Ukuleleharrastus Suomessa

Brittein saarilla aikuisten ukuleleharrastus yleistyi nopeasti vuonna 2007, kun yhtyeen innoittamat Ukulele Wednesday -ryhmät alkoivat kokoontua jokaviikkoisiin jameihin. Jonkia ajan päästä, ehkäpä osittain täälläkin vierailleen UOGB:n houkuttelemana, innostuttiin Suomessakin toden teolla tuosta pienestä havaijilaisesta, hauskan kuuloisesta kitaran sukulaisesta. Osansa tekivät innokkaat ukulelen soiton opettajat kuten ukuleleopetuksen uranuurtaja ja UkEt -yhtyeen perustajajäsen Juha Väänänen, Ukulele kompista sooloon : harrastajan kirjan sekä Suuren ukulelekirjan kirjoittajat Arto Julkunen ja Markus Rantanen ja Ukulele : kaikki soittaa -soitonoppaan tekijä Outi Koivuniemi. Tähän päivään mennessä maassamme on jo satoja, ellei tuhansia, ukuleleharrastajia. Koulusoittimena kätevän kokoinen ja helppokäyttöinen ukulele on noussut nokkahuilun rinnalle. Monissa kansanopistoissa, työväenopistoissa ja musiikkikouluissa ukulelen soittamista ja ukulelella säestämistä voi nyt opetella aikuisenakin.

Ukulelen perusteet oppii vaivattomasti ja sen opettelu joko itsekseen tai ryhmässä rämpyttäen on antoisaa ja hauskaa. Monesti harrastus aloitetaankin juuri ukulelekurssilla, jossa yhdessä säestetään omaa laulua. Hiukan kehityttyään ryhmä voi vaikkapa perustaa oman orkesterin tai yhtyeen, kuten on käynytkin lukuisia kertoja. Suurimpana suomalaisena ukeyhtyeenä tunnetaan vuonna 2016 perustettu Tampereen Ukuleleorkesteri, jossa on yli 40 jäsentä. Idea orkesterin perustamisesta syntyi Outi Koivuniemen vetämällä ukulelekurssilla. Koivuniemen luotsaama joukkio on keikkaillut perustamisestaan asti aktiivisesti kotimaassa ja välillä myös ulkomailla.

Innokkaimmat ukuleleharrastajat kokoontuvat myös jokavuotisille festareille, joista kotimaan pitkäikäisin on Karkkilassa järjestettävä kesäinen Kukulele. Festareita isännöi luonnollisesti Karkkilan Ukuleleorkesteri. Seuraava kansainvälinen ukulelekokoontuminen, Tropical Winter Ukulele Fest 2020 , järjestetään tulevan vuoden tammikuussa Leppävirralla.


Rämpytyksestä edistyneempään soitantaan

Entä jos ukulele säestyssoittimena ei enää hetken päästä kiinnostakaan? Silloin on tietysti alettava soittaa sooloja! Ukulelen jatkokursseja on tarjolla sekä yksittäisten soitonopettajien tarjoamina, opistoissa että Rockway-soitonopetuspalvelussa, jonka lainattavia, omalla tietokoneella käytettäviä videokursseja on myös PIKI-kirjastojen käytössä. Rockwayn Ukulelen jatkokurssi ja Ukulelen jatkokurssi 2 ovat lainattavissa kotikäyttöön oman kirjastokortin numerolla useimmissa Pirkanmaan alueen kirjastoissa. Lisätietoja saat PIKI-verkkokirjastosta, jonka etusivulta löydät kirjaston e-musiikkipalvelut.

Kirjaston nuottiaineisto ja soitonoppaat

Ukuleleopiskelun tueksi on myös olemassa lukuisia nuottikirjoja ja soitonoppaita. PIKI-verkkokirjastosta löydät ukulelen soitonoppaat muiden nuottien joukosta hakusanoilla ”ukulele” ja ”soitonoppaat”.

Jos haluat kehittää soittotekniikkaasi, löytyy sekä perinteisistä että Rockwayn tarjoamista soitonoppaista eri näppäilytyylien opetusta. Tästä on hyötyä varsinkin silloin kun haluat oppia soittamaan ukulelea pääosin solistisena soittimena. Erilaiset näppäilyn ja komppaamisen tekniikat tuovat toki vaihtelua myös yhteissoittoon.

