Vinkit

Lainaa nämä!

1-20 / 69
Ensimmäinen sivu   Edellinen sivu   1 2 3 4 Seuraava sivu   Viimeinen sivu  

Laman jäljet

Kansikuva Westend.Suvi Vaarla on kirjoittanut hienon ja vaikuttavan teoksen Westend (2019), jossa kuvataan 90-luvun lamaa lapsen ja nuoren näkökulmasta. Samalla se on kertomus luokkaeroista, häpeästä, ystävyydestä, mielenterveydestä ja perhesuhteista. Sekä niin kovin inhimillisestä tarpeesta saada perheelleen jotakin parempaa.

Elinan perhe joutuu kokemaan laman vaikutukset hyvin karvaasti. Ensin on pienen Elinan uusi kotitalo Westendissä, uusi ystävä naapurissa, lomat huvijahdilla, isän menestyvät liiketoimet. Mutta vain hetken. Lama vie Elinalta hiljalleen kaiken ja vaikuttaa hänen elämäänsä vielä aikuisenakin.

Vaarla kuvaa kipeästi sitä, millaista on, kun kaikki toivo menee. Perheen ilmapiiri huononee, isän mielenterveys ei kestä, ystävät hylkäävät, kaikki omaisuus myydään, eikä siltikään ole rahaa mihinkään. Hurjinta ja karmivinta on sosiaalisen häpeän kokemus. Taloudellisesti epäonnistunut, laman uhri näyttäytyy niin itselleen kuin kanssaeläjille täydellisenä epäonnistujana.

Kirjan tarina kerrotaan eri aikatasoissa. Aikuisen Elinan kautta nähdään laman vaikutukset mieleen, itsetuntoon, pyrkimyksiin ja arvoihin. Elinalla on vahva tarve pärjätä, ymmärtää talouden vaikutuksia ja menestyä, mutta senkin hinta on kova.

90-luvun lamasta on kirjoitettu kotimaisessa kaunokirjallisuudessa melko vähän suhteessa siihen, miten mittavat vaikutukset sillä on ollut yhteiskuntaan, eriarvoistumiseen ja syrjäytymiseen. Vaarlan kirja muistuttaa tämän aikakauden vaikutuksista ja on osuvaa ajankuvaa kaikin puolin.

Kirjan aihe on rankka ja tunnelma paikoitellen toivoton, mutta se ei missään tapauksessa ole surkutteleva itkuvirsi. Se on osuvaa lähihistoriaa, hienoa tarinankerrontaa ja sujuvaa kieltä, jota helppo lukea.

Luotu: 5.1.2021

Lumen valoa

Kansikuva Lumilyhdyn valossa.Jukka Itkosen runot virittävät mielen jouluun ja talveen, vaikka lunta ei olisikaan näköpiirissä. Lumilyhdyn valossa on ihastuttava, lämminhenkinen ja oivaltava runoteos, jota voi hyvin lukea myös koko perheen kanssa.

Lumi, talven valo ja eläimet talvisessa luonnossa kytkeytyvät runoissa elämän pieniin hetkiin - siihen, mikä on tärkeää. Runot toimivat monessa tasossa, jolloin aikuinen löytää runoista itselleen oman tason ja pienempi lukija tai kuulija voi nauttia runojen kielestä ja runokuvista omalla tavallaan.

Nämä runot ovat myös kaikkea muuta kuin vaikeaselkoisia. Runojen kieli on pelkistettyä ja ne on kirjoitettu pohdiskelevaan ja toteavaan sävyyn. Itkoselle tuttuun tapaan runoissa ollaan usein pienten puolella ja pohditaan esimerkiksi pienen eläimen aatoksia.

Aikuislukija saattaa löytää runoista myös viittauksia ja yhtymäkohtia vanhojen suomalaisten runoilijoiden, kuten Aleksis Kiven tuotantoon.

Joulukiireiden keskelle sopii mainiosti runo, joka päättyy seuraavasti:

“Mieti miten kauas pääsee
kun malttaa olla aloillaan.”

Luotu: 16.12.2020

Talvi tänään ja huomenna

Kansikuva Katoava talviMiltä näyttää talvi, kun se ei enää näytä talvelta? Voiko talvea kohta enää edes kutsua talveksi? Pertti Koskimiehen hieno tietokirja Katoava talvi, pohjoisen eläimet ilmaston muuttuessa (2020) käsittelee paljon tunteita herättävää asiaa. Kirja kuvaa pohjoista talvea, kun se vielä on talvi, mutta katoamisen uhka on jo liian lähellä.

Kirjan upeasta ja ajatuksia herättävästä kuvituksesta vastaavat taitavat ja palkitut valokuvaajat Markus Varesvuo, Ville Heikkinen ja Jarmo Manninen. Valokuvat ovat taidokkaita ja liikuttavia. Ne kertovat omaa tarinaansa ainutlaatuisesta pohjoisesta luonnosta ja sen eläimistä sekä näyttävät sen haavoittuvuuden.

