Hyvä kirja. On outo juttu, että tässäkin poliisi on sinkku, kuten monessa lempparissani (Doggerland sarja, Elly Griffith). Toinen luettu kirja tekijältä ja varannut loputkin kirjastosta.

No minua ei häirinnyt keksitty paikka. Päähenkilöstä tuli mieleen Griffitin kirjojen päähenkilö, joka oli myös sinkku ja asui kissan kanssa. Todella imaiseva jännäri, josta totuus tuli ilmi ihan lopussa. Hyvä kirja.

Todella pientä printtiä tiheillä riviväleillä ja jäi siksi lukematta tytöltä. Ensimmäisen kerran näin kävi. En ole itse nähnyt lastenkirjoissa näin pientä printtiä missään. Sutullista, koska kirja olisi varmaan ollut kiva

Mikä onni 6B kirja on lyhyt, mutta hyvä runokirja. Se on mielenkiintoinen, koska runot ovat yhtä tarinaa.

Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö kirja oli mielestäni hyvä. Tykkäsin kovasti kirjan juonesta ja siitä, miten he matkustivat Höljäkkään yhden tötterön takia. Lempihahmoni oli Risto ja Rauhan jutut olivat aika pöhköjä. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät Risto Räppääjä kirjoista ja jäätelöstä.

Kirjan kiinnostavin osuus on heti alussa: lapsuus, nuoruus ja yliopistoaika. Politiikka on sitten suorastaan yllättävän yksipuolista maahanmuuton kritiikkiä ja vähemmän korrektia puhetta vieraista kulttuureista. Pakko pitää lukemisessa taukoja ja vetää henkeä välillä.

Tommi Melender on kirjoittanut esseistin muistelmat. Pitkäaikaisena opastajana kirjallisuuden ja runouden poluille hänellä on ollut Paavo Haavikko, jonka runot innoittivat häntä valitsemaan kirjallisuuden opiskeltavaksi alaksi. Runot ovat auttaneet häntä hallitsemaan ahdistusta ja inhoa. Mutta vaikka hän on koukussa kirjallisuuteen, hän myös vihaa sitä. Niin usein luettu on tuottanut pettymyksen. Myös ajanvietteeksi taipuva sanataide näyttää ärsyttävän Melenderiä. Nykyisistä romaanikirjailijoista hän nostaa arvostukseen Jenny Erpenbeckin ja muutaman muunkin.

Kevyt kuin ilma. Tärkeintä kirjassa oli tunnelma joka välittyi ihanasti. Tämä oli kuin pieni raikas leivos, nopea lukea ja hyvä mieli.

kirja oli ihan kiva, mutta siinä oli välillä vähän sellaisia ei kaikile sopivia sanoja. Kirjan alussa kirja tuntu tosi tylsältä mutta oli sitten lopusta kiinnostavampi. Manu ja Helmi oli kivoja henkilöitä.

Parin ensimmäisen sivun aikana kymmeniä ihmisiä ja eri adjektiiveilla samat tyypit. Esim Pipopää, Mr Ajokortti, Geeli ja Galju jne jne. Ei saanut millään otetta kenestä milloinkin puhutaan, huh! Kirjailija haki raflaavaa aloitusta, mutta epäonnistui. Viimeistään siinä vaiheessa, kun teksti alkaa vilistä murteellista puhetta, niin kirjan lukeminen päättyi. En tykännyt yhtään.