahvasti omakohtaisuus, ja Mansikkka kertookin, että niihin on vuodatettu kyyneliä ja sydänverta. “Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.”

”Nainen lavalla mikin kanssa on jo häiriötekijä”

Teoksen kansikuva…vai onko? Jos olet sitä mieltä, lue tämä kirja. Jos et ole samaa mieltä, lue silti. Hyvä verse : suomiräpin naiset antaa äänen 27 suomalaisräppärille, ollen samalla ensimmäinen kirja Suomen räppäävistä naisista. Osa kirjan räppäreistä on jo alalla pitkään vaikuttaneita kokeneita konkareita, osa puolestaan tuoreempia tapauksia, mutta mielenkiintoisia yhtä lailla. Artistiesittelyn ja lyhyen räppihistoriakattauksen jälkeen artistit keskustelevat räppäämisen aloittamisesta ja esikuvista, skenen nykytilasta, biisien tekemisestä ja keikkailusta, unelmien toteuttamisesta ja uskalluksesta.

Useissa puheenvuoroissa toistuu se, että räppääminen nähdään yhä edelleen melko sukupuolisidonnaisena (eli miehille hyväksytympänä ja luontaisempana) ja ettei naisräppäreitä oteta vakavasti. Tätä tilannetta kaikki kirjaan haastatellut artistit pyrkivät korjaamaan oman tekemisen ja esimerkin kautta. Kirjassa onkin melko feministinen ote. Samalla siinä kannustetaan ja rohkaistaan uusia tulijoita alalle, sukupuoleen tai taustaan katsomatta. Riittää, että on sisäinen palo ja sanottavaa.

Saariston uhkaava salaisuus

Teoksen kansikuvaYmpäristöongelmat ja ilmastonmuutos näkyvät myös nuortenkirjallisuudessa. Synkät vedet on dekkaristi Viveca Stenin yhdessä tyttärensä Camillan kanssa kirjoittama trilogia. Trillerinä alkava tarina saa pian mukaansa fantasian ja kansantarujen elementtejä. Luonto on oleellisesti esillä ja kirjailijat ovat pystyneet kuvailemaan saaristolaismaisemaa niin, että lukija pystyy tuntemaan suolaisen merituulen ja haistamaan metsien sammaleiset mättäät. Lisäksi juonenkäänteissä otetaan kantaa Itämeren saastumiseen. Kirjojen lopussa on myös tiivis tietopaketti, kuinka jokainen voi teollaan vaikuttaa Itämeren elpymiseen. Vinkkeinä on muun muassa vaali vettä, syö ruokasi loppuun, syö enemmän kasviksia ja suosi vihreää sähköä.

Syvyyksissä aloittaa kertomuksen Tuvasta, joka asuu Tukholman saaristossa, käy saaristolaiskoulua ja kulkee päivittäin veneellä saarten välillä. Meri tuntuu hänestä turvalliselta ja jopa vetää oudolla tavalla puoleensa, vaikka hän joutui pienenä veneonnettomuuteen ja oli hukkua. Nyt meri on kuitenkin alkanut aiheuttaa pahoinvointia ja pelkoa, jota lisää saariston peittyminen sankan sumun alle ja tummien varjojen liikehdintä aalloissa. Tuntuu kuin ne seuraisivat juuri Tuvaa. Kun koulun suunnistustunnilla yksi pojista, Axel, katoaa ja tämän kaverin, Rasmuksen, Tuva löytää sekavana harhailemassa metsässä, joutuu hän keskelle outoja tapahtumia. Ilmassa tanssivat valot ja pienet hahmot näyttävät lumonneen Rasmuksen, mutta onneksi Tuva pystyy rikkomaan lumouksen. Liittyvätkö nämä Axelin katoamiseen? Luokkakaverit syyttävät Tuvaa, onhan hän kummajainen, vailla ystäviä, oudon kalpea ja hänellä on omituiset arvet molemmilla puolilla kaulaa. Ja ainoa silminnäkijä. Selittämättömät tapahtumat saavat Tuvan ja Rasmuksen ystävystymään ja yhdessä he alkavat tutkia Axelin katoamista. Nuoret saavat apua yllättävältä taholta, nimittäin Tuvan höperö Gerd-mummo alkaa kertoa tarinoita vanhasta kansasta. Tuvan tarina jatkuu kirjoissa Sumussa ja Loimut.

Rakkaus suurempi kuin meri

Teoksen kansikuvaMuslimityttö Shirin on joutunut muuttamaan ja vaihtamaan koulua liian usein, eivätkä uudet alut ole olleet useinkaan helppoja. Niinpä hän on opetellut olemaan välittämättä muista ihmisistä tai heidän mielipiteistään ja teeskentelemään ettei heitä ole olemassakaan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin Shirin itsekin on kutakuinkin näkymätön. Uudessa koulussa Shirin on ainoa huivipäinen tyttö ja välttääkseen turhaa huomiota sekä kestääkseen vihaa ja loukkaavia kommentteja, hän päättää jälleen piiloutua kovan kuoren taakse. Kaikki ei kuitenkaan menen suunnitelmien mukaan, kun hän kohtaa koulun koripallojoukkueen tähden, Oceanin. Shirin ei alkuun uskalla luottaa eikä heittäytyä, mutta Ocean välittää aidosti hänestä ja on hyvin sinnikäs. Ympärillä olevien ihmisten on vaikea hyväksyä heidän suhdettaan, ja vaatii rohkeutta olla yhdessä muiden mielipiteistä piittaamatta.