Koskimies tunnetaan perehtyneisyydestään lintuihin, mutta Katoava talvi avaa paljon suuremman ja monipuolisemman kuvan eri lajien ja talven suhteesta. Kirjassa lähdetään liikkeelle kaukaa historiasta ja se on jaoteltu isoihin teemaosioihin: yleisempään tietoon talvesta, lajikohtaisiin esimerkkeihin ja tulevaisuuden näkymiin.

Kirjassa on paljon tietoa talvesta, ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja esimerkiksi eri lajien talvisista selviytymiskeinoista ja toisaalta mahdollisuuksista sopeutua muuttuvaan talveen. Toiset sopeutuvat paremmin, toiset eivät lainkaan. Valokuvateokseksi kyse ei siis ole mistää pintaraapaisusta vaan todellisesta tietokirjasta.

Kirjan viesti on selkeä ja koruton: luonnon monimuotoisuus kärsii, talvet katoavat ja kaikki vaikuttaa lopulta myös ihmiseen. Samalla kirja on kuvaus upeasta luonnosta, jota suojella ja puolustaa. Aikaa on vähän, mutta sitä on.

Luotu: 1.12.2020

Maagista realismia

Kansikuva 206 pientä osaa206 pientä osaa (2020) on Wilhelmiina Palosen esikoisromaani ihmiskohtaloista, valinnoista ja luista. Juonta eteenpäin kuljettavat kolme hahmoa, 1920-luvulla elävä lukiolaistyttö Helli, nykypäivän koululainen Alvar, sekä tämän koulusta löytämä opetusluuranko. Hahmojen tarinat kulkevat mutkattomasti rinnakkain. Palonen onnistuu tarkastelemaan hahmojensa kautta niin naisten asemaa, hylätyksi tulemista kuin elämää ja kuolemaa eri aikoina, kehollisuutta ja luita unohtamatta.
 
Helli ja Alvarin äiti ovat olleet aikoinaan samankaltaisessa tilanteessa. Valinnat ja niiden kautta syntyneet kohtalot ovat kuitenkin päinvastaiset. Alvar on yksinhuoltajaäidin ainut lapsi, syntynyt suhteesta perheelliseen mieheen. Äiti on alallaan menestyvä ja elämässä pärjäävä hahmo, joka kuitenkin unohtaa keskittyä poikaansa. Hellin tarina on traagisempi, sillä ajatusmaailma ja asenteet eivät olleet yhtä suvaitsevaisia. Kummatkin naishahmot edustavat jotain sellaista, mikä yhteiskunnassa nähdään ”vääräksi” tai poikkeavaksi.
 
Teoksen kieli on runollista, oivaltavaa ja ennen kaikkea ilmavaa. Lukijalle jätetään paljon tilaa tulkinnalle. Erityisen hienoa teoksessa on sen yllättävä lopetus, joka nivoo hahmojen tarinat yhteen. Teos on lyhyt, mutta lukujen välissä huomaa jääneensä pohtimaan teoksen teemoja ja hahmojen kohtaloita.

Luotu: 16.11.2020

Pimeää aikaa?

Kansikuva Pimeä aikaNyt pimeään aikaan luettavaksi sopii mainiosti Jaakko Tahkokallion vetävästi kirjoitettu Pimeä aika, kymmenen myyttiä keskiajasta (2019).

Käsityksemme keskiajasta ovat syvässä: noitia poltettiin, kirkko piti tavallista kansaa tiukasti otteessaan, maapallon uskottiin olevan litteä, elämä oli julmaa ja karua. Vai oliko?

Tahkokallio pureutuu kirjassaan näihin stereotypioihin ja oikaisee käsityksiämme keskiajasta. Kirjaa lukiessa käykin nopeasti selväksi, että yleisesti vallalla olevat mielikuvat pohjautuvat lähinnä populaarikulttuurin tai kirjallisuuden luomiin mielikuviin, joita esimerkiksi suosittu fantasiasarja Game of Thrones on tehokkaasti vahvistanut. Lopulta pimeä keskiaika ei ollutkaan niin kovin pimeä.

Tahkokallion käy läpi seuraavat myytit ja purkaa ne tehokkaasti palasiksi: 1) Linnanherrat sortivat maaorjiaan ja hallitsivat pienoisvaltakuntiaan, 2) Kirkko hallitsi ihmisten elämää, 3) Keskiaika hävitti antiikin perinnön, 4) Kirkko esti luonnontieteen kehityksen, 5) Ihmiset uskoivat, että maa on litteä, 6) Kirjoja valmistivat munkit kirkon alaisuudessa, 7) Keskiaika oli julmuuden aikakausi, 8) Keskiajalla poltettiin noitia, 9) Keskiajan ihmiset olivat impulsiivisia ja lapsellisia, 10) Keskiajan sodankäynti oli kömpelöiden ritareiden rynnököintiä.

