Ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos näkyvät myös nuortenkirjallisuudessa. Synkät vedet on dekkaristi Viveca Stenin yhdessä tyttärensä Camillan kanssa kirjoittama trilogia. Trillerinä alkava tarina saa pian mukaansa fantasian ja kansantarujen elementtejä. Luonto on oleellisesti esillä ja kirjailijat ovat pystyneet kuvailemaan saaristolaismaisemaa niin, että lukija pystyy tuntemaan suolaisen merituulen ja haistamaan metsien sammaleiset mättäät. Lisäksi juonenkäänteissä otetaan kantaa Itämeren saastumiseen. Kirjojen lopussa on myös tiivis tietopaketti, kuinka jokainen voi teollaan vaikuttaa Itämeren elpymiseen. Vinkkeinä on muun muassa vaali vettä, syö ruokasi loppuun, syö enemmän kasviksia ja suosi vihreää sähköä.

Syvyyksissä aloittaa kertomuksen Tuvasta, joka asuu Tukholman saaristossa, käy saaristolaiskoulua ja kulkee päivittäin veneellä saarten välillä. Meri tuntuu hänestä turvalliselta ja jopa vetää oudolla tavalla puoleensa, vaikka hän joutui pienenä veneonnettomuuteen ja oli hukkua. Nyt meri on kuitenkin alkanut aiheuttaa pahoinvointia ja pelkoa, jota lisää saariston peittyminen sankan sumun alle ja tummien varjojen liikehdintä aalloissa. Tuntuu kuin ne seuraisivat juuri Tuvaa. Kun koulun suunnistustunnilla yksi pojista, Axel, katoaa ja tämän kaverin, Rasmuksen, Tuva löytää sekavana harhailemassa metsässä, joutuu hän keskelle outoja tapahtumia. Ilmassa tanssivat valot ja pienet hahmot näyttävät lumonneen Rasmuksen, mutta onneksi Tuva pystyy rikkomaan lumouksen. Liittyvätkö nämä Axelin katoamiseen? Luokkakaverit syyttävät Tuvaa, onhan hän kummajainen, vailla ystäviä, oudon kalpea ja hänellä on omituiset arvet molemmilla puolilla kaulaa. Ja ainoa silminnäkijä. Selittämättömät tapahtumat saavat Tuvan ja Rasmuksen ystävystymään ja yhdessä he alkavat tutkia Axelin katoamista. Nuoret saavat apua yllättävältä taholta, nimittäin Tuvan höperö Gerd-mummo alkaa kertoa tarinoita vanhasta kansasta. Tuvan tarina jatkuu kirjoissa Sumussa ja Loimut.