Muiden ihmisten ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus johtavat ilkeämieliseen kiusaamiseen ja mustamaalaamiseen, eikä sen kohteena ole vain Shirin vaan myös Ocean. Shirin on joutunut samankaltaiseen tilanteeseen ennenkin ja hän pystyy jotenkin käsittelemään itseensä kohdistuvaa loan heittoa. Vaikeampaa hänen on katsoa, kuinka ihmiset riepottelevat Oceania ja kääntävät hänelle selkänsä. Ocean muuttuu yhdessä yössä koko koulun urheilusankarista kotikaupungilleen häpeää tuottavaksi terroristien tukijaksi.

Rakkaus suurempi kuin meri on nimensä mukaisesti rakkaustarina, mutta ei lainkaan imelä sellainen. Shirinin ja Oceanin erilaisten maailmojen kohtaaminen tuntuu aidolta ja elämänmakuiselta. Kirja on kertomus ennakkoluuloista, toiveikkuudesta ja rohkeudesta. Ja tietysti kaiken voittavasta rakkaudesta.

Rakas päiväkirja

Teoksen kansikuvaMikäpä olisi nostalgisempaa kuin vanhat päiväkirjatekstit? Päiväkirjaklubi on pyörinyt Helsingin Korjaamolla jo viisi vuotta, ja siellä kuka tahansa on voinut käydä lukemassa yleisön edessä vanhoja nuoruusajan päiväkirjamerkintöjään, kouluaineitaan, kirjeitään ja runojaan. Vanhimmat teksteistä ovat 60-luvulta, tuoreimmat sentään tältä vuosituhannelta. Nyt Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen ovat koonneet näitä tekstejä Päiväkirjaklubi-kirjaksi.  Luultavasti jokainen joskus päiväkirjaa kirjoittanut on kokenut olevansa tunteidensa ja ajatuksiensa kanssa yksin maailmassa. Mutta usko pois, tämän kirjan luettuasi huomaat, että samanlaisten murheiden ja riemujen keskellä ne muutkin ovat rypeneet.

Päiväkirjatekstit käsittelevät nuoren elämään kuuluvia ihan arkisia asioita: koulua, kavereita, lemmikkejä, fanitusta. Teksteissä kerrotaan alkoholikokeiluista, elämäntuskasta ja masennuksesta. Kirjoittajat avautuvat rohkeasti hyvin henkilökohtaisista asioista ja ajatuksistaan. Mukana on tietysti paljon elämää suurempia tunteita, pettämisiä ja jättämisiä, ihastumisia ja rakastumisia. ”Siittä on nyt yli kuukausi kun Teemu mut jätti. Se tapahtui siis 13.10. noin kello 13:00 tai jotain. En mä ihan kuollutkaan vaikka välillä siltä tuntuikin.”

Oikeastaan sillä ei ole suurtakaan merkitystä, onko päiväkirjaa kirjoitettu viisikymmentä vuotta sitten vai aivan äskettäin. Kaikki me olemme tai olemme olleet nuoria, ja voimme samaistua nuorena kirjoitettuihin teksteihin. Tekstit voivat aiheuttaa liikutusta, myötätuntoa, myötähäpeää, naurua tai muita fiiliksiä. Ja kenties innostut itsekin kirjoittamaan, ilman että tekstiäsi tarvitse koskaan näyttää tai lukea kenellekään muulle. Ei ole niinkään väliä mitä kirjoitat, joka tapauksessa kirjoittaminen kannattaa aina!

Loppuun paljastettakoon, että myös tämän jutun kirjoittaja esiintyy kirjan sivuilla ystävänsä päiväkirjamerkinnöissä, mutta ei siitä sen enempää…

 

Tuhatkuolevan kirous

Teoksen kansikuva”Magia-akatemia oli ihanampi kuin olin edes osannut kuvitella! Ja minä kuuluin sinne, sydämeni lauloi minulle: Pau, tänne sinä kuulut!”