Pimeä aika on yleistajuisesti kirjoitettu tietokirja, jota on nautittavaa lukea. Vaikka kirja on asiapitoinen, se onnistuu olemaan sopivasti humoristinen. Viihdyttävän lisän kirjaan tuovat myös lyhyet fiktiiviset tarinat, joissa Tahkokallio hyödyntää keskiaikaan liittyviä kliseitä.

Luotu: 30.10.2020

Oivaltavia ja hykerryttäviä tarinoita

Kansikuva Valitut novellit.Kaikki toki tuntevat Muumit, mutta Tove Jansson kirjoitti myös aikuisille. Janssonin kirjalliselle tuotannolle on tyypillistä lyhyehkö muoto. Hän kirjoitti paljon esimerkiksi novelleja ja pienoisromaaneja. Viime vuonna (2019) julkaistu Kuuntelija - Valitut novellit kerää yksiin kansiin peräti 60 Janssonin novellia. Mukaan mahtuu niin tunnettuja ja rakastettuja novelleja, kuin harvinaisempia ja tuntemattomampia tekstejä.

Janssonin proosa on hyvin tunnistettavaa - ja ihastuttavaa! Se on yhdistelmä lämmintä, hykerryttävää huumoria, ironiaa, surua ja elämänmakuista humanismia maustettuna ripauksella taianomaisuutta ja mystisyyttä. Kieli on rauhallista, mutta suoraa ja rehellistä. Useinkaan novellien juoni ei ole pääosassa, vaikka aina hiljalleen lukijalle herääkin kysymys, mitä tässä oikeastaan tapahtuu ja miksi.

Henkilöhahmot sen sijaan ovat merkittäviä. Novellit kietoutuvat usein erilaisten hahmojen kuvauksen ja ymmärryksen ympärille. Henkilöt eivät ole kovinkaan tavanomaisia, vaan teräviä, kulmikkaita persoonia ja omalaatuisia kulkijoita. Janssonin henkilökavalkadiin mahtuu niin lapsia kuin aikuisia. Taiteilijuus on usein läsnä ja monista novelleista onkin löydettävissä pieniä viittauksia kirjailijan omaan elämään.

Janssonin novellit ja pienoisromaanit ovat oivallista luettavaa myös niille, jotka ovat kiinnostuneita uudesta Zaida Bergrothin ohjaamasta Tove-elokuvasta.

Luotu: 30.9.2020

Rikki mennyt sydän

Teoksen kansikuvaSydän (2019) on Malin Kivelän tiivis ja pieni kirja suurista teemoista. Elämä kiertyy sydämen ympärille samoin kuin kirjan tarina. Millaista on olla äiti, kun vastasyntyneellä lapsella todetaan synnynnäinen sydänvika ja edessä on leikkaus. Suuri onni vaihtuu odottamattomaan pelkoon ja kauhuun. Vanhemman avuttomuus tuntuu tekstissä käsinkosketeltavan kipeänä.

Kivelä onnistuu romaanissaan kuvaamaan trauman samalla konkreettisena ja toisaalta vahvasti henkisenä kokemuksena. Elämä, kuolema ja menettämisen pelko ovat niin isoja teemoja, ettei niitä voi kertoa tyhjiksi. Kivelän kirjassa kertoja ei tilitä tunteitaan puhki, mutta voimakkaat tunteet välittyvät silti lukijalle vaivattomasti.
 
”Pidän sinua elossa keskittymällä täysin, herpaantumatta. Lepäämättä sekuntiakaan.”

Kaikissa tuntemuksissa ja tunteissa on mukana vahva kehollisuuden kuvaus. Miltä jokin tuntuu ruumiissa ja missä siellä. Konkreettisesta kehollisuudesta on kuitenkin vain lyhyt matka lähes runolliseen havainnointiin.

Kirjassa tarkkaillaan ympäröivää todellisuutta kuin sumuverhon takaa. Miten maailma ja elämä voivat jatkaa arkista kulkuaan, vaikka vastasyntyneen sydän ei toimi oikein? Tämä ristiriita sisäisen ja ulkoisen maailman välillä tulee Kivelän romaanissa pakahduttavasti esiin.

”Tapahtuipa mitä tahansa, kaikki jatkuu, niillä joita asia ei koske.”

Vaikka Sydämen teemat ovat rankkoja ja raskaita, kirjan kieli on kuitenkin mutkatonta lukea ja kerronta selkeää. Myös kirjan lyhyt muoto sopii Kivelän vaikuttavaan romaaniin.

Luotu: 1.9.2020

Erään maalauksen tarina

Teoksen kansikuvaTracy Chevalier on kirjoittanut romaanin 1600-luvulla eläneen hollantilaisen taidemaalarin Johannes Vermeerin kuuluisasta maalauksesta. Maalauksen nimi on Turbaanipäinen tyttö, mutta se tunnetaan myös samalla nimellä kuin Chevalierin romaani: Tyttö ja helmikorvakoru. Kirja ilmestyi vuonna 1999 ja se suomennettiin 2001.

