Kuolemantanssi on teemalevy, joka julkaistiin vuonna 2018 osana saattohoitokoti Terhokodin 30-vuotisjuhlavuotta. Levystä ei haluttu ”kokoelmaa synkkiä, itkuisia valituksia menetyksistä vaan päinvastoin kokoelma elämästä ja sen ilosta kertovia musiikkikappaleita”. Suurin osa mukana olevista kappaleista on tätä albumia varten tehtyjä, niistä Timo Kiiskisen Valon voimalla on erityisesti Terhokodille sävelletty. Viitasen Piiaa, Maria Ylipäätä, Olavi Uusivirtaa, Yonaa, Timo Kiiskistä, Samuli Edelmannia, Laura Närheä, Jukka Perkoa, Mikko Kuustosta ja Tuure Kilpeläistä säestää Kaihon Karavaani, jonka jäsenet ovat myös sovittaneet levyn laulut.

Blade runner 2049 on jatko-osa vuoden 1982 kulttielokuvalle Blade runner. Uuden elokuvan blade runnerina seikkailee Ryan Gosling, mutta mukana on myös alkuperäisen elokuvan sankari Harrison Ford. Säveltäjäksi suunniteltiin aluksi räppäri El-P:tä ja sitten Jóhann Jóhanssonia, mutta ohjaaja Denis Villeneuve halusi kutenkin jotakin erilaista, enemmän ensimmäisen elokuvan kehutun, Vangeliksen säveltämän musiikin kaltaista. Vain muutama kuukausi ennen ensi-iltaa soundtrackin säveltäjiksi kiinnitettiin kaksi elokuvamusiikin konkaria: Hans Zimmer ja Benjamin Wallfisch, jotka hakivat Vangelis-soundia mm. käyttämällä Yamaha CS-80 -syntetisaattoria. Blade runner 2049 -soundtrackilla tunnelmaa luovat myös Frank Sinatra ja Elvis Presley.

The Vault (holvi) on vuonna 2015 kuolleen Princen arkisto, josta alkaa pikkuhiljaa putkahdella julkaisuja. Materiaalia siellä riittää: tuhansittain taltioituja ottoja, kasettejakin noin 8000. Ensimmäinen ennenjulkaisematon äänitys oli huhtikuussa 2018 singlenä julkaistu Nothing compares 2 U ja syksyllä 2018 ilmestyi ensimmäinen arkistomateriaalia sisältävä albumi. Piano & a microphone 1983 on tuhansien kasettien joukosta löytynyt 35 minuuttia kestävä, yhtenä ottona Princen kotistudiossaan tekemä äänitys. Sessio sisältää versioita hänen aiemmin ja myöhemmin levyttämistään kappaleista, mukana lyhyt hahmotelma Purple Rainista, sekä covereita, kuten ihailemansa Joni Mitchellin A case of you.

Suomalainen kansanmusiikki svengaa ja keinuttaa ihan ilman mitään maailmanmusiikkivaikutteitakin. Sen todistaa esimerkiksi ”liikuttavaa musiikkia” soittava Spelarit, joka perustettiin vuonna 1982 alun perin tanhusäestyskokoonpanoksi. Sittemmin tanhusäestys on jäänyt toissijaiseksi, vaikka yhteistyö Helsingin pitäjän tanhuujien kanssa jatkuukin. Uusmaalainen Spelarit on löytänyt oman lokeronsa kansanmusiikkigenressä suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta pelimannimusiikista. Patriarkaalinen kausi sisältää yhtyeen ohjelmistoa viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Musiikki on viuluvetoista, mutta jousien lisäksi mukana ovat myös harmooni, ruotsalainen säkkipilli ja nyckelharpa.

Venäläinen Dmitri Hvorostovski (1962-2017) tapasi säveltäjä Georgi Sviridovin (1915-1998) vuonna 1994, kun hän esitti Moskovassa Sergei Jeseninin (1895-1925) runoihin sävelletyn laulusarjan Otšalivšaja Rus (Russia cast adrift). Erityisesti omien sävellystensä suhteen vaativa Sviridov tykästyi heti nuoreen baritoniin ja myös Hvorostovskille työskentely jo iäkkään säveltäjän kanssa muodostui merkittäväksi vaiheeksi hänen elämässään. Yhdellä viimeisimmistä levyistään Dmitri Hvorostovski toteutti säveltäjän toiveen laulusarjan orkestroinnista. Sen teki Jevgeni Stetsiuk, joka sovitti teokseen sinfoniaorkesterin lisäksi kansanmusiikkiyhtyeen. Levyllä Russia cast adrift niitä johtaa Constantine Orbelian.

”There is no messing around here.” John Primerin ja Bob Corritoren toinen yhteinen albumi Ain’t nothing you can do! on tiukkaa, klassista Chicago bluesia. Ja kuinka ei olisi, kun kyseessä on kaksi bluesin modernia legendaa? Primer on soittanut soolokitaristina mm. Muddy Watersin, Willie Dixonin ja Magic Slimin yhtyeissä, huuliharpisti Corritoren soittohistoriassa puolestaan vilisee sellaisia nimiä kuin Bo Diddley, Pinetop Perkins ja Ike Turner. Molemmilla on tietysti myös vaikuttava sooloura. Levy on omistettu kolmannelle levyllä soittaneelle bluesin sankarille, pianisti Barrelhouse Chuckille, joka ehti kuulla levyn masterin ennen kuolemaansa.

Suomenruotsalainen Walter Wolff kanavoi musiikillisen luovuutensa klassisen musiikin säveltämiseen jouduttuaan vuonna 2012 luopumaan pianonsoitosta ja samalla kansainvälisestä urasta jazzpianistina. Sonata for cello & piano on hänen ensimmäisiä kamarimusiikkiteoksiaan ja se kuvaa niitä tunnemyrskyjä, joita Wolff koki noina aikoina: vihaa ja turhautumista, mutta myös taisteluhenkeä ja suomalaista sisua. Sävellys sisältyy levylle Music for piano, cello and violin, jolla voi vahvojen tunteiden lisäksi kuulla myös vaikutteita jazzista. Levyllä soittavat Gabi Sultana (piano), Tomas Nuñez-Garcés (sello) ja Marel Junge (viulu) esiintyivät myös Wolffin debyyttisävellyskonsertissa vuonna 2016.