Pau elää rauhallista elämää perheensä kanssa Loimuloiskeen kylässä. Hänellä on yksi ei-niin-hyvä ystävä Meea ja rakas lemmikki Pip, joka kulkee mukana, mihin hän meneekin ja jolle saa kertoa kaikki huolet. Muuten seesteistä arkea elävöittävät Mohmien syntymät, vuodenaikoihin liittyvät juhlat ja matkat Sisintran markkinoille. Muutoksia on luvassa, kun Pau leikkaa polvitaipeisiin asti ulottuvat hiuksensa Mohmanharjasaksilla. Tästä äiti raivostuu, mikä tuntuu Pausta hyvin kummalliselta. 14-vuotiaana Pau saa kutsun Magia-akatemiaan veljensä Tristinin tavoin, mutta äidin ynseä reaktio saa Paun epäilemään, että häneltä salataan jotain. Pau aloittaa opinnot ja hän tuntuu löytäneen oman paikkansa taikuuden maailmasta. Pettymyksekseen hänet kuitenkin lähetetään akatemiasta kotiin, vaikka on koejaksolla osoittanut omaavansa ikäisekseen vahvan kyvyn taikuuteen. Samaan aikaan taikamaailmassa kuohuu, Ötkyt pyrkivät hallitsemaan taikuutta entisestään ja kauppaavat fosoraa, myrkyllistä ainetta, jonka on tarkoitus estää taikuuden haitalliset vaikutukset. Kotona asiat eivät ole kuin ennen ja Pau pakenee. Hän liittyy Tetraedriläisiin, kapinallisiin, joita johtaa salaperäinen Nubya tuhatkuoleva. Hän on antanut Paulle ainutlaatuisen lahjan -vai onko se kirous? Entä keitä ovat varjoissa lymyävät pikilapset?

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous voitti vuoden 2018 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Valintalautakunnan perusteluna oli: "Upeasti ja kauniilla, huolellisesti valituilla sanoilla kirjoitettu teos maalaa lukijan eteen uskottavan maailman. Omalakisen ja vahvaäänisen romaanin henkilökuvaus, juoni ja inhimillisyys tuovat esiin lapsuuden lopun, hyvän ja pahan, ilon ja surun. Eheä ja varma lukuelämys."

Kirjalla päähän ja päivää!

Teoksen kansikuvaOletko yrittänyt tehdä vaikutuksen johonkin kuumaan kirjatoukkaan, mutta tuloksetta? Vai onko opettajasi sitä mieltä, että vain klassikot ovat oikeaa kirjallisuutta? Siinä tapauksessa tekisi mieli sanoa opettajallesi, että kaikenlainen kirjallisuus on yhtä arvokasta, mutta ymmärretään, että opettajallakin on tunteet ja tehdään mieliksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että olemme kaikki lukijoina erilaisia ja siinä missä toinen taltuttaa huvikseen tuhatsivuisen saagan, toinen tuskailee jo muropaketin kylkitekstin kanssa ja siinä missä toinen nauttii antiikin filosofien aivoitusten tutkimisesta, voi toinen nauttia enemmän pieruhuumorista. Silti olemme lukijoita kaikki tyynni.

Jos opettajasi on vakaasti päättänyt luetuttaa luokallaan jonkin klassikon asemaan nousseen teoksen, tarkoittaa se usein sekä vanhaa että paksua kirjaa. Tullakseen klassikoksi kirjan on täytynyt olla olemassa jonkin aikaa, jotta sitä on ehditty lukea ja nostaa se klassikoksi, siitä ei pääse mihinkään, mutta onneksi klassikoita on myös ohuemmasta päästä. (On hyvä tiedostaa myös se, ettei se ohuin kirja ole välttämättä mielenkiintoinen, se on vain ohut, ja paksu kirja puolestaan saattaa olla erittäin vetävä. Siksi kirjan paksuus yksistään ei ole paras mahdollinen valintakriteeri). Jos tuntemuksesi klassikoista on heikko, etkä kehtaa kääntyä paikallisen kirjastonhoitajan puoleen peläten mahdollista salaliittoa opettajan kanssa, käänny Taltuta klassikko! -teoksen puoleen! Siinä Maria Laakso on tehnyt työn puolestasi ja kertoo mukaansatempaavasti muutamasta suomalaisesta klassikkokirjasta.

Taltuta klassikko! tulkkaa suomalaisen kirjallisuuden merkkiteokset nykynuorille ymmärrettävään muotoon, vieläpä niin hersyvään sävyyn, että se saa lukijan kieriskelemään naurusta. Ei siis ihme, että kyseinen teos oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaanakin. Varoitus: tämän kirjan luettuasi, saatat haluta lukea useammankin klassikon.

All you need is... Peace, man!

Teoksen kansikuvaSyyttä ei sanota huhtikuun olevan kuukausista julmin, sillä vaikka kevät on jo silloin pitkällä, tuntuu kesäloma silti olevan niin lähellä mutta samalla niin kaukana. Opettajat ahdistelevat vielä lukuisilla kokeilla, kotiläksyillä ja muilla kovilla koetuksilla ennen vapauteen kirmaamista. Huhtikuu onkin tunnetusti yleistä stressaantumisen ja loppuunpalamisen aikaa juuri näistä syistä. Ilmassa tuoksuu keväthormonien lisäksi myös kevätmasennus. Senpä takia huhtikuu onkin hyvä ajankohta aloittaa sisäinen stressinhallintaohjelma, etenkin, jos kaikki tammikuun alussa tehdyt uuden vuoden lupaukset hyvästä elämästä ovat unohtuneet jo monta viikkoa sitten. Älä siis ole kuin draama-laama, vaan löydä sisäinen laamarauha, ”laama calma”. Tähän annetaan ohjeita Ole laama ja löydä sisäinen rauha -kirjassa, jonka värikuvitetuilta löytyvät sellaiset elämänohjeet kuin ”tarpeen tullen Laama kuvittelee, että yleisö istuu potalla” tai ”Laama viettää pyjamapäiviä hyvällä omallatunnolla” tai ”Laama tietää, että lattialla lojuu joskus likaisia alkkareita”. Tämä tiedoksi myös äidille.