Chevalier kertoo kirjassaan kuvitteellisen tarinan maalauksen synnystä ja mallina toimineesta tytöstä. Maalauksen tyttö on köyhästä perheestä kotoisin oleva Griet, joka työskentelee Vermeerin perheessä piikana. Vermeerin vaimo ei pidä Grietistä ja myös yksi perheen lukuisista lapsista kohtelee Grietiä huonosti.

Grietillä on kuitenkin pääsy ateljeeseen. Hän seuraa tarkasti maalarin työskentelyä ja väistämättä päätyy lopulta myös Vermeerin malliksi. Griet on voimakastahtoinen, mutta sisintään peittelevä nuori tyttö, joka ihastuu taiteilijaan.

Chevalier onnistuu tavoittamaan tekstissään sen voimakkaan tunnelatauksen, joka on seurausta Grietin epäsovinnaisesta ihastuksesta. Romaanin vahvuutena onkin tunnelmien ja tunteiden hienovarainen, mutta intensiivinen esiintuominen.

Kirjasta tulee myös hyvin esiin ajanmukainen luokkayhteiskunta. Piikatytön asema perheessä on selvääkin selvempi, eikä kuilu Grietin ja maalarin välillä ole ihan pieni.

1600-luvun Hollanti ja taidemaailma avautuvat lukijalle elävästi kertomuksen myötä. Vermeerin taiteilijan työ, värien sekoittaminen ja viittaukset muihin taideteoksiin saavat mielenkiinnon heräämään. Sekä Vermeeristä että mainituista taideteoksista täytyy saada tietää lisää!

Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva Peter Webberin ohjaamana.

Luotu: 17.7.2020

Kieltolain aikaan

Teoksen kansikuvaKesä on oivaa aikaa sarjoille, niin kirjasarjoille kuin pitkille, monen tuotantokauden tv-sarjoille. Tiedätkö sen tunteen, kun on katsottava vielä yksi jakso ja vielä yksi - ja sitten sen tyhjyyden, kun jonkin loistavan sarjan viimeinenkin jakso on katsottu?

Boardwalk Empire (2010-2014) on yksi tällaisista loistavista sarjoista, joissa tarina, juoni, kuvaus ja upeat näyttelijäsuoritukset takaavat koukuttavan elämyksen. Laatusarjan takana onkin nimiä kuten Martin Scorsese ja Mark Wahlberg. Katsottavaa riittää mukavasti, sillä tuotantokausia on yhteensä viisi.


Boardwalk Empire on historiallinen televisiosarja, joka yhdistelee faktaa ja fiktiota, draamaa ja rikollisuutta. Sarjassa eletään 1920-luvun kieltolain aikaisessa Atlantic Cityssa. Rikollisuus kukoistaa ja viinan salakuljetus ja myynti lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla.  


Sarjan keskushenkilöt ovat Enoch ”Nucky” Thompson (Steve Buscemi) sekä hänen nuorempi ja röyhkeämpi aloitteleva kollegansa Al Capone (Stephen Graham). Kuten hekin, lähes kaikki sarjan päähenkilöt perustuvat todellisiin ihmisiin. Sarjassa eletään gangsterien maailmassa, aivan kuten myöhemmin mafian kukoistuksen aikaan. Gangsteriliigojen jäsenet käyttäytyvät periaatteessa kuin herrasmiehet, mutta käytöksen alle kätkeytyy häikäilemätöntä rikollisuutta ja väkivaltaa.


Sarja avaa katsojalleen upean ajankuvan. Kaikki on mietitty yksityiskohtia myöten: lavastus, valaistus, puvustus ja koko tunnelma. Boardwalk Empire tarjoaa katsojalle mieleenpainuvan kokonaisuuden.

Luotu: 29.5.2020

Tutustu villivihanneksiin

Teoksen kansikuvaOmasta puutarhasta tai lähimetsästä voi helposti löytää maistuvia ja ilmaisia aarteita ruokapöytään.

Suhtautuminen puutarhan inhokkikasveihin, kuten vaikka nopeasti leviävään ja yleiseen vuohenputkeen muuttuu, kun alat poimia sitä salaateissa ja smoothieissa käytettäväksi. Esimerkiksi juuri tämä monien puutarhojen ja pihojen kiusankappale vuohenputki on terveellinen ja maistuva villivihannes.

Teija Saarisen e-kirja Villivihannekset, aloittelijan opas (2014) perehdyttää lukijan villivihannesten herkulliseen maailmaan. Kirjassa esitellään kasveja, joita on helppo löytää, tunnistaa ja kerätä. E-kirja kulkee puhelimen sovelluksessa helposti mukana myös metsässä. Lukija saattaa myös yllättyä, mitkä kaikki tutut kasvit ovatkin maistuvaa ruokaa.

