Äitiydestä on kirjoitettu paljon, monia arvokkaita ja tärkeitä teoksia äitiyteen liittyvistä kriiseistä, ylikäymättömistä vaikeuksista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mutta entä se tavallisen äidin tavallinen tarina? Onko sellaista olemassakaan? Äitiysaiheisessa teoksessaan Helmi Kekkonen kertoo oman täysin tavallisen ja kaikin tavoin ainutkertaisen tarinansa äidiksi tulemisesta. Kahdesta aivan erilaisesta raskaudesta, kolmannesta joka päättyy kipeään keskenmenoon, voimakkaasta synnytyspelosta ja sen voittamisesta, kahdesta aivan erilaisesta synnytyksestä ja kahdesta aivan erilaisesta, ihanasta tyttärestä. Siitä, miltä tuntuu olla nuori äiti nykypäivänä, ja siitä, miltä äitiys on luultavasti äideistä aina tuntunut. Omakohtaisen Olipa kerran äiti -teoksen runollisen kaunis kieli yhdistettynä raakaan rehellisyyteen ja hersyvään itseironiaan tekee kirjasta pakollista luettavaa kaikille, jotka etsivät unohtumattomia lukukokemuksia.

 

 

Suhde omaan äitiin on yksi naisen elämän keskeisimpiä ihmissuhteita. Se askarruttaa ja vaikuttaa elämään, vaikka joskus tahtoisimme muuta väittää. Antoisa, raivostuttava, rakas - suhteesta äitiin riittää moneksi. Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki pohtivat teoksessaan Aina tytär, aina äiti aikuisen naisen moni-ilmeistä suhdetta omaan äitiin. Miksi tuo suhde mietityttää aikuisenakin? Millaista on äidin valta? Miksi lapsuudesta tutut toimintamallit voivat ottaa vallan vaikka kasvokkain ovat aikuiset ihmiset? Kuinka irtautua, ymmärtää ja pysyä lähellä? Suhdetta äitiin kannattaa pysähtyä miettimään myös siksi, että mielikuvamme äidistä kertovat paljon myös itsestämme ja omasta arvostamme. Suhde äitiin muovaa naista perustavanlaatuisella tavalla.

 

 

 

Poikien äitiys - mitä se pitää sisällään? Kuinka kasvattaa pojasta sekä lempeä macho että määrätietoinen mussukka? Minkälaisia eväitä nykyäidiltä vaaditaan? Miten selvitä vanhempana Suomi-poikien ongelmista? Suomessa on noin 70 000 perhettä, joihin on syntynyt vain poikia. Onko erilaista olla äiti pojalle kuin tytölle? Miten kasvattaa pojasta sekä vahva poikaporukoissa pärjääjä että keskusteleva ja empaattinen maailmankansalainen? Pojat, pojat, pojat : kirja poikien äideille sukeltaa uusimpaan, tutkittuun tietoon poikien vanhemmuudesta ja arjesta. Se kysyy, onko sukupuolisensitiivisyys edelleen vain sanahelinää ja voiko pojalle vieläkään pukea pinkkiä tai hankkia nukkea? Mukana on myös elämänmakuisia tarinoita äiti-poika-suhteesta.

 

 

 

”Muista minut”, kirjoittaa Anjezë valokuvansa taakse ennen kuin kääntyy entisestä elämästään kohti uutta. Ennen kuin häntä aletaan kutsua Äiti Teresaksi. Vuosikymmenten päässä, toisessa ajassa nainen synnyttää esikoislastaan. Hän käy supistus kerrallaan läpi hiljattain kuolleen äitinsä muistoa ja naisten perintöä, josta on opittu vaikenemaan. Kun uskoon tai elämään tulee murtuma, kipu pakottaa hengessä ja ruumiissa. Ja samassa murtumassa on raja, jossa usko tai elämä alkaa. Tai loppuu. Anna-Liisa Ahokummun Kolme rukousta äidille on syvästi koskettava ja voimallinen kertomus tyttäristä ja äideistä, synnyttämisestä ja elämästä, matriarkaalisesta ja jumalallisesta yhteydestä - ja yhteyden lohduttomasta katkeamisesta. 

