Euroopan 1930-1940-luvut ajoivat myös säveltäjiä emigroitumaan Yhdysvaltoihin. Tunnustetun uran Euroopassa jo tehnyt itävaltalainen Erich Wolfgang Korngold ryhtyi Amerikassa elokuvasäveltäjäksi. Korngold voitti musiikillaan Oscareita, mutta joutui katkerana toteamaan, että filmiura laski arvostusta säveltäjänä. Unkarilainen Miklós Rózsa aloitti elokuvasäveltäjänä jo Euroopassa ja jatkoi sitä siirryttyään Yhdysvaltoihin. Hän ei murehtinut mainettaan, vaan käytti suhteitaan saadakseen muutakin musiikkiaan esiin. Viulisti Baiba Skride ja Santtu-Matias Rouvalin johtamat Göteborgs Symfoniker ja Tampere Filharmonia soittavat Korngoldin ja Rózsan viulukonsertot sekä kaksi Leonard Bernsteinin teosta levyllä American concertos.

Vuonna 1956 perustettu Sven-Ingvars oli huippusuosittu Ruotsissa jo 1960-luvun alussa. Sen pitkään historiaan sisältyy muun muassa esiintyminen samassa popgalassa Beatles-nimisen brittiyhtyeen kanssa vuonna 1963. Yhtyeen 60-vuotisjuhlakiertueella vuonna 2016 oli vielä mukana yksi yhtyeen perustajajäsenistä, Sven-Erik Magnusson. Ingenting är som förut, allt är som vanligt (2019) on ensimmäinen uusi albumi yhtyeeltä 20 vuoteen ja ensimmäinen, jolla 2017 kuolleen Sven-Erikin tilalla laulajana on hänen poikansa Oscar. Levy sisältää uusien laulujen lomassa uusia tulkintoja vanhoista hiteistä. Sven-Ingvars on nykyään suosittu tanssiyhtye, dansband. ”Men endast med kärlek och respekt till det som varit är det vi gör nu möjligt.”

Jotta pop- tai rockyhtye sai Neuvostoliitossa musiikkinsa kuulumaan valtion omistamassa mediassa, sillä täytyi olla virallinen status, VIA (Vokalno-instrumentalny ansambl). Laulaja-lauluntekijä, kitaristi Vladimir Kuzmin johti 1970- ja 1980-luvuilla useita VIA-yhtyeitä, niistä ehkä tunnetuimman, Dinamikin kanssa hän kiersi myös Yhdysvalloissa. Vaikka Kuzmin oli jo rokkia karsastavalla neuvostoajalla ilman muuta rockmuusikko, hän ei joutunut virallisen tahon silmätikuksi, koska ei käsitellyt lyriikoissaan politiikkaa eikä sosiaalisia aiheita. Kuzmin on uransa aikana tehnyt noin 30 sooloalbumia ja on nykyhallinnonkin arvostama, stadioneja täyttävä maansa huippuartisti. Albumi Roker 3 on Kuzminin itsensä mukaan rock’n’rollia motoristeille.

Useinkaan sitä ei muista, että passioita ovat säveltäneet muutkin kuin Bachit. Viime vuosisadalla syntyi upeat passiot muun muassa Krzysztof Pendereckiltä ja Arvo Pärtiltä. 2010-luvulla Jeesuksen kärsimystarinaan tarttui norjalainen Torbjørn Dyrud, jonka passio ei kuitenkaan tradition mukaisesti pääty Jeesuksen kuolemaan. Dyrud jatkaa tarinaa kuoleman valtakunnan kautta ylösnousemukseen. Libreton kielinä on käytetty monille tuttua englantia sekä latinaa, jota harvat ymmärtävät. Kielivalinnalla Dyrud kertoo omasta uskostaan: osaa siitä hän voi ymmärtään, osaa ei. Out of darkness -passion sanoma on: Elämä on ihmiskunnan valoa, ja me voimme nousta pois pimeydestä. Levyllä esiintyy Nidaros domkor johtajanaan Vivienne Sydnes.

Vexi Salmin mukaan tappiota tuottavan iskelmälevyn tekeminen 1970-luvulla vaati todellista lahjakkuutta. Albumijulkaisut ja C-kasettien yleistyminen olivat vauhdittaneet vuosikymmenen alussa suomalaisenkin äänitemyynnin hurjaan nousuun. Kansa kaipasi erityisesti iskelmämusiikkia ja tätä tarvetta vastaamaan syntyi useita nyt jo unohtuneita levy-yhtiöitä: Satsanga Records, JP-Musiikki, Overdisc, TopHits-FinnHits, Heliander Production. Viisiosainen Kadonneet iskelmät -sarja sisältää 250 pienten levymerkkien levytystä vuosilta 1973-1989 ja lähes kaikki niistä julkaistaan nyt ensi kertaa cd-muodossa. Kokoelma kertoo myös iskelmän kehitysvaiheista noina vuosikymmeninä, kuten 70-luvun humppabuumista ja 80-luvun suomirockin noususta.

Oxfordissa sijaitseva Bate Collection on yksi harvoista vanhojen soittimien kokoelmista, joka antaa soittajille mahdollisuuden tutustua soittimiin niitä soittamalla. Kun hollantilainen nokkahuilisti Peter Holtslag poikkesi museoon, kokoelman kuraattori ehdotti hänelle levyn tekemistä. Taltiointi dokumentoisi samalla kokoelman tärkeimpiä soittimia. Awakening princesses sisältää 1600- ja 1700-lukujen musiikkia soitettuna kuudella Ruususen unesta herätetyllä hauraalla, herkällä ja temperamenttisella nokkahuilulla. Soittimista kolme on valmistanut nokkahuilujen Stradivarius Peter Bressan, jonka tekemät huilut olivat myös parhaimmassa soittokunnossa.

Bağlama-virtuoosi Neşet Ertaş oli yksi Turkin rakastetuimpia muusikoita, jonka hautajaisiin kokoontui pääministerin johdolla 10 000 surijaa. 1970-luvun turkkilaisen rockin ohella Ertaş on turkkilais-hollantilaisen Altın Günin tärkein esikuva. Suurin osa yhtyeen Grammy-ehdokkuuden maailmanmusiikkisarjassa saaneen Gece-levyn kappaleista on poimittu hänen ohjelmistostaan. Ertaşin versiot olivat taidokkaan koristeellisia ja mietiskeleviä, mutta Altın Günin tyyli on jotain aivan muuta. Heidän musiikkiaan on kuvailtu psykedeeliseksi ”with a dirty blend of funk rhythms, wah-wah guitars and analogue organs". Yhtyeen omat saatesanat levylle kuuluivat: ”Tämä ei ole musiikkia, joka viettelee kuuntelijan: se vaatii huomiota.” Kyllä vaatii, mutta myös viettelee.