Villivihannesten poimiminen kannattaa yhdistää muuhun luonnossa liikkumiseen tai vaikka puutarhan hoidon lomaan!

Luotu: 30.4.2020

Vaeltamisesta ja sen maagisuudesta

Teoksen kansikuvaJohanna Sinisalon Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeille poluille (2012) on hieman erilainen patikointikirja. Se sisältää Sinisalon kokemuksia patikointireissuilta, patikointiin liittyviä novelleja sekä näitä novelleja taustoittavia mielenkiintoisia kommenttiosuuksia. Kirjan loppuun Sinisalo on vielä koonnut oppaan aloitteleville patikoijille.

Kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoa patikoijalle. Monessa maassa vaeltanut Sinisalo tietää, miten vaelluksille kannattaa varustautua, miten vaellukset suunnitellaan toimiviksi ja miten toimitaan, kun kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Tämän informatiivisen puolen lisäksi teos on kaunokirjallinen seikkailu erityyppisine teksteineen. Kirjan niminovelli on pituutensa puolesta oikeastaan pienoisromaani, osa novelleista on taas lyhyempiä.

Novelleista, kuten tietenkin myös Sinisalon omista patikointikokemuksista, paistaa kirjailijan rakkaus harrastukseensa ja sitä on ilo lukea. Novellit ovat fantasia-elementtejä sisältävinä Sinisalon tyylille uskollisia. Tuttuun tapaan maaginen ja arkinen yhdistyvät ja punoutuvat omaksi viehättäväksi todellisuudekseen.

Luotu: 2.4.2020

Torakan päivät pääministerinä

Teoksen kansikuvaIan McEwanin pienoisromaani Torakka (2019) on ajankohtainen ja piruileva poliittinen satiiri, jota lukiessa ei voi olla huomaamatta kytköksiä Kafkan Muodonmuutos-novelliin. Samoin tarina saa varsin orwelilaisia kaikuja.

Eräänä päivänä torakka muuttuu yllätyksekseen Iso-Britannian pääministeriksi. Hänellä on tehtävä suoritettavanaan. Vasta sen jälkeen torakka voi olla taas vain torakka.

Torakkapääministeri Jim Sams löytää hallituksesta myös muita torakoita, mutta kaikki eivät ole hänen kanssaan samalla puolella. Toisinajattelijat saavat kyytiä, kun Sams pääsee vauhtiin.

Sams opettelee twiittaamaan ja myös USA:n presidentti Tupper twiittailee minkä kerkiää. Totuutta ei kaipaa kukaan, kun vaihtoehtoiset totuudet ovat paljon kätevämpiä omien päämäärien saavuttamiseksi.

Sams kannattaa uutta reversalismi-ideologiaa, jossa kaikki tehdään päinvastoin kuin ennen on tehty. Työntekijäkin maksaa työpaikastaan työnantajalle, eikä toisin päin. Lopulta valehtelu tuottaa tulosta. Sams saa puhuttua myös Tupperin puolelleen ja Iso-Britannian parlamentti äänestää reversalismin puolesta.

McEwan tarttuu satiirissaan paitsi Brexit-kiemuroihin myös laajemmin valeuutisointiin ja lehdistön lööppiuutisiin. Vakavista aiheista huolimatta terävästi kirjoittava McEwan myös naurattaa ja viihdyttää lukijaa.   

Luotu: 25.2.2020

Ystävyyden voima

Teoksen kansikuvaOlivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama Koskemattomat (2011) on ranskalainen elokuva kahden erilaisen ja eritaustaisen miehen ystävyydestä. Toinen on valkoinen, keski-ikäinen miljonääri, mutta yksinäinen ja neliraajahalvaantunut. Toinen taas on musta, köyhä ja työtön mies, joka parhaimpansa mukaan välttelee vastuuta.


Rikas Philippe (François Cluzet) etsii itselleen uutta avustajaa ja haastattelee ehdokkaita ehdokkaiden perään. Haastateltavien joukosta erottuu Driss (Omar Sy), joka on saapunut paikalle pakotettuna, koska joutuu keräämään työttömyyskorvausta varten allekirjoituksia todisteeksi työnhausta. Driss ei edes halua avustajan paikkaa.


Yllättäen Philippe kuitenkin valitsee juuri Drissin koeajalle. Driss yllättää itsensäkin ja osoittautuu varsin hyväksi vaikkakin epäsovinnaiseksi avustajaksi. Philippe on kyllästynyt siihen, miten häneen suhtaudutaan aina säälien. Driss tarjoaa raikasta vaihtelua tähän asenteeseen. Miesten ystävyys mahdollistuu tasa-arvoisen kohtaamisen kautta, kun kumpikaan ei yritä muuttaa toista ja kohtaa toisen avoimesti ja rehellisesti omana itsenään.