 

 

 

So-Nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti, katoaa eräänä iltapäivänä ihmisjoukkoon Soulin metroasemalla. Perhe ryhtyy jäljittämään johtolankoja, jotka veisivät äidin luokse. Samalla he pohtivat suhdettaan naiseen, jota he ovat pitäneet äitinä tai vaimona. He alentuvat syytöksiin ja toisaalta tukevat toisiaan katumuksen, surun ja pelon keskellä. Pidä huolta äidistä on mieltä vuoroin riipivä ja vuoroin nostattava, suurenmoinen kirja perheenjäsenten rakkauden monitahoisuudesta. Tapahtumia tarkastellaan tyttären, pojan, isän ja äidin näkökulmasta. Samalla piirtyy kuva nykyajan Etelä-Koreasta ja universaali tarina rakkaudesta. Luettuasi tämän kirjan et koskaan ajattele äitiäsi niin kuin ennen.

 

 

 

 

Pekka Jaatisen Äiti : sotakirjailijan ja hänen äitinsä tarina on karhean kaunis kertomus äidistä, perheestä ja pojasta. Se on mitään kaihtamaton omaelämäkerrallinen romaani siitä, miten äidin poissaolo määrittää aivan kaikkea. Pekan elämä suistuu raiteiltaan, kun hänen äitinsä kuolee hänen ollessaan vain kuudentoista. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin keski-ikäinen kirjailija avaa elämänsä kipupisteet viiltävän tarkasti ja armottoman rehellisesti. Nuori Pekka tappelee kaduilla ja kamppailee nyrkkeilykehässä mutta on aina itse itsensä pahin vastustaja. Ikävä ei hellitä, rakkauden jano osoittautuu umpikujaksi kerran toisensa jälkeen ja viina vie kuilun partaalle, kunnes Pekka voi vain syöksyä rotkoon tai kääntyä toiseen suuntaan. Tie arvostetuksi sotakirjailijaksi on pitkä ja kivinen, mutta äidinrakkaus auttaa vaikka haudan takaa.

 

 

 

Koko Hubaran Bechi on ravistava esikoisromaani yhdeltä sukupolvensa kiinnostavimmista äänistä. Bechi on graduaan viimeistelevä kolmekymppinen helsinkiläisnainen. Hänen äitinsä Shoshana taas on kirjailija, joka jätti ovet paukkuen taakseen jemeninjuutalaisen sukunsa, muutti Suomeen, ja jonka omaelämäkerrallinen romaani kohautti maata aikoinaan. Kun Bechi kertoo äidille raskaudestaan, vyöryvät esiin vuosikymmenien jännitteet. Voiko omaa lastaan olla tuhoamatta? Kuinka eri tavalla voikaan muistaa? Ja mitä kaikkea mieluummin unohtaisi?

 

 

 

 

Äeti: luonnos muistelmiksi : runoja on Juice Leskisen kirjoittama runokokoelma. Se ilmestyi vuonna 1994 ja se oli ensimmäinen Leskisen runokokoelma, joka sai myös kriitikoiden hyväksynnän. Esimerkiksi runoilija Hannu Kankaanpään mukaan se on "nimeään myöten sympaattinen ja vahva". Teoksen ilmestyttyä Leskinen sai Vuoden runoilijan palkinnon. Äetiä on pidetty Juice Leskisen kunnianosoituksena sekä omalle äidilleen että äideille yleensä, vaikka runoissa on myös piikikkyyttä. Monet runoista ovat henkilökohtaisia ja sisältävät pieniä ja tarkkoja havaintoja. Runoissa äiti kohtaa sekä evakkotaipaleen että lapsen kuoleman, mutta vastoinkäymisistä huolimatta ilo ja elämänusko voittavat. Kokoelma päättyy säkeisiin: ”runo on valmis / saa tulla pyyhkimään”. Juicen äidistä, Eini Kuikasta, Reijo Ikävalko on tehnyt omaelämäkerran Juicen äeti Eini Kuikka.

 

 

 

Kirjoittanut Elise Mäkelä, Hämeenkyrön kirjasto 5/2021