Sarah Ford on kirjoittaja ja kustantaja, joka kertoo rakastavansa eläimiä – niin kuvitteellisia kuin oikeitakin. Hän asuu Cotswoldissa ja käy työssä Lontoossa yksisarvisella. Tällä perehtyneisyydellä hän on kirjoittanut myös teokset Ole yksisarvinen sekä Mitä yksisarvinen tekisi? Niidenkin elämänviisauksiin kannattaa tutustua.

Spice up your life!

Teoksen kansikuva1990-lukua, eli tuttavallisemmin ysäriä, ei yleensä rankata vuosikymmenten aateliseksi, johtuen ehkä Suomea armottomasti kurittaneesta lamasta. Silti jo useiden vuosien ajan ihmiset ovat suhtautuneet siihen haikean nostalgisesti, kuunnellen mitäs muuta kuin ysärimusaa, katsoen vanhoja kunnon ysärisarjoja ja -leffoja ja onpa ysärin vaatemuotikin tullut takaisin. 90-luku toimii teemana niin risteilyllä kuin kotibileissäkin. Monista ysärihiteistä on tehty uuder remix-versiot ja yhtä lailla silloin kuin nytkin voi laulaa repeatilla jossullaontoista. Ysärikirja muistaa kaiken tämän ja paljon muutakin. Jotainhan siinä ysärissä on pakko olla, kun sitä niin nostalgisoidaan? Onko ysäri jopa tullut jäädäkseen?!

1990-luvulta alkaen on koettu huima teknologinen kehitys (mutta silloin soiteltiin vielä lankapuhelimella, eikä läheskään joka kodista löytynyt tietokonetta, netistä puhumattakaan), Neuvostoliitto hajosi, Suomi liittyi EU:hun, leipäjonot tulivat jäädäkseen, kansainvälistyimme, opimme syömään texmex-ruokaa ja muutenkin pikaruokaketjut aloittivat rantautumisen Suomeen, aloimme ajaa aktiivisesti eläinten oikeuksia, kuuntelimme samoja teinipoppareita ja katsoimme samoja tv-kanavia. Laavalamput, cd-tornit, kännykkätelineet, puhallettavat nojatuolit, kukkakuosi, tutti-kaulakorut, trumpettilahkeet, nappiverkkarit, Levikset, napapaidat, flanellipaidat, paksupohjaiset kengät, Spice Girs, Backstreet Boys, Nirvana, Smurffit, Teemu Selänne, -95 MM-kulta jääkiekossa, Kummeli, Frendit, Titanic, Jurassic Park, Ace Ventura, Bertin päiväkirjat, Pikku vampyyrit, Nummelan ponitalli, Suosikki, SinäMinä, kirjekaverit, lävistykset, tribaalitatuoinnit… Näistä tunnistat 90-luvun. Tutustumalla Essi Huuhkan ja Aino Tormulaisen kokoamaan Ysärikirjaan opit ymmärtämään paremmin sinua ennen eläneitä - ehkä vanhempia sisaruksiasi tai jopa opettajaasi? Ainakin voit loistaa seuraavissa ysäribileissä.

Keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa

Teoksen kansikuvaKukaan viime aikoina mediaa seurannut ei ole voinut välttyä kuulemasta Greta Thunbergista, teini-ikäisestä ruotsalaistytöstä ja ilmastoaktivistista. Sen sijaan mediaa seuraamalla olet voinut välttyä ilmastouutisoinnilta, koska Gretan tutkimuksen mukaan, sanomalehtien uutisoinnista vain noin yksi prosentti koskee ilmastoa, ympäristöä tai kestävää kehitystä, vaikka olemme keskellä ilmastokriisiä.

Sukupolvensa tunnetuimpiin henkilöihin lukeutuva Greta tuli tunnetuksi, kun hän 15-vuotiaana vuoden 2018 elokuussa aloitti koululakon ilmaston puolesta istuen valtiopäivätalon edustalla, jotta Ruotsi sitoutuisi Pariisin ilmastosopimukseen. Me rikkaat länsimaiset ihmiset elämme ikään kuin meillä olisi 4,2 maapallon resurssit käytettävissämme ja hiilijalanjälkemme on pöyristyttävä. Tuhoamme maapallolta elämää sitä tahtia, ettei meidän jälkeemme pian ole paikkaa tuleville sukupolville. Niille, jotka kritisoivat Gretaa ja käskivät hänen painua takaisin kouluun opiskelemaan, Greta vastaa näin: ”Minkä takia meidän pitäisi opiskella tulevaisuutta varten, jota ei pian enää ole, kun kukaan ei tee mitään tulevaisuuden turvaamiseksi?” Myös suomalaisnuoret ovat järjestäneet ilmastolakkoja Gretan innoittamina. Monet sanovat, että Ruotsi ja Suomi ovat pieniä maita, joiden tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole mitään merkitystä. Greta on osoittanut, että jopa yksi nuori voi koululakkoon ryhtymällä päästä kansainvälisiin otsikoihin, joten mikä tahansa on mahdollista. Joka ainoalla ihmisellä on väliä. Joka ainoalla teolla on väliä. Kaikella ja kaikilla on väliä.