Koskemattomat käsittelee rasismin, luokkaerojen ja vammaisuuden teemoja. Vakavista aiheista huolimatta, se todellinen hyvän mielen elokuva. Sen vahvuus on positiivisessa ja kepeässä otteessa, mikä ei yritä liikaa kalastella katsojan liikutusta, mutta silti naurattaa ja itkettää.

Luotu: 31.1.2020

Pohjoisen äärellä

Teoksen kansikuvaAntti Haatajan monipuolinen teos Pohjoinen - jälkemme maailman laidalla (2018) on hieno kuvaus Saamenmaan luonnosta ja eläimistä, alkuperäiskansan oikeuksista ja suhteesta pohjoiseen luontoon sekä luonnonsuojelun tilasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Lisäksi kirja on upea valokuvateos.

Haataja kuvaa Saamenmaan tilannetta rohkean kriittisesti ja tieteelliseen tutkimustietoon nojautuen. Kirja antaakin lukijalleen paljon ajateltavaa ja on laaja tietopaketti pohjoisimman Lapin elämästä ja luonnosta. Teoksen sanoma on painava ja huolestuttava, mutta samaan aikaan myös innostava ja toimintaan kannustava.

Laajan tietomäärän ja analyyttisen otteen lisäksi kirjan hienous piilee sen lähes runollisessa tekstissä. Haataja onnistuu yhdistämään kirjassaan kauniin, tunnelmallisen kuvauksen ja asiapitoiset tekstit varsin toimivasti. Taidokasta tekstiä tukevat myös kirjan tunnelmalliset valokuvat, joiden ansiosta kirja avautuu myös merkittävänä taideteoksena.

Pohjoinen - jälkemme maailman laidalla voitti Lauri Jäntin -palkinnon 2019 ja oli ehdolla WWF:n vuoden luontokirjaksi 2018. Teoksen valokuvia on myös palkittu esim. Vuoden luontokuva 2019 -kilpailussa.

Luotu: 14.1.2020

Järkkyvä maailma, mieli ja rakkaus

Teoksen kansikuvaEmma Puikkosen uusimmassa, ajatuksia herättävässä romaanissa Lupaus (2019) ollaan lähitulevaisuudessa. Ilmastonmuutos on edennyt jo hieman pidemmälle, mutta maailma on vielä suunnilleen sama kuin nyt. Elintarvikkeista alkaa kuitenkin olla pulaa ja katastrofit ovat lisääntyneet. Romaanin vallitsevaa maailmantilaa ei korosteta tekstissä,  vaan kuva yhteiskunnasta nousee esiin hienovaraisesti, vain kevein viittauksin ja jättää näin myös paljon tilaa kirjan muille teemoille.

Kirjassa yhdistyy ilmastonmuutos, vanhemmuus, äiti-lapsi -suhde ja mielenterveyden järkkyminen. Äiti Rinna lupaa tyttärelleen Seelalle saman, minkä isä on aikanaan luvannut Rinnalle, kun hän oli lapsi. Kirjan tarina kietoutuu tämän lupauksen painolastiin. Lupaukseen suojella, pitää huolta, pelastaa vaikka palavasta talosta.

Yritän kuvitella hetkeä, jolloin kerron tytölle mitä täällä tapahtuu. Mitä vastaan, jos hän kysyy sukupuuttoaallosta uudestaan? Näen itseni avaamassa suun, mutta sieltä huokuu vain mustaa sumua. Sanat, kieli eivät riitä. Miten voin luvata mitään tämän yli, miten voin luvata yhtään mitään.

Lopulta Rinna ei näe muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa bunkkeri, jossa voi olla suojassa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomilta katastrofeilta ja uhilta.

Kirjan kerronta on kaunista ja herkkää ja silti samalla voimakasta ja intensiivistä. Kirjassa tavoitetaan hyvin erilaiset tunteet joiden kanssa Rinna ja muutkin päähenkilöt kamppailevat.

Puikkonen kuvaa varsinkin äidinrakkautta ja hetkiä lapsen kanssa todella hienosti. Hän tavoittaa pakahduttavia ja usein kipeitäkin tunteita ruuhkavuosien keskellä, kun onnen hetket ovat pieniä välähdyksiä ja tietynlainen riittämättömyys on aina läsnä. Myös Rinnan voimakas eläytyminen ja mielenterveyden järkkyminen ilmastoahdistuksesta johtuen kuvataan hyvin uskottavasti.

Lupaus on hieno kirja yhtä hyvin dystopioiden kuin psykologisten romaanien ystäville. Se antaa lukijalle ajateltavaa erityisesti suhteessa vanhemmuuteen ja mielenterveyteen ilmastonmuutoksen aikakaudella.

