Minun mielestäni kirja oli hauska. Kuvat olivat hauskat ja värikkäät. Runot kertovat ötököistä.

Monenlaisten seikkailujen myötä on Pohjois-Korean valtiollisesta helvetistä onnistuttu pakenemaan, mutta tämä Ji Seong-hon pako on ainutlaatuinen. Häneltä oli junaonnettomuudessa, kun perhe joutui polttoaineen puutteessa varastamaan junista hiiliä, katkennut jalka, ja toinen käsi amputoitiin ranteesta. Ei haluttu hoitaa paria katkennutta sormea. Operaatio tehtiin ilman puudutusta koska ei ollut lääkkeitä. Tällaista oli ilmainen lääkärinhoito tuolla "Kimilandiassa". Isän tekemien kainalosauvojen ja kanssapakenijoiden avulla poika onnistui vuonna 2006 pakenemaan maasta. Nykyisin Seon-ho auttaa Pohjois-Koreasta paenneita maanmiehiään sopeutumisessa uuteen aivan erilaiseen elinympäristöön. Hän käy luennoimassa Kimien dynastian makaaberista hallinnosta ja sen aiheuttamasta kansalaisten hädästä. Ruokaa ei koskaan ole ollut riittävästi, on jouduttu syömään pettua, ruohoa ja kasvien juuria. 90-luvulla kuoli miljoonia pohjoiskorealaisia nälkään. - Järkyttävää luettavaa! - Pertti Rampanen -

Tiitiäisen satupuu on hauska runokirja kaikenikäisille runojen ystäville. Runot olivat ainutkertaisia luomuksia. Pidin kirjan pituudesta, koska se oli sopivan lyhyt. En pysty sanomaan mikä oli paras runo ,mutta pidin monesta, esimerkiksi Jansmakko erikoisesta ja herra Pii Poosta. Oli kyllä lukemisen arvoinen kirja.

Luin kirjaa vähän kuin ulkopuolinen. En löytänyt siitä oikein mitään kosketuspintaa. Jotenkin harmitti liiallinen itsesäälissä rypeminen. Murretta ja maiseman kuvauksia oli mukava lukea.

Kirja oli tosi hyvä ja mukavaa luettavaa. Olisin kaivannut ehkä vähän jotain jännitävempää, mutta muuten tosi hyvä kirja. Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin kirjan sopivan 9 vuotiaille ja sitä vanhemmille ja, vaikka aikuisellekin jos tykkää lukea tarinoita.😅🤭

Ollaan Sleesiassa, jokien varsilla, ratsastusreiteillä, pakosalla, poiketaan luostareissa ja majataloissa, puhutaan latinaa ja muita kieliä, ihmetellään outoja kuolemantapauksia, tutustutaan Gutenbergiin. Naisia vain vilahtaa joskus, mutta he jäävät mieleen. Eletään juonittelujen Euroopassa 600 vuotta sitten. Vaivatonta ja samalla lähes maagista on tämän kirjan teksti. Kukaan suomalainen ei olisi voinut kirjoittaa tätä kirjaa. Siksi onkin hieno asia, että Tapani Kärkkäinen on suomentanut tämän Andrzej Sapkowskin kirjan, joka on ilmestynyt puolaksi 2002.

Luin kirjan huone 13. Se oli hyvää luettavaa ja siinä oli sopivan kokoista tekstiä. Kirja oli sopivan kokoinen, sopivan jännä ja siinä on hyvän kokoiset luvut. Pidän kirjasta paljon, sillä tapahtumapaikat pystyi kuvittelemaan helposti. Suosittelen kirjaa kauhun ja jännityksen ystäville.

FT Edvard Gyllingillä (1881-1938) olisi ollut paljon lisää annettavaa suomalaisen köyhälistön auttamiseksi kun olisi jättäytynyt sivuun punakapinasta; kuten mm. puoluetoveri Väinö Tanner teki. Parlamentaarisen eduskuntatyöskentelyn muodossahan Suomi nostettiin hyvinvointiin. Kapinalla ei saavutettu mitään hyvää. - Gyllingin opillinen sivistys meni itänaapurissakin paljolti hukkaan kun hänen aikaansaamansa Venäjän-Karjalan taloudellinen ja sivistyksellinen nousu katkaistiin julmasti. Kuten elämäkin lähes koko alueen suomalaisväestöltä. Mitähän mahtoi mies ajatella aatteesta viimeisinä viikkoina ennen teloitustaan? Sosialismi/kommunismin utopia vei hänet ja vaimonsa tuhoon. Eikä lastenkaan kohtalo ollut varmasti häävi. Sitä ei tosin kirjassa tuoda esiin. - Kirjailija Anna-Lisa Sahlströmin teos on paljolti kirjoitettu kaunokirjalliseen muotoon, mutta kyllä siitä melkoisen hyvin selviää tohtori Gyllingin vaiherikas elämä. Kirjan kansikuva ja nimi ovat käsittämättömiä. -Pertti Rampanen-

Minerva jääkarhun sydän Hyvä kirja kannattaa lukea. Kirjassa oli jännitäviä Kohtia. Itse tykkäsin tuolista joka lensi alussa. Ei ollu niin jännä. Suosittelen 8-10-vuotiaille.

Teos on hyvä tietokirja, missä on paljon kuvia ja sopivasti tekstiä. Suosittelen sitä kaiken ikäisille. Mimosa