Entä jos soitin tuntuu hieman liian pieneltä?

Tuntuuko ettei pikkuinen sopraanoukulele sittenkään ole ihan sinun juttusi? Ehkä sormesi eivät tahdo mahtua kunnolla soittimen lyhyelle otelaudalle tai ranne menee hankalaan asentoon?

Jos olet oppinut ukulelen perusteet sopraano- tai konserttikokoisella ukulelella, mikään ei estä siirtymästä suurempaan tenoriukuleleen, jossa yleensä käytetään samaa viritystä kuin sopraanossakin. Vielä kookkaampaan baritoniukuleleen vaihtaminen sen sijaan edellyttää, että opettelet uudet nimet jo oppimillesi soinnuille ja sävelille. Tämä ei ole lainkaan mahdotonta, sillä baritonin pystyy virittämään D-G-H-E -vireeseen niin, että sointumuodot pysyvät samoina kuin sopraanoukulelen G-C-E-A -vireessä. Tapaa kutsutaan Chicago-viritykseksi ja se vastaa tavallisen kitaran neljän ylimmän kielen perusviritystä. Kitaran kuusi kieltä viritetään vireeseen E-A-D-G-H-E. Useimmissa englanninkielisissä lähteissä kitaran viritykseksi mainitaan E-A-D-G-B-E ja baritoniukulelen D-G-B-E, joka saattaa aiheuttaa sekaannusta nuotinlukutaitonsa Euroopassa oppineiden keskuudessa. H ja B tarkoittavat tässä kuitenkin samaa säveltä, joka merkitään Euroopassa ja Amerikassa eri kirjaimella. Koska suuri osa ukulelen nuottikirjoista on julkaistu alun perin Yhdysvalloissa, tämä seikka kannattaa ottaa huomioon olipa kyseessä sitten sopraano- tai baritonivireinen ukulele.

Etkö vieläkään ole tyytyväinen?

Seuraava askel baritoniukulelesta voi olla vaikkapa kitaraan, jossa on vain kaksi kieltä enemmän, mutta josta puuttuu ukulelelle ominainen pehmeä sointi. Tässä vaiheessa olet jo astunut ukuleleharrastuksen ulkopuolelle, mutta ei hätää! On täysin mahdollista, että saat säilyttää paikkasi soittoporukassa, sillä mikäpä kielisoitin ei sopisi ukulelen kaveriksi?

Jos haluat päättäväisesti pysytellä ukulelen auvoisessa maailmassa mutta halajat kohottaa harrastuksesi uudelle tasolle, on tähän vielä yksi mahdollisuus. Jokainen orkesteri tarvitsee tietysti basistin tai pari, ja uke-basso on varmuudella yksi maailman sympaattisimmista soittimista. Bassoukulelea soitetaan aivan samalla tavalla kuin bassokitaraa ja kontrabassoakin, mutta isoveljiinsä verrattuna soitin on mukavan sopivankokoinen sylissä pidettäväksi. Sormienkaan ei tarvitse ylettyä kovin pitkiin venytyksiin. Bassoukulelessa viritys on E-A-D-G kuten kitaran neljä alinta kieltä, vain oktaavia matalammalta.

Jos olet kerran kunnolla rakastunut ukuleleen, jatkat luultavasti soittoharrastusta jossain muodossa niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Moni asialleen omistautunut harrastaja kehittyy varsin taitavaksi sopraanoukulelen soittajaksi. Kaikista meistä ei tietenkään ahkeralla harjoittelullakaan voi tulla teknisesti yhtä taitavia kuin vaikkapa virtuoosimainen Jake Shimabukuro tai muun muassa kotimaisia tangoja ukulelella levyllään Ukulele alakulo esittävä Jarmo Julkunen. Siksi on hyvä tiedostaa, että harrastuksessa edetessä vaihtelunhalu ei ole mörkö vaan mahdollisuus!

Lue myös: Ukulele, soitin jota et voi soittaa nauramatta

Kirjoittanut Kati M. Hietala, Tampereen pääkirjasto 9/2019