1970-luvulla julkaistiin ronskeja kansanlauluja Isojen poikien ja Isojen tyttöjen laulukirjoissa ja pitkään luultiin, että sen enempää eroottista perinneaineistoa ei olisikaan. Kyllä on ja miksei olisi. Kun Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin Jimmy Träskelin ryhtyi penkomaan tuhansia lauluja sisältäviä arkistoja löytääkseen lisää seksisävytteisiä lauluja, häntä auttoi aineistoa tallentaneen Erkki Ala-Könnin tapa merkitä roisit laulut hakusanalla ruokoton. Träskelin on julkaissut yhdessä Sampo Korvan kanssa kaksi albumillista eroottisia kansanlauluja: Turvalan uunilla ja muita lauluja sekä Turvalan uunilla 2 : lisää lauluja. Ukulelellä, huuliharpulla ja kitaralla itseään säestävän duon tulkinnat ovat suorasukaisia, mutta musikaalisen hienovaraisia.

Yhtenä varhaisimmista oopperoista pidetään Claudio Monteverdin Orfeota (1607). Mutta mitä musiikkimaailmassa tapahtui ennen sitä? Medici-ruhtinaat alkoivat 1500-luvulla kehittää hovista Firenzen kaduille levittäytyviä musiikkiesityksiä. Vuonna 1589 suurherttuan pojan häiden kunniaksi kaduilla juhlittiin useita viikkoja ja juhlat huipentuivat Girolamo Bargaglin näytelmään La pellegrina. Sen lavastus, koneistus, puvut, koreografiat sekä musiikki olivat niin upeita, että häikäistynyt yleisö unohti itse näytelmän. Paraatit ja tämä esitys avasivat tien draaman ja musiikin yhdistämiseen tavalla, josta kehittyi ooppera. Raphaël Pichonin perustama Pygmalion vie 1500-luvun Firenzeen levyllään Stravaganza d’amore! : the birth of opera at the Medici court.

Helix on ruotsalais-tanskalaisen Amaranthen ensimmäinen albumi, jossa yhtyeen perustajan Jake E:n on korvannut uusi laulaja, puhtaista miesvokaaleista vastaava Nils Molin. Molinin lisäksi yhtyeellä on kaksi muutakin vokalistia: kaunisääninen Elize Ryd sekä örinöistä vastaava Henrik Englund Wilhelmsson. Amaranthe liikkuu ruotsalaisella ammattitaidolla metallicoren, death metallin ja melodisen popmusiikin välimaastossa ja osaa ympätä biiseihinsä räppiäkin. Kaikki kolme laulajaa pääsevät näyttämään Helixissä parastaan, ja sillä loistaa myös rytmiryhmä: rumpali Morten Löwe ja basisti Johan Andreassen. Olof Mörckin kitarointi jää levyllä vähemmälle, mutta soi kauniisti albumin limited editionin akustisessa bonusballadissa Say the word.

Kurdiveljesten Gian ja Marouf Majidin matka Iranista Suomeen on ollut pitkä, mutkallinen ja musiikintäyteinen. Kumpikin on opiskellut monipuolisesti musiikkia kotimaassaan ja eri puolilla Eurooppaa. Päädyttyään vihdoin samaan maahan veljekset jatkoivat lapsuudesta tuttua yhdessä musisointia, mutta nyt kypsempinä muusikkoina. Majidit halusivat yhtyeeseensä parhaita muusikoita, persoonallisuuksia, jotka kykenevät luomaan uutta elämää musiikkiin. BaranBandissa ja Mn bo to -levyllä soittavat Gian (laulu) ja Marouf (tar) Majidin lisäksi Lotta-Maria Pitkänen (viulu), Simo Kärki (basso), Ricardo Padilla (lyömäsoittimet, kitara) ja Esko Grundström (koskettimet, kitara, harmonikka). Kurdinkielinen sana baran tarkoittaa sadetta: puhdistavaa ja uutta luovaa.

Brittiläisen nykysäveltäjän Brian Ferneyhoughin teoksen La terre est un homme ensiesitys vuonna 1979 oli skandaali. Tarinan mukaan orkesteri sabotoi esitystä, koska inhosi hankalasti tulkittavaa, tiheää partituuria. Martyn Brabbinsin johtama BBC Symphony Orchestran esitys yli 30 vuotta myöhemmin sen sijaan nosti La terren yhdeksi viime vuosisadan lopun merkittävimmistä orkesteriteoksista. Ferneyhough kuuluu new complexity -koulukuntaan, joka hakee uusia monikerroksisia ja impulsiivisia tapoja säveltää perinteisen sarjallisuuden sijaan. La terre est un homme sisältää Ferneyhoughin tuotantoa 1960-luvulta 2010-luvulle. BBC Symphony Orchestran ja Brabbinsin lisäksi levyllä esiintyvät myös mm. Exaudi ja Ensemble Recherche.

”I did not know if I could write being happy.” Al Di Meolan isoisä muutti Amerikkaan pienestä Cerreto Sannita -nimisestä kylästä Napolin läheltä. Lämmin vastaanotto herkisti suvun kotikylässä vierailleen kitaristin säveltämään sille omistetun kappaleen. Tyttärelle sävelletty kehtolaulu puolestaan laajeni kokonaiseksi sarjaksi: Ava’s dream sequence lullaby. Jokaisen Opus-levyn kappaleen taustalla on pieni tarina. Sävellyksiin ovat innoittaneet myös muun muassa Led Zeppelin ja perkussionisti Rhani Krija, joka myös soittaa levyllä. Di Meola kertoo levyn promovideolla, että Opus on nimenomaan ’sävellyslevy’. Säveltäminen on noussut hänen urallaan kitaransoiton varjosta rinnalle ja ohikin. Mikä parasta: taitavaa kitarointia ei silti tältäkään levyltä puutu.

18-vuotias Pete Parkkonen sijoittui kolmanneksi Idolsin neljännellä tuotantokaudella vuonna 2008. Sittemmin hän on käynyt voittamassa sekä Tanssii tähtien kanssa että Tähdet, tähdet -kilpailun. Lavakarismaa ja laulutaitoa Parkkosella on riittämiin, mutta vielä ura ei ole lähtenyt parhaimpaan lentoonsa, isoja hittejä ei ole syntynyt. Oma genre on löytynyt suomenkielisestä soulahtavasta popmusiikista. Vuonna 2018 ilmestyneellä albumilla Pete on uusien kappaleiden lisäksi aiemmin sinkkuina julkaistuja kappaleita, muun muassa videona kohua herättänyt Kohta sataa. Parkkonen kertoo laulujen kertovan hänen kokemistaan ja elämistään hetkistä: ”Kaikki liittyy rakkauteen ja välittämiseen, myös tunteet vihasta suruun.”