Lankisen lukupiiriinkin valittu uutuuskirja Sydämen asioita : perhe ja planeetta kriisissä kertoo ilmasto- ja ympäristöasioiden lisäksi myös Gretasta ja tämän perheestä; äidistä, isästä, Beata-siskosta ja heidän kahdesta koirastaan, joista erityisesti Moses on Gretan suosikki. Kirjasta saa kuulla ilmastovaikuttaja supertähti Gretan erikoisesta lapsuudesta reissaten kuuluisan oopperalaulaja-äidin kanssa ympäri maailmaa, Gretan koulukiusaamis- ja syömishäiriötaustasta, masennuksesta ja tietenkin ilmastokriisistä. Kirjan loppuun on koottu tämän sisukkaan nuoren eri maiden konferensseissa pitämät ilmastopuheet. Greta on puhunut mm. EU-poliitikoille Brysselissä sekäYK:n ilmastokokouksessa. Greta Thunbergille myönnettiin tänä vuonna Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinto, josta Greta kieltäytyi heti tuoreeltaan, koska ympäristö tarvitsee tekoja, ei palkintoja. Lohdullista on, että kuka tahansa meistäkin voi olla ilmastovaikuttaja, ei tarvitse olla Nobel-palkittu tutkija tai poliitikko. Juuri sinä voit olla ilmastovaikuttaja ja juuri sinun teoillasi on merkitystä. ”Olemme tuhoutumassa mutta emme ole vielä tuhoutuneet. Voimme vielä korjata asian. Kaikki riippuu meistä.”  

"Onks mun pakko lukee?"

Teoksen kansikuva

Tätä kysymystä pohti aikoinaan myös teini-ikäinen Miklu, joka ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan saanut luettua yli kymmentä sivua yhdestäkään kirjasta ja jota lukeminen ei voinut vähempää kiinnostaa, koska se oli hänen mielestään nörttien hommaa. Kunnes hän päätti tulla suosituksi tubettajaksi ja ryhtyi seuraamaan, mitä sen hetken ”suurimmat” tubettajat tekivät ja kuinka heistä oli tullut niin tunnettuja ja seurattuja. Analysoituaan suosittuja tubettajia, tuli Miklu siihen tulokseen, että suositut tubettajat osasivat ilmaista itseään hyvin ja videot oli toteutettu hyvin, niissä oli selkeä draaman kaari. Lisäksi Miklun omat idolit kertoivat julkisesti lukevansa paljon, koska lukiessa sanavarasto ja ilmaisukyky kehittyvät ja heidän mukaansa lukeminen on suorastaan auttanut heidät nousemaan suosituiksi tubettajiksi. Niinpä Miklu marssi siltä istumalta kirjastoon ja lainasi kirjan ja on sen jälkeen lukenut erittäin paljon (noin 100 kirjaa vuodessa). Nyt Miklu on yksi Suomen tunnetuimmista ja seuratuimmista tubettajista. Ei taida olla sattumaa.

Miklun kirjoittama Paras Kirja Ikinä on täsmäkirja niille, jotka ovat kuin teini-ikäinen Miklu, eivätkä ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa, eikä se voisi vähempää kiinnostaa. Tosin Miklun kirja on aika hauska (Mikluhan on tunnetusti kova pelleilemään), joten se sopii hyvin myös niille, jotka tykkäävät lukemisesta ja erityisesti hauskoista kirjoista. Miklu lupaa, että jos et ole koskaan tarttunut kirjaan, tämä opus muuttaa käsityksesi lukemisesta. Kirjassa on häröjä piirustuskuvia, noloja tarinoita tosielämästä eikä niissä säästellä ystäviä tai perheenjäseniäkään (yksi nolo paljastus liittyy yhteen tyttöystäväjuttuun…) ja hyviä neuvoja elämän eri osa-alueille. Ja lisäksi kirja on superohut. Kun koulu alkaa elokuussa ja opettaja antaa tehtäväksi lukea jonkin kirjan, älä ensimmäiseksi kysy ”onks mun pakko lukee”, vaan hämmästytä opettajasi ja lukaise Paras Kirja Ikinä.

Siskot, tahdomme vapautta!

Teoksen kansikuvaKuvittele kaunis ja aurinkoinen päivä, kevään viimeinen koulupäivä. Ryntäät iloa pursuten koulusta suoraan siskojesi ja bestiksiesi kanssa hiukset hulmuten rannalle, siellä on jo useita tuttuja poikia. Pelleilette kavereitten kanssa, nousette poikien hartioille istumaan, rantavedessä kastuukin hieman. Kaikilla on hauskaa, kaikkialta kuuluu naurua. Kun palaat takaisin kotiin neljän siskosi kanssa, sinua odottaa holhoojasi, eli isovanhempasi, ja muita sukulaisnaisia. Kaikilla on tiukka ilme. Mitä ihmettä?

