Suomalaiset pääsivät tutustumaan sähkömusiikkiin jo 1950-luvulla, kun radioyhtiöiden nauhavaihdon kautta Yleisradion kuulijoille esiteltiin muun muassa Stockhausenia. 1960-luvulla elektroakustiset kokeilut synnyttivät jännittäviä äänitehosteita kuunnelmiin ja uusia sävellyksiäkin. 1970-luvun alussa perustettiin Ylen kokeilustudio. Vuonna 1976 kaksi Ylen ääniammattilaista, nauhamusiikkia jo aiemmin tehnyt Antero Honkanen ja äänitehosteisiin erikoistunut Åke Anderson, valitsivat kahdeksan Reidar Särestöniemen maalausta ja tekivät niistä elektronisia kappaleita. Kuultuaan konsertin Love Recordsin Otto Donner halusi julkaista musiikin albumina. Reidarin sähköiset kuvat on uusintajulkaisu vuoden 1977 levystä.

Iranilaissyntyinen cembalisti Mahan Esfahani soitti joitakin Fitzwilliam virginal bookista löytämiään kappaleita jo ensimmäisessä solistikonsertissaan ollessaan vielä opiskelija. Häntä viehätti niihin sisältyvä intensiivinen voima. Myöhemmin hän perehtyi ajan säveltäjiin syvemmin ja alkoi tuntea syntyneensä soittamaan juuri tätä musiikkia. Hän kertoo, miten esimerkiksi heksakordifantasiat vavisuttivat koko ruumista ja hänen on ollut pakko soittaa ne ulos systeemistään ollakseen toimintakykyinen ihminen. Virginalisteilla tarkoitetaan Elisabetin ja Jaakon aikaisia kosketinsoitinsäveltäjiä, tunnetuimpina John Bull ja William Byrd. Esfahani soittaa heidän lisäkseen muitakin englantilaisia virginalisteja levyllään The passinge mesures.

Tunisialainen AMMAR 808 esittelee itsensä Facebookissa tähtienväliseksi sotilaaksi, joka etsii matalinta mahdollista bassoa ja tiukinta groovea. Maghreb United on AMMAR 808:n mielessä pitkään muhinut projekti, joka alkoi toteutua, kun hän kiertueellaan tapasi kolme vahvaa mieslaulajaa: Mehdi Nassouli (Marokko), Sofiane Saidi (Algeria) ja Cheb Hassen Tei (Tunisia). AMMAR 808:n mukaan levyn musiikissa on läsnä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus: ”the past with now and the future with now”. Yhtä lukuun ottamatta levyn laulut ovat kansansävelmiä. Kun AMMAR 808:n syntetisaattori ja elektroniset soittimet yhdistyvät perinnesoittimiin ja traditionaaliseen lauluun, syntyy vastustamattoman mukaansatempaavaa rytmimusiikkia

Sergei Rahmaninovin Etudes-tableaux-pianosarjat (op33, op39) ovat säveltäjän itseluoma genre: ”visuaalisten ärsykkeiden” inspiroimia sävelrunoja. Alexander Skrjabinin viimeinen pianosonaatti (Nro 10, op170) on mystinen ja eksentrinen teos, jota säveltäjä itse kutsui hyönteissonaatiksi: ”hyönteiset ovat auringosta syntyneitä, ne ovat auringon suudelmia”. György Ligetin pianoetydejä pidetään 1900-luvun lopun tärkeimpinä pianokappaleina, häntä innoittivat mm. afrikkalaisen Aka-heimon musiikki ja M. C. Escherin kuvataide. Sergei Prokofjevin 8. pianosonaatti on hänen kolmesta ”sotasonaatistaan” viimeinen, sävyltään lyyrinen ja sovitteleva. Kiinalaissyntyinen virtuoosi Yuja Wang soittaa teokset konsertissa taltioidulla levyllään The Berlin recital.

Amerikkalainen Mary Halvorson vaihtoi 11-vuotiaana viulun kitaraan kuultuaan Jimi Hendrixiä. Hänestä kasvoi avantgard jazz -kitaristi, joka poikkeaa välillä rockin ja erityisesti noise rockin puolelle. Halvorsonin musiikki on omaperäistä ja älyllistä ja hänen sävellyksensä harkittuja, mutta eivät ennustettavia. DownBeat-lehden parhaan jazzkitaristin palkinto vuonna 2017 osui oikeaan osoitteeseen. Ensimmäinen levy ilmestyi 2005 ja vuodesta 2007 lähtien levyjä on tullut 1-3 joka vuosi, sekä soololevyjä että yhdessä eri kokoonpanojen kanssa. Yksi hänen tuoreimmista projekteistaan on kokoonpano Code Girl ja samanniminen levy. Code Girl on Halvorsonin debyytti sanoittajana: albumi on ensimmäinen, jolla on mukana myös laulaja, upea Amirtha Kidambi.

1700-luvun loppupuolella klassismi eli huippukauttaan Wienissä. Viimeiset vuotensa kaupungissa elänyt Joseph Haydn oli kolmesta tunnetuimmasta wieniläisklassikosta vanhin ja jo omana aikanaan rakastettu säveltäjä. Sata vuotta myöhemmin Wienissä aloitteli musiikkiuraansa Arnold Schönberg, jonka jousisekstetto Verklärte Nacht (1899) antoi jo viitteitä uudenlaisesta sävelkielestä. Myöhemmin Schönbergistä tulikin ensimmäisiä atonaalisuutta kehittäviä säveltäjiä. Amerikkalainen sellisti Alisa Weilersteinin ja Trondheim Soloist -orkesterin levyllä kahden erilaisen aikakauden wieniläiset uranuurtajat soivat rinnakkain. Transfigured night sisältää kaksi Haydnin sellokonserttoa ja jousiorkesterisovituksen Schönbergin Kirkastuneesta yöstä.

Amerikkalaisella Laura Veirsillä oli 1990-luvulla alkamassa ura kiinan kielen taitoisena maantieteilijänä, kun musiikki onneksemme vei voiton. Punkista folkiin ja countryyn siirtyneestä Veirsistä on tullut arvostettu laulaja-lauluntekijä, jonka vahvuus on musiikin ja sanoitusten syvyydessä. The lookout pohjautuu kokemuksiin 2016 vaalien jälkeisestä kaaoksesta ja siitä, millaista on tasapainotella artistiuden ja vanhemmuuden välillä. Veirsin laulut eivät julista eivätkä osoita sormella, vaan sen sijaan levy on ”quietly optimistic manifesto”. Artistiäitien kokemuksia Veirs käsittelee myös podcastissaan yhdessä muun muassa Kristin Hershin ja Rosanna Cashin kanssa. Yhteistyö Neko Casen ja k. d. langin kanssa poiki albumin case/lang/veirs.