Luotu: 17.12.2019

Luonnon puolella

Teoksen kansikuvaKirjailija ja toimittaja Markus Leikola on koonnut kirjaan Sielunmessu - luonnosta, ihmisestä ja elämästä (2019) Pentti Linkolan pamflettitekstejä puolen vuosisadan takaa. Linkolan tekstit ovat ilmestyneet alunperin kolmessa eri kirjassa vuosina 1960, 1971 ja 1979.

Leikola on tulkinnut ja tiivistänyt Linkolan ajatuksia runomuotoon. Leikolan runot ovat myös Linkolan hyväksymiä. Kirjassa vuorottelevat Linkolan tekstit, Leikolan runot ja upea valokuvakuvitus.

Valokuvaaja Juha Metso on ikuistanut kirjan kuviin paitsi Linkolan muotokuvia myös hienoja luontokuvia. Kuvat ovat mustavalkoisia ja niistä huokuu voimakas, koskettava tunnelma.

Sielunmessu on kaunis runokuvateos, joka tuo Linkolan ajatukset tähän hetkeen osoittaen, miten hänen ajatuksensa ovat edelleen ja monin eri tavoin ajakohtaisia. Teksteissä liikutaan paljon luonto- ja ympäristöteemoissa, mutta myös esimerkiksi kulttuuri on tärkeässä roolissa.

 

Nämä linnut palaavat tänne takaisin.
Nämä, ja heidän poikasensa,
ja näiden jälkeläiset.

Tänne, mitä on jäljellä,
sitten kun on poikaset,

jälkeläiset,
mitä vielä on jäljellä.

Mitä vielä on jäljellä?

 

Luotu: 2.12.2019

Aaveita ja historiaa

Teoksen kansikuvaSuomen historian ja rajatiedon tutkija Mauri Karvonen on koonnut kirjaansa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (2016) erilaisia kummituskohteita ja niihin liittyviä tarinoita. Karvonen esittelee kirjassaan esimerkiksi Aleksanterin teatterin, Turun linnan, Mustion linnan, Vanajanlinnan sekä Näsilinnan karmaisevia tapahtumia.

Kirjassa on selkeä rakenne ja runsas kuvitus. Jokainen kohde esitellään ja paikkojen historiaa kuvataan kiinnostavasti. Karvonen kertoo, ketkä kussakin paikassa ovat asuneet ja ketkä mahdollisesti edelleen vaeltavat rauhattominen sieluina entisen kotipaikkansa käytävillä.

Yliluonnolliset kokemukset saavat kirjassa enemmän karmivuutta ympärilleen, kun ne yhdistyvät tuttuihin ja tunnettuihin paikkoihin. Samaan tapaan todellisen historian ja yliluonnollisen yhdistäminen tuo tarinoihin lisää hyistä tunnelmaa.

Kirjaa voi hyödyntää vaikka kiehtovaan ja synkkään marraskuiseen aavematkailuun. Ja jos aavematkailu kiehtoo enemmänkin, voi sitä jatkaa myös kirjan toisen osan parissa.

 

Luotu: 31.10.2019

Ymmärrä eläintä

Teoksen kansikuvaMillaista on olla eläin? (2015) on evoluutiobiologi ja tiedetoimittaja Helena Telkänrannan ansioitunut ja kiehtova tietokirja. Telkänranta vastaa teoksessaan kirjan nimessä esittämäänsä kysymykseen asiantuntevasti, mutta selkeästi ja yleistajuisesti. Kirjaa voikin oikeastaan suositella ihan kaikille, ei siis ainoastaan jo valmiiksi eläinten sielunmaisemasta kiinnostuneille.

Kirjassa käsitellään niin koti- kuin villieläimiä. Telkänranta kertoo runsaiden esimerkkien avulla millaisia aisteja eläimillä on, miten eläimet kokevat ja tuntevat ja millaista on eläinten älykkyys. Kirja purkaa monia virhekäsityksiä ja saa lukijan yllättymään ja muuttamaan omia käsityksiään kerta toisensa jälkeen. Tutkimustieto yhdistyy Telkänrannan tekstissä innostavaan ja mukaansatempaavaan kerrontaan.

Kirjassa kuvataan myös paljon menetelmiä, miten eläinten älykkyyttä ja tunteita on tutkittu. Nämä moninaiset testit ovat lähes yhtä kiinnostavaa luettavaa kuin testien avulla selviävät tulokset eläinten moninaisista piirteistä.

Millaista on olla eläin? sisältää väistämättä myös vahvan viestin eläinten oikeuksista. Kirjaa lukiessa on pakko esittää itselleen kysymys, miten kaukana ihminen lopulta edes on eläinmaailmasta.

Luotu: 1.10.2019

Esikuvallisia naisia etsimässä

Teoksen kansikuvaMia Kankimäki kirjoittaa vetävästi esikuvallisista, mutta inhimillisistä historian naisista. Naiset joita ajattelen öisin (2018) punoutuu Kankimäen oman elämän ja historian maailmanmatkaaja naisten tarinoiden välille kertoen uskomattomia sankaritarinoita. Tarinat kietoutuvat hienosti yhteen, eikä monipolvinen teos tunnu lainkaan sirpaleiselta.

