Teatterimaailma on Antti Holmalle tuttu ympäristö. Kirjassaan Järjestäjä (2014) Holma kuvaa päähenkilön Tarmon kautta paitsi teatterin maailmaa myös identiteetin etsintää, epävarmuutta, kasvamista ja työelämää. Ja kaikkea tätä tragikoomisen purevalla tyylillään!

Tarmo on töissä kirjastossa ainoana miehenä ja etsii palavasti omaa miehuuttaan, naiskollegoiden joukosta sitä kuitenkaan löytämättä. Monet kirjaston naiset kyllä pitävät kiltistä Tarmosta, mutta Tarmo ei ole tyytyväinen. Työyhteisöä manipuloiva kirjastonjohtaja Lillukka nöyryyttää Tarmon kohtaamaan sen viimeisen pisaran. Toinen muutoksen alkuunpanija on Tarmon ihastuminen Danieliin. Eräänä päivänä Daniel tulee palauttamaan kirjoja, eikä Tarmo enää voi ajatella muuta.

Kirjastouran jälkeen Tarmo pääsee Suomalaiseen Teatteriin järjestäjäksi ja samassa teatterissa näyttelee tietenkin Daniel. Tarmo yrittää muuttua uudeksi mieheksi ja paneutuu työhönsä antaumuksella. Kuitenkaan mikään ei muutu, edelleen hän jää sivustakatsojaksi.

Holma on rakentanut kirjansa taitavasti. Tarmo on kirjan minäkertoja, mutta tasaisen rakenteen rikkoo Danielin omat tekstiosiot unipäiväkirjan muodossa sekä teatterikriitikko Riitta Rysän kritiikit. Nämä katkelmat syventävät hienosti Danielin hahmoa ja kritiikeissä pureudutaan teatterin maailmaan.

Holman teksti on mukaansatempaavaa, samalla humoristista ja vakavaa, välillä kaunista ja välillä rumaa.