Sergei Rahmaninovin Etudes-tableaux-pianosarjat (op33, op39) ovat säveltäjän itseluoma genre: ”visuaalisten ärsykkeiden” inspiroimia sävelrunoja. Alexander Skrjabinin viimeinen pianosonaatti (Nro 10, op170) on mystinen ja eksentrinen teos, jota säveltäjä itse kutsui hyönteissonaatiksi: ”hyönteiset ovat auringosta syntyneitä, ne ovat auringon suudelmia”. György Ligetin pianoetydejä pidetään 1900-luvun lopun tärkeimpinä pianokappaleina, häntä innoittivat mm. afrikkalaisen Aka-heimon musiikki ja M. C. Escherin kuvataide. Sergei Prokofjevin 8. pianosonaatti on hänen kolmesta ”sotasonaatistaan” viimeinen, sävyltään lyyrinen ja sovitteleva. Kiinalaissyntyinen virtuoosi Yuja Wang soittaa teokset konsertissa taltioidulla levyllään The Berlin recital.

Amerikkalainen Mary Halvorson vaihtoi 11-vuotiaana viulun kitaraan kuultuaan Jimi Hendrixiä. Hänestä kasvoi avantgard jazz -kitaristi, joka poikkeaa välillä rockin ja erityisesti noise rockin puolelle. Halvorsonin musiikki on omaperäistä ja älyllistä ja hänen sävellyksensä harkittuja, mutta eivät ennustettavia. DownBeat-lehden parhaan jazzkitaristin palkinto vuonna 2017 osui oikeaan osoitteeseen. Ensimmäinen levy ilmestyi 2005 ja vuodesta 2007 lähtien levyjä on tullut 1-3 joka vuosi, sekä soololevyjä että yhdessä eri kokoonpanojen kanssa. Yksi hänen tuoreimmista projekteistaan on kokoonpano Code Girl ja samanniminen levy. Code Girl on Halvorsonin debyytti sanoittajana: albumi on ensimmäinen, jolla on mukana myös laulaja, upea Amirtha Kidambi.

1700-luvun loppupuolella klassismi eli huippukauttaan Wienissä. Viimeiset vuotensa kaupungissa elänyt Joseph Haydn oli kolmesta tunnetuimmasta wieniläisklassikosta vanhin ja jo omana aikanaan rakastettu säveltäjä. Sata vuotta myöhemmin Wienissä aloitteli musiikkiuraansa Arnold Schönberg, jonka jousisekstetto Verklärte Nacht (1899) antoi jo viitteitä uudenlaisesta sävelkielestä. Myöhemmin Schönbergistä tulikin ensimmäisiä atonaalisuutta kehittäviä säveltäjiä. Amerikkalainen sellisti Alisa Weilersteinin ja Trondheim Soloist -orkesterin levyllä kahden erilaisen aikakauden wieniläiset uranuurtajat soivat rinnakkain. Transfigured night sisältää kaksi Haydnin sellokonserttoa ja jousiorkesterisovituksen Schönbergin Kirkastuneesta yöstä.

Amerikkalaisella Laura Veirsillä oli 1990-luvulla alkamassa ura kiinan kielen taitoisena maantieteilijänä, kun musiikki onneksemme vei voiton. Punkista folkiin ja countryyn siirtyneestä Veirsistä on tullut arvostettu laulaja-lauluntekijä, jonka vahvuus on musiikin ja sanoitusten syvyydessä. The lookout pohjautuu kokemuksiin 2016 vaalien jälkeisestä kaaoksesta ja siitä, millaista on tasapainotella artistiuden ja vanhemmuuden välillä. Veirsin laulut eivät julista eivätkä osoita sormella, vaan sen sijaan levy on ”quietly optimistic manifesto”. Artistiäitien kokemuksia Veirs käsittelee myös podcastissaan yhdessä muun muassa Kristin Hershin ja Rosanna Cashin kanssa. Yhteistyö Neko Casen ja k. d. langin kanssa poiki albumin case/lang/veirs.

Toukokuussa 2019 kuollut Alfred Janson oli 1960-luvulla alkaneen Norjan musiikin uuden nousun avainhenkilö. Säveltäjien läheinen suhde natsimiehittäjiin oli katkaissut kansallisromanttisen tradition ja musiikkielämälläkin kesti aikansa toipua miehitysajasta. Jansonin tausta on jazzissa, hän sai musiikkiinsa usein innoituksen politiikasta ja käytti kannanotoissaan huumoria. Janson onkin yksi harvoista säveltäjistä, jonka teoksen esittämistä on vastustettu mielenosoituksella hänen omistettuaan teoksensa vakoilusta tuomitulle Arne Treholtille. The wind blows sisältää Jansonin kuoromusiikkia 1960-luvulta 2000-luvulle. Hyville teksteille on annettu tilaa sävellysten laadusta tinkimättä. Levyllä esiintyy Norske Solistkor ja Janson itse soittaa melodikaa.

Daily Mailin haastattelussa Michael Bublé kertoi poikansa syöpädiagnoosin saaneen hänet pohtimaan, mikä elämässä on tärkeintä. Voidakseen keskittyä perheeseensä hän aikoi lopettaa musiikkiuransa ja kyseinen haastattelukin olisi vihoviimeinen. Juuri ilmestynyt levy Love olisi se ”täydellinen albumi”, jonka ansiosta hän voisi lopettaa huipulla. Bublén manageri kuitenkin kiirehti pian kiistämään lopettamishuhut, ja onneksi niin ei ole käynytkään. Nimensä mukaan Love sisältää tuttuja romanttisia standardeja, joissa Bublé tekee sitä mitä parhaiten osaa ja joita tuskin kukaan muu nykyartisti kykenisi paremmin tekemään. Pehmeän sävykkäällä äänellään hän tulkitsee rakkautta: My funny Valentine, Unforgettable, When I fall in love, ym.

Fargossa, Pohjois-Dakotassa syntynyt Jonny Lang oli vain 15-vuotias tehdessään platinaa myyneen bluesalbumin Lie to me ja 17-vuotias, kun hänen seuraava levynsä Wander this world oli Grammy-ehdokkaana. Loistava kitaristi ja karhean lauluäänen omaava Lang on sittemmin paitsi julkaissut lisää palkittuja levyjä myös soittanut monien esikuviensa kanssa: Buddy Guy, B. B. King, Jeff Beck, Eric Clapton, vain muutaman mainitakseni. Lisäksi hän esiintyi Blues Brothers 2000 -elokuvassa ja vuonna 1999 Valkoisessa talossa. Vaikka hartaaksi kristityksi kääntynyt Lang on 2000-luvulla hidastanut hengästyttävää tahtiaan, energiaa ja soittamisen iloa riittää edelleen. Siitä on osoituksena vaikkapa vuonna 2017 julkaistu gospelmausteista bluesrockia sisältävä Signs.