Elokuva Mustang kertoo nykyajan Turkissa, kaukana pääkaupungista, asuvista teini-ikäisistä siskoksista Sonaysta, Selmasta, Ecestä, Nurista ja Lalesta. Heidät lukitaan taloon kesän ajaksi rangaistuksena sopimattomasta käytöksestä. Tarkoituksena on valmentaa kesällä heidät sopiviksi vaimoiksi ja katsella valmiiksi aviomiehet vähintään vanhimmille tytöille. Samalla takavarikoidaan tietysti kaikki meikit, paljastavat vaatteet ja kännykät. Sillä mitä tytöt sanovat puolustautuakseen, ei ole merkitystä: kuvitellut juorut ovat kiinnittyneet tiukasti isovanhempien korviin ja mieliin. Tärkeintä on varmistua siitä, että tytöt ovat yhä neitsyitä ja sellaisina pysyvät avioliittoonsa asti. Yhä enemmän rangaistuslaitosta eli vankilaa muistuttavasta talosta tulee nuorimman siskon, Lalen, sanoin vaimotehdas, jollaista ei enää kuvittelisi löytyvän nykypäivänä mistään maailman kolkasta. Kuten ei villihevosia ( = mustangit), ei myöskään teinityttöjä voi kahlita vangeiksi loputtomiin. Jokainen tytöistä ottaakin vapauden omiin käsiinsä erilaisin seurauksin. Heille tärkeintä on olla vapaa, omilla ehdoillaan. Kuten aroilla laukkaavat mustangit.

Kesällä kulttuurit kohtaavat

Teoksen kansikuvaMutsi on nolo. Faija on nolo. Koko suku on nolo ja täynnä pellejä. Entä, jos se suku on lisäksi osittain eri kulttuurista kuin missä itse asut - ja tulee kesällä yllätysvierailulle aiheuttaen paljon katastrofeja ympärilleen?

Alicja on 16-vuotias ja odottaa rauhallista kesälomaa ystäviensä kanssa - vailla huolia, murheita ja stressiä. Stressiä ja noloutta aiheuttaa nimittäin ihan tarpeeksi jo äidin puolalainen sisko skypettäessään hyviä neuvoja aknen karistamiseksi (”-Virtsaa. Marekillakin on finnejä. Hänen naamansa näyttää siltä kuin hän olisi kaatunut mansikkahilloon. Marek on samanikäinen serkkuni, joka asuu Puolassa. -Ainoa, ainoa, mikä auttaa on kasvojen valeleminen virtsalla. Kerran aamulla ja kerran ennen nukkumaanmenoa. Ja vähintään kuukauden ajan.”) Äidin siskojen lisäksi myös äidillä on paha tapa sanoa mielipiteensä ääneen aina, vaikkei kukaan ole sitä pyytänyt. Alicja saa huomata, ettei mikään asia ole tarpeeksi yksityinen jaettavaksi koko suvun ja yhteiskunnan kesken, ei huono iho, kohtalaisen pienet rinnat tai ihastumisetkaan.

Noloudet eivät lopu tähän, vaan kesällä lauttalastillinen erikoisia sukulaisia saapuu pitkälle visiitille, mukanaan pari remonttireiskaa, joiden tekemisiä Alicja ainoana kielitaitoisena joutuu selittelemään poliisillekin. Koeta siinä sitten luoda suhteita ihastukseesi Ola Olssoniin, tuohon vaaleaan viikinkiin… Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä on teos, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän noloa. Siihen on erityisen helppo samaistua, jos tulee itse nolojen ihmisten suvusta - tai jos haluaa lukea kevyen ja hauskan kirjan muiden ihmisten toilailuista kesäisessä Ruotsissa.

Maailmoja pelastaakseen, on selvittävä hengissä

Teoksen kansikuva

Magian syvempi sävy -best seller aloittaa Shades of Magic -trilogian, joka on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan ollen kansainvälinen menestys. Kirja kertoo Kellistä, joka on yksi maailman viimeisistä antareista. Antarit ovat velhoja, joilla on harvinainen kyky matkustaa maailmojen välillä. Useimmathan tuntevat vain yhden Lontoon - mutta se ei suinkaan ole ainoa Lontoo. Harmaa Lontoo on tyypiltään likainen, ahdas, ankea, taiaton ja hullun kuningas Yrjö III:n koti, Punainen Lontoo puolestaan on hyvin eloisa ja täynnä taikaa ja Valkoinen Lontoo on sadistisen hallitsijaparin armottomasti rautaisessa otteessa hallitsema kolkka, jossa taikuutta on, mutta se on keskittynyt harvoille ja valituille. Lisäksi on toki myös Musta Lontoo, johon oikeastaan kenelläkään ei pitäisi enää olla pääsyä, sillä se on aikaa sitten tuhottu jälkeäkään jättämättä. Mustassa Lontoossa taikuus karkasi vallan tasapainosta ja oli lähellä tuhota kaiken… Ja luonnollisesti jos jollain olisi hallussaan jotain Mustasta Lontoosta peräisin olevaa esineistöä, se olisi mittaamattoman arvokasta.

