Margaret Atwoodin klassikkoteos Orjattaresi tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan kirjallisuuden totalitaarisesta tulevaisuuden yhteiskunnasta. Orjattaresi on vavahduttava dystopia lähitulevaisuuden Yhdysvalloista, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Margaret Atwoodin Testamentit-teos jatkaa 15 vuotta myöhemmin Orjattaresi-romaanin tarinaa. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina – ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme? The Handmaid’s Talesta on tullut symboli taistelulle naisten oikeuksien puolesta maailmassa, jossa Atwoodin purevaa näkemystä tarvitaan yhä – ehkä enemmän kuin koskaan.

 

 

Ray Bradburyn vuonna 1953 ilmestynyt romaani Fahrenheit 451 on dystopiaklassikko ydinsotaan ajautuvasta maailmasta, jossa ihmiset turrutetaan, heidät suorastaan viihdytetään hengiltä. Sivistyneistö on syrjäytetty. Kansa pidetään passiivisena ja tietämättömänä. Kirjallisuus on kiellettyä. Palomiesten tehtävänä on polttaa kirjat ja niitä omistavien ihmisten talot. Kirjojen mukana tuppaavat palamaan kirjojen omistajatkin. Palomies Guy Montag pitää työstään. Sattumalta hän tapaa naapurissa asuvan seitsemäntoistavuotiaan Clarissen, joka kertoo hänelle sananvapauden maailmasta, fiksummasta maailmasta joka avautuu kirjojen lukemisen kautta. Montagin tv-narkomaanivaimo Mildredin yritettyä itsemurhaa ja Clarissen kadottua Montag järkkyy, hän alkaa lukea ja piilotella kirjoja kotonaan ja joutuu vaikeuksiin auktoriteettien kanssa.

 

 

 

On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Yhteiskunnasta on kitketty huumausaineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kiellettyä. No, melkein kaikki. Sallittuja poikkeuksiakin on. Kuten uhkapeli ja seksi. Uhkapeli on luonnollisesti valtion säätelemää. Mutta voiko valtio valvoa ja annostella seksiä? Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa tämän tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu on haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi. Vanna ja Jare tapaavat toisensa. Vanna on jotakin aivan muuta kuin miltä näyttää. Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin. He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois. Jare: konkreettisesti toisaalle. Vanna: turvaan musertavilta muistoiltaan. He sotkeutuvat Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen. He diilaavat chiliä. Kun Vanna koettaa epätoivoisesti selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen tapahtui, Jare törmää outoon uskontokulttiin. Kultin käsissä on Auringon Ydin. Auringon Ydin on jo jotakin lähes liian kuumaa käsiteltäväksi. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty? Johanna Sinisalo vie lukijansa kiehtovaan ja pelottavaan maailmaan.

 
Nuori toimittaja Anatoli Nevinski harhailee kaupungin kaduilla, luulee näkevänsä perässään varjostajia ja päätyy kahvilaan, jossa kohtaa kauneimman koskaan näkemänsä naisen. Heidän välilleen kehkeytyy intohimoinen romanssi. Pian käy ilmi, että nainen on turvallisuusviraston johtajan rakastajatar. Salainen poliisi alkaa vainota Nevinskiä, ja nainen katoaa. Rakastavaisten tarina kasvaa kiihkeäksi kertomukseksi hullusta rakkaudesta, kolmiodraamasta, murhasta ja petoksesta. Paranoia on taidokas, älykäs ja myrskyisä dystopia totalitaarisesta yhteiskunnasta. Yksityisyyttä ei ole, kansalaisoikeudet voidaan evätä mielivaltaisesti ja hallintoa arvostelevat henkilöt voivat kadota jäljettömiin, ikään kuin he eivät olisi koskaan eläneet. Valtion kontrolli läpäisee yhteiskuntatodellisuuden kaikki tasot. Paranoian koko painos katosi mystisesti Valkovenäjän kirjakaupoista kaksi päivää ilmestymisensä jälkeen. Paranoian maailman vertauskuva on nykypäivän Valkovenäjä, vaikkei tätä sanota ääneen teoksessa.

 

Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan. Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa. Taivas on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka avaamia kysymyksiä ei tee mieli vaientaa. Lohduton sisällissodan jälkeinen Helsinki ja tilansa uudelleen valtaava luonto antavat haikeankauniit puitteet tarinalle, joka herättää vahvan tarpeen vaalia elämää, kaikkea sitä mikä on maailmassa tärkeintä. Teos voitti Maailman laita -romaanikilpailun vuonna 2016.

 

 

Arthur Priesley, työssäkäyvä perheenisä, pidätetään keskellä kirkasta päivää ja viedään salaperäiseen laitokseen Cornin maaseudulle. Käy ilmi, että pidätyksen syy on Priesleyn epäilty homoseksuaalisuus. Julia Priesley saa käsiinsä rakeisen videonauhan miehensä pidätyksestä ja kääntyy toimittaja Tom Clarken puoleen. Clarke onnistuu selvittämään, että pidätetyt miehet on viety valtion erityislaitokseen, koska heidän epäillään kärsivän mystisestä aidsia muistuttavasta sairaudesta, joka iskee vain homoseksuaaleihin, ja siksi heidät täytyy eristää yhteiskunnasta. Tähän päättyvät jäljet pidätettyjen olemassaolosta. Laitos on lähitulevaisuuden Englantiin sijoittuva kauhistuttava trilleri yhteiskunnasta, jossa pyrkimys turvallisuuteen on kääntynyt vainoharhaiseksi totalitarismiksi ja jossa ihmisoikeudet sivuutetaan terrorilain nojalla. Laitosta on verrattu yhteiskuntakriittisen kirjallisuuden kivijalkaan, George Orwellin teokseen Vuonna 1984.

 

 Elise Mäkelä, Hämeenkyrön kirjasto 1/2020