Haluaisitko tutustua viime aikoina ilmestyneisiin runokokoelmiin, mutta et tiedä, mistä aloittaa? Ohessa muutamia keskenään varsin erilaisia runokokoelmia, joista avautuu hyvin erilaisia näkymiä nykyhetken runojen maailmaan. Mukana myös opas runouden maailmaan.

Riina Katajavuoren Maailma tuulenkaatama on monipuolisen kirjailijan riemastuttava runokokoelma, jossa liikutaan niin menneen maailman löytöretkeilijä James Cookin maailmassa kuin nykypäivän yhteiskunnassa. Cookin kotona perheestä huolehtinut puolisokin saa äänensä kuluviin. Välillä ollaan nykyhetkessä pakolaisuuden, sotien tai vanhenevien sukulaisten maailmassa.

Aloitusruno kutsuu kerrassaan valloittavasti runouden maailmaan tarjoamalla ämpärin tuulikaappiin astuvalle runon lukijalle.

Tomi Kontion Saattaa, olla on hieno ja koskettava kokoelma runouden ikuisista aiheista, rakkaudesta ja kuolemasta. Hyvin henkilökohtaiselta vaikuttava teos liittyen hänen sisarensa kuolemaan, mutta jota voi silti lukea pohtimatta erityisesti kirjailijan taustoja. Kielellisesti äärimmäisen taidokasta, kurinalaista ilmaisua.

Silene Lehdon Kultapoika, Kuplapoika on herättää kysymyksiä oikeudesta ja velvollisuuksista elämää kohtaan, erityisesti lasta kohtaan. Runot kertovat mm. immuunipuutossairauden vuoksi koko elämänsä kuplassa eläneen David Wetterin elämästä välillä pojan itsensä, välillä hoitohenkilökunnan tai perheen näkökulmasta. Miksi te, riskeistä huolimatta, halusitte lisää lapsia, äiti? kysyy runon kuplapoika.

Kirjan ensimmäinen luku kuvaa vuorikiipeilijän Allison Hargreavesin pakottavaa tarvetta kiivetä kohti hengenvaarallisia huippuja kotona odottavasta perheestään huolimatta. Äänen saavat myös ne tuntemattomat naiset, jotka joutuivat luopumaan tai hylkäämään lapsensa syystä tai toisesta. Kokoelman kieli on lempeää ja ymmärtäväistä ja onnistuu välttämään syyllistämisen. Suorasanainen proosaruno helposti lähestyttävää.

Saara Metsärannan Meitä vasten hukkuneet on esikoisteos, joka on tunnelmaltaan erikoinen, runoteos, jossa jo runojen graafinen muoto muistuttaa sisältöään eli meren ja laivan vedenalaisien osien muotoja. Mikään leppoisa meritarina teos ei ole vaan se kuvaa kohtauksittain vuoden 1994 uppoamista lähteenään tapahtumien lokitekstit.

Tekstit sisältävät toisaalta faktaa, toisaalta fiktiota, kun hukkuneiden haamut ja hylyssä vaeltelevat meren asukkaat pääsevät esiin.  Tunnelmaltaan teos on paikoin karmaiseva, mutta juuri siksi vangitseva. Nuori voima -lehden (3/2017) haastattelusta selviää, että teos liittyy uneen, ja kirjailija kirjoitti teosta työskennellessään Ruotsin laivalla tapahtumien autenttisissa maisemissa.

Jos haluaa päivittää käsityksensä saamelaisesta nykyrunoudesta, tarjoutuu siihen oiva keino Kaisa Ahvenjärven Tuulisolmut -kokoelman kautta. Teos on neljän norjansaamelaisen runoilijan teoskokoelma, jonka runot ovat keskenään hyvin erilaisia. Mukana yhtymäkohtia niin joikuperinteeseen, saamelasten menneisyyteen vähemmistönä kuin Shakespearen tuotantoon. Runojen rytmi ja poljento on täyttä nykypäivää, jolle ominaista on kulttuurien sekoittuminen. Alussa oleva esipuhe hyvä johdanto aiheeseen.

Inkala, Jouni: Tee kunniaa, tee kunniaa
Riemukas, paikoin riimittelevä kokoelma, joka on ylistystä kaikenlaiselle elämälle ja runoudelle, paikoin juhlava, paikoin leikkisä. Poikkeaa melkoisesti nykyrunouden valtavirrasta tyylillään, joka ainakin minua ihastutti ja tuntui virkistävältä. Kokoelman runoja voi lukea myös yksittäin, epäjärjestyksessä, mikäli niin haluaa.

Tommi Parkon Runosta, rakkaudella -teos opastaa runoihin hauskalla tavalla. Kirjassa hän esittelee runoutta erilaisten ruokalajien ja ruokailutapojen kautta: mm. kotiruoka, pikaruoka, etninen ruoka tai gourmet. Liikutaan monipuolisesti ja monesta näkökulmasta katsoen runouden maailmassa. Hän korostaa, ettei runojen lukeminen tarvitse olla rakettitiedettä. Kirjan lopussa vielä pieni kirjallisuusluettelo teoksen lähteisiin.

Parkolta on ilmestynyt muitakin runouteen liittyviä oppaita sekä tänä vuonna myös runoteos Hamilton-manaatin vaikea elämä, jossa kirjailija kuvaa suuren ja useimmille oudon vesieläimen näkökulmasta elämää, ihmisen ja kaiken eliökunnan riippuvuutta toisistaan.

Kirjoittanut: Pirkko Kangas, Tampereen pääkirjasto Metso 12/2019