Virallisesti Kell palvelee toimien lähettiläänä kaupunkien ( = Lontoiden) hallitsijoiden välillä. Kell käyttää hyvin omituista takkia: siinä ei ollut yhtä puolta, kuten tavallista, eikä kahta, mikä olisi odottamatonta, vaan useita, mikä oli tietenkin mahdotonta. Takki mahdollistaa Kellin epävirallisen harrastuksen, salakuljetuksen, tarjoten tarpeeksi maksaville asiakkaille harvinaisia murusia maailmoista, joita nämä eivät ole nähneet eivätkä tule koskaan näkemään. Erään kaupan mennessä pahasti pieleen, Kell pakenee kiireesti Harmaaseen Lontooseen, jossa hän törmää Lila Bardiin. Lila ei ole mikä tahansa nuori neito hädässä, vaan taitava varas, jolla on omat tavoitteensa. Ensin Lila ryövää Kellin, mutta kohtalo sitoo heidät tiukasti yhteen ja lopulta Lila päätyy pelastamaan Kellin hengen, pakottaen Kellin kuljettamaan itsensä toisiin maailmoihin. Ja luonnollisesti Mustasta Lontoosta hankittu esine päätyy Lilan ja Kellin haltuun, aiheuttaen mittavan takaa-ajon ja kuolettavan seikkailun maailmojen välissä.

Kirja on Shades of Magic -trilogian avausosa, mutta on siitä huolimatta ehjä, kokonainen tarina, eikä lukijalle tule tunnetta keskeneräisyydestä. Silti kirja nostattaa kiinnostuksen myös myöhempiä tapahtumia kohtaan.

Uskotko Ihmeeseen?

Teoksen kansikuvaJoko tutustuit Auggien tarinaan? Pojan, jonka naaman nähdessään pikkulapset purskahtavat itkuun ja juoksevat äidin helmoihin, pojan, jonka nähdessään saman ikäiset jäävät tuijottamaan suu auki, pojan, jonka nähdessään aikuiset automaattisesti ajattelevat: ”onko sen älyssä vikaa, poikaparka”. Auggie Pullmanin älyssä ei todellakaan ole mitään vikaa, tehdään se heti selväksi. Itse asiassa hän todennäköisesti on fiksumpi kuin sinä. Auggien epäonneksi hän sattui syntymään kasvot pahasti epämuodostuneina, eivätkä lukuiset (eli monet kymmenet) leikkaukset ole saaneet hänestä edes suunnilleen saman näköistä kuin muista ikätovereista. Koska Auggieta tuijotetaan mihin tahansa hän meneekin, päättivät hänen vanhempansa pitää hänet kotikoulussa, kunnes Auggie haluaa aloittaa viidennen luokan (ensimmäinen luokka yläkoulussa) muiden oppilaiden kanssa. R. J. Palacion Ihme-kirja kertoo Auggien tarinan hänen ensimmäisestä kouluvuodestaan Beecher Prepin yläkoulussa: kaikkine haasteineen, kiusaajineen, uusine ystävineen ja myötä- ja vastoinkäymisineen.

Auggie & minä : kolme Ihme-tarinaa ei ole jatko-osa Ihmeelle, eli se ei sijoitu tapahtumiin Auggien ensimmäisen yläkouluvuoden jälkeen. Sen sijaan se kertoo kolmen samanaikaisesti Auggien lähipiiriin kuuluvan ihmisen tarinan, jotka valottavat heidän käyttäytymistään ja motiivejaan ja jotka laajentavat Auggien ja Ihmeen maailmaa. Tämän kirjan kolmen novellin pääosiin pääsevät Auggien pahin kiusaaja (Julian), Auggien lapsuuden paras ystävä (Christopher) ja Auggien koulukummiksi määrätty tyttö (Charlotte). On kiinnostavaa nähdä, ettei kukaan ihminen ole vain hyvä tai paha, kiltti tai ilkeä, vaan ihmisen käyttäytymisen taustalla piilee paljon enemmän vaikuttimia kuin aluksi näyttää. Tämän kirjan avulla voi kurkistaa kolmen ihmisen pään sisälle ja yrittää ymmärtää heitä paremmin - sen lisäksi, että tarinat ovat viihdyttäviä. Auggie ja minä -kirjan tarinat kertovat ystävyyssuhteiden ja suosion monimutkaisista kiemuroista, uskollisuudesta ja myötätunnosta. 

Elokuvahistorian tunnetuin sininen ovi

NottinghillNotting Hill on Lontoon tunnetuimpia kaupunginosia ja se toimii myös kauniina kulissina romanttiselle elokuvalle Notting Hill, jossa kirjakaupanpitäjä William ja elokuvatähti Anna rakastuvat toisiinsa.

Elokuva on kaikkien leffaromantikkojen ikiaikainen suosikki, sillä sen lämmin huumori ja sympaattiset hahmot saavat katsojan taatusti hyvälle mielelle. Yksi hauskimmista kohtauksista sijoittuu Williamin kodin ulkopuolelle ja sinisestä ulko-ovesta on tullut leffan myötä yksi suosituimpia turistien kuvauspaikkoja Lontoon Notting Hillissä.

Elokuvan tähdittävät Hugh Grant ja Julia Roberts sekä tietysti Notting Hillin kadut ja kujat.     