Kankimäen elämä on umpikujassa. Ensimmäisen kirjansa jälkeen hän ei tiedä mitä tehdä. Hän on irtisanoutunut palkkatyöstään, hänellä ei ole asuntoa ja hän on 42-vuotias sinkku. Tässä vaiheessa mukaan astuvat esikuvalliset yönaiset, joita Kankimäki alkaa määrätietoisesti etsiä.   

Kankimäki on valinnut teokseen naisia, jotka puhuttelevat häntä ja joihin hänen on helppo samaistua: keski-ikäisiä, vähävaraisia, perheettömiä “vanhojapiikoja”. Nämä ovat hänelle yönaisia, joita hän miettii öisin ja joilta hän saa voimaa ja inspiraatiota omaan elämäänsä.

Kirjassa esitellään useita huikean mielenkiintoisia elämäntarinoita naisista, jotka ovat omana aikanaan tehneet poikkeuksellisia ja rohkeita päätöksiä. Mukaan kirjaan ovat päässeet Afrikkaan kahvifarmariksi ja lopulta kirjailijaksi päätynyt tanskalainen Karen Blixen, joukko hullunrohkeita 1800-luvun tutkimusmatkailijanaisia, harvinaislaatuisia renesanssiajan italialaisia naistaitelijoita ja mm. oman aikamme avantgardetaiteilija Yayoi Kusama.

Sankarinaisen ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen ollakseen esikuvallinen. Kaikissa näissä yönaisissa on omanlaisiaan säröjä, mutta tietynlainen periksiantamattomuus heitä yhdistää. Se näkyy myös yönaisten neuvoissa, joita Kankimäki on koonnut naisten elämäntarinoihin perustuen. Tyypillisin neuvo kuuluukin: ”Ole aivan saamarin reipas.”

Naiset joita ajattelen öisin on samaan aikaan tietokirja, elämäkerta ja hyvänmielen tsemppauskirja. Se on kirjoitettu viihdyttävästi, humoristisesti ja itseironisesti. Kirjassa on paljon tietoa paitsi henkilöistä myös eri kulttuureista, taiteista, aikakausista, naisen asemasta ja matkailun historiasta. Historian henkilöt tuodaan hauskalla tavalla tähän päivään ja Kankimäki pohtii, miten yönaisten neuvoja voi hyödyntää myös nykypäivänä.

Luotu: 28.8.2019

Mikä tekee ihmisestä ihmisen?

Teoksen kansikuvaMenestynyt hakukoneyhtiö Blue Book järjestää työntekijöilleen kilpailun. Caleb Smith (Domnhall Gleeson) voittaa kisan ja pääsee palkinnoksi viettämään viikon yhtiön salaperäisen johtajan Nathanin (Oscar Isaac) luksusasunnolle keskelle Norjan upeita maisemia. Caleb pääsee tapaamaan Nathanin luomaa tekoäly-robottia Avaa (Alicia Vikander) ja Calebin hämmästykseksi robotti onkin viehättävän naisen oloinen.

Onko robotti vain ohjelmointia toteuttava kone vai ehkä jotain muutakin? Calebin testatessa Ava-robottia heidän välilleen kehittyy yhteys, joka saa Calebin epäilemään Nathanin tarkoitusperiä. Samalla Nathanin luonteesta alkaa paljastua ikäviä piirteitä. Kaikilla hahmoilla tuntuu olevan jokin salaisuus.

Alex Garlandin ohjaama scifi-trilleri Ex Machina (2015, K12) on taitavasti rakennettu, katsojan tiukasti otteessaan pitävä elokuva. Tarina etenee rauhallisesti ja on näennäisen normaali, mutta samalla se kuitenkin luo uhkaavaa tunnelmaa pienin elein. Koko elokuva tapahtuu yhdessä rakennuksessa, mikä lisää ahdistavaa tunnelmaa. Moderni teknologinen rakennus valvontakameroineen ja jatkuvine sähkökatkoksineen saavat Calebin varpailleen.

Elokuvan tarina ja tekoälyn etiikka herättävät monia kysymyksiä paitsi elokuvan hahmoissa myös katsojan mielessä. Voiko robotilla olla tunteita? Mikä ihminen on robotille? Kenellä on valta, entä mikä on oikein ja mikä on todellista?

Ex Machinan näyttelijät tekevät oivalliset roolit ja myös ohjaaja Alex Garland pitää elokuvan taiten kasassa. Elokuvaa voi suositella myös katsojille, jotka eivät juurikaan katso scifi-elokuvia, mutta ovat psykologisen jännityksen ystäviä.

Luotu: 12.7.2019
Ensimmäinen sivu   Edellinen sivu   1 2 3 4 Seuraava sivu   Viimeinen sivu