Tiina Miettisen kirja Piikojen valtakunta (2015) vie lukijan keskelle 1600- ja 1700-luvun suomalaisnaisen elämää. Miettinen valaisee kirjassaan kiinnostavasti entisaikojen naisen elämää ja osoittaa samalla vääristyneitä kuvia, mitä tuon ajan naiskuvaan nykyään helposti liitetään. Jo sanaan Piika yhdistyy usein negatiivinen, alistettu ja hyväksikäytetty merkitys. Entisajan piiat olivat kuitenkin jotakin aivan muuta.

Kaikki naiset eivät menneet naimisiin heti naimaiän saavutettuaan, eivätkä kirkon opit ja säännöt olleet kiveen kirjoitettuja. Monet naiset avioituivat vasta kolmekymppisinä ja toimivat sitä ennen piikoina. Piiat olivat yllättävää kyllä hyvinkin itsenäisiä toimijoita ja he saattoivat luoda uraa ja päästä näkemään elämää kotikylän ulkopuolella. Harvalla oli myöskään kylliksi varallisuutta voidakseen mennä naimisiin kovin nuorena.Tyypillistä oli, että uraa tehnyt piika avioitui huomattavasti itseään nuoremman miehen kanssa. Myös miehet arvostivat naisen elämänkokemusta ja varallisuutta. Piikojen maailma oli kuitenkin ankara, esimerkiksi rangaistukset aviorikoksesta olivat kovia.

Miettinen suhteuttaa piikojen historiaa taitavasti tämän päivän ilmiöihin. Piiat vertautuvat näin nykyajan sinkkuihin ja vanhan ajan perhekunnat nykyisiin uusperheisiin. “Uusperheitä” olivat silloin lähes kaikki perheet. Kuolleisuus oli suurta ja puolison kuoltua otettiin uusi puoliso. Piioilla saattoi naimisiin mennessään olla myös avioliiton ulkopuolisia lapsia ja vaikka kirkko paheksuikin, ei sitä kansan keskuudessa pidetty kovinkaan paheksuttavana.