Hauska, tummasävyinen, seksikäs Varjojen kaupunki

Teoksen kansikuvaVuoden pimeimpänä aikana voi valita, yrittääkö hakea valoa kaiken pimeyden keskelle, vai uppoaako yhä syvemmälle varjoihin. Arvaa kumpaan kategoriaan kuuluu 6-osaisen Varjojen kaupungit -fantasiasarjan luoja Cassandra Clare?

Luukaupunki on Varjojen kaupunkien ensimmäinen osa. Siinä 15-vuotias Clary elää aluksi aivan normaalia teini-ikäisen tytön elämää, kuten juhlii kavereidensa kanssa, harrastaa maalaamista ja haaveilee taidekoulusta, mutta todistaessaan muille näkymättömän nuoren pojan murhaa newyorkilaisella klubilla, muuttuu hänen elämänsä täysin.
Tapahtumat vyöryvät vauhdilla käyntiin, kun murhaa seuraavana päivänä Claryn äiti siepataan ja kaiken seurauksena Clary tutustuu Varjometsästäjiin, jotka pitävät yllä järjestystä maailmassa yliluonnollisten olentojen yrittäessä ottaa vallan itselleen. Sekaantuessaan Varjometsästäjien asioihin, Clary saa selville myös uskomattomia asioita omasta perheestään, kuten myös sen, että hänellä itsellään on uskomattomia kykyjä saamastaan ylimääräisestä enkelinverestä johtuen. Clary ei kuitenkaan ole treenannut Varjometsästäjäksi lapsesta saakka, kuten useimmat muut ei-maallikot, joten hänen elämänsä on jatkuvasti vaarassa…

Jos kiinnostuit, mutta 6-osaisen kirjasarjan kahlaaminen tuntuu työläältä vaihtoehdolta, löydät myös Netflixistä kirjojen pohjalta tehdyn sarjan, Shadowhunters: The Mortal Instruments, josta voit hakea vauhtia noitien, demonien, keijujen, vampyyrien, ihmissusien ja varjometsästäjien yliluonnolliseen maailmaan. Kirjasarjan ensimmäisestä osasta on myös tehty elokuva, Luukaupunki.

Huippusuosittu Varjojen kaupungit on myös vihdoin saanut itsenäisen jatkosarjan, Varjometsästäjät, jossa taistellaan demoneita vastaan Los Anglesin varjoisilla kujilla.

Videopäiväkirjat

Teoksen kansikuva

Mistä mä olisin voinut tietää, että

  • sammakoita ei pidä suudella
  • mäkin voisin olla onnellinen
  • kaikki muuttuisi niin pian
  • juuri tän hetken mä muistaisin aina
  • kuinka sattumanvaraista kaikki onkaan.

Jessica pettyy rakkauteen pahemman kerran, kun ihana ulkomaalainen Luca pitääkin häntä vain lomaromanssina ja särkee Jessican sydämen. Asiaa ei auta, kun äitikin kertoo vanhan tarinan menneen jotenkin väärinpäin: sammakko ei muutukaan suutelemalla prinssiksi, vaan prinssit, joita suutelee, muuttuvat lopulta sammakoiksi. Jos vain sillä ei olis ollut sitä hattua. Ja jos vain vesi ei olis ollut niin sairaan kylmää. Ja jos vain se ei olis ollut niin taitava varastamaan viinipulloja ja puhumaat mut pyörryksiin.

Ainon motto on, ettei koskaan ikinä pidä pysähtyä. Jääkiekkoa harrastavaa Ainoa on kiusattu painon takia ala-asteelta lähtien. Aino on kasvattanut ympärilleen kovan kuoren, jota kukaan ei läpäise helposti saamatta sarkastista kommenttia Ainolta. Alkava suhde kiinnostavan pojan kanssa on vähällä ajautua karille ennen kunnollista alkua, kun ala-asteen kiusaaja jatkaa sekaantumista Ainon asioihin. Lopulta Aino tarttuu pulloon, mutta ei ihan sillä perinteisellä tavalla.

Taru valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin ja tekee positiivisen raskaustestin. Ollessaan pöllyssä. Rakkautta vaille jääneen teiniäidin tyttärestä teiniäidiksi, mikä urakehitys, Taru ajattelee katkerana. Poikaystäväkään ei vaikuta innostuneelta vauvauutisesta, vaan haluaisi lähteä lukion jälkeen opiskelemaan Lontooseen.

Isänsä hylkäämä ja sukupuoli-identiteettinsä kanssa painiskeleva Jenny kokee olevansa ”se palapelin pala, joka ei tunnu sopivan mihinkään”.

Neljä ystävää täysin hukassa eri tavoin, mutta yksi asia on varma: ystävää ei jätetä. Tytöt pitävät toisistaan huolta silloinkin, kun elämä potkii päähän. Toiset tytöt on tositarinoihin perustuva selviytymistarina näistä hetkistä, joiden lopussa tytöt päättävätkin potkia takaisin - ja kovaa!

Musavinkki: Aino Vennan "Missing Buttons" EP:n single "Other Girls" kuullaan uutena versiona elokuvassa "Toiset Tytöt”. Varaudu viikon korvamatoon.