Suosituksia Suosituksia


Kartanokulttuuria Suomessa

Suosituksia katsoo suomalaisiin kartanoihin, ja kartanokulttuurin aineelliseen ja henkiseenkin tilaan. Kierros kestää muutamia vuosisatoja. Tervetuloa tutustumaan!

Minulle sanasta kartanot ensimmäinen mielleyhtymä on Jane Austen, ja sitten 1700-luku. Kartanokulttuuria Suomessa -suosituksissa yritän laajentaa tätä kapeaa lähtökohtaa. Epäilemättä en ole ainoa, jota kiehtoo kurkistus säätyläisten elämiseen ja olemiseen, luokkarajan toiselle puolelle. Voisiko tutustuminen sisällissodan yhteen osapuoleen selittää myös sitä, miksi tuhoisaan ja yhteiskuntaa hajottavaan tilanteeseen päädyttiin.  

KansikuvaKansanperinteessä kartanot ja kummitukset liittyvät tiiviisti yhteen. Mauri Karvosen kirjoittama Aavetaloja ja ihmiskohtaloita tutustuttaa kartanoiden ja historiallisten rakennusten yliluonnolliseen elämään. Karvonen käy läpi paikkojen historiaa, omistajia, arkkitehtuuria, ja sokerina pohjalla - kummitustarinoita. Kartanoista ovat esillä Mustion, Louhisaaren, Hovimäki-sarjasta tutun Brinkhallin, Milavidan tai Näsilinnan, Vanajanlinnan ja Urajärven kartanot. Karvosen kirja on viihdyttävä sekoitus kulttuurihistoriaa ja kansanperinnettä.

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita viritti ajatuksen tai kysymyksen siitä, miksi juuri kartanot ovat kansanperinteessä olleet otollista maaperää kummitustarinoille. Kuvastavatko kartanoihin liitetyt yliluonnolliset kertomukset osaltaan niiden erillisyyttä, henkistä etäisyyttä alustalaistensa elämässä?

KansikuvaJussi Iltanen on koonnut Kartanot -oppaaseen sata suomalaista kartanoaluetta. Kirja on matkailuopas näistä kohteista kiinnostuneille. Tietoa on kohteiden historiasta ja julkaisuaikaisesta tilanteesta, esimerkiksi museokohteiden aukioloista ja verkkosivuista, myös karttatietoja ja kohdekuvia on painettu julkaisuun. Kartanot on jaoteltu alueittain esimerkiksi Satakunnan ja Pirkanmaan, Varsinais-Suomen tai Kanta-Hämeen kartanoihin.

Kartanon mailla - sätereitä ja rälssimiehiä -teoksen ovat toimittaneet Iiris Haikonen ja Erkki Teräväinen. Teosta voi hyödyntää Kansikuvahistoriallisena yleisteoksena kartanokulttuuriin. Kirja käsittelee kartanolaitoksen syntyä ja kehitystä, maanomistusta sekä kartanoiden asemaa ja merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kartanon mailla avaa määritelmiä kuten rälssi, rustholli tai säteritila. Kartanoita on ryhmitelty alueittain ja lisäksi taloudellisen toiminnan perusteella, esimerkkinä ruukinkartanot. Reduktio 1600-luvun lopulla ja isoviha nousevat esiin kartanoiden historiassa. Pirkanmaalaisia saattavat kiinnostaa lyhyet esittelyt Nokian, Viikin ja Vääksyn kartanoista sekä tarinat Juhana-herttuan rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären yhteyksistä Viikin ja Vääksyn kartanoihin.

KansikuvaRiitta Koskisen Suomalainen kartano esittelee 1700-luvun loppupuolen kartanoarkkitehtuuria. Kirjassa kuvataan myös säätyläisten elämää. Kartanoelämän välähdyksiä on säädynmukaisesta elämäntavasta, häistä ja joulusta. Riitta Koskisen teos perustuu osittain hänen väitöskirjaansa Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröderin kartanoarkkitehtuurista ja osittain kartanoiden yksityisarkistojen asiakirjoihin, esimerkkinä katselmuspöytäkirjat, perukirjat, tilikirjat, kirjeet ja piirustukset. Kirjassa käsitellään Fagervikin, Teijon, Lapilan, Nuhjalan, Saaren ja Paddaisten kartanoiden rakennus- ja puutarha-arkkitehtuuria. Valokuvaajana teoksessa on ollut Katja Hagelstam.

Lähdeaineisto tuo havainnollisia esimerkkejä kartanoiden esineistöstä, ruokakulttuurista, puutarhoista, vaatetuksesta ja rakentamisesta. Pienet tarinat kartanokulttuurista ja Katja Hagelstamin upeat kuvat luovat nostalgista tunnelmaa menneestä maailmasta. Lukija voi melkein tuntea kuinka Pohjolan valo siivilöityy vihertävän ikkunalasin läpi Öölannin fossiileja sisältävälle kalkkikivilattialle tai helmenharmaalle paneelipinnalle. Suomalainen kartano on antoisa teos kustavilaisen ajan interiööreistä ja arkkitehtuurista kiinnostuneelle.

KansikuvaJohanna Ilmakunnas on tutkinut teoksessaan Joutilaat ja ahkerat säätyläisten arkea ja juhlaa 1700-luvulla. Teos on koottu hänen kirjoituksistaan, artikkeleista, jotka käsittelevät esimerkiksi aateliston kaupunkitaloa urbaanina tilana, shoppailua Pariisissa, käsitöitä, perhesuhteita, työtä ja toimintaa kartanoissa sekä ruokaa, kattausta ja yhdessä syömistä. Ilmakunnas on koulutukseltaan filosofian tohtori ja hän toimii Euroopan historian dosenttina Helsingin yliopistossa sekä Suomen ja Euroopan historian dosenttina Turun yliopistossa. Arkistolähteinä ovat olleet mm. kahden nuoren Johan Gabriel Oxenstiernan ja Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirjat, von Fersenin suvun kirjeitä, perukirjoja ja tilikirjoja.

Joutilaat ja ahkerat luo kuvan kansainvälisistä säätyläisistä. Kulutustottumukset olivat yhteneväisiä sekä Tukholmassa, Pariisissa että Suomessa. Säädynmukainen elämä vaati samoja käyttäytymismalleja ja erottautumista ei-säätyläisistä. Pääasiassa naisten vastuulla oli ns. sukutyö, joka tarkoitti sukulaisuus- ja ystävyyssuhteiden ylläpitoa. Sukutyö edellytti kirjeiden kirjoittamista, vierailuja ja lahjojen antamista sosiaalisten verkostojen vuoksi. Kuulostaako tutulta?

Laukko - kuusi vuosisataa on kulttuuri- ja taidehistorioitsija Liisa Lagerstamin teos kotikartanonsa menneisyydestä. Teos lähtee Kansikuvatarujen Laukosta, jossa pirkkalaisten päällikkö Matti Kurki taistelee Laukon kartanon edustalla olevalla saarella novgorodilaista väkevää johtajaa Pohtoa vastaan. Teos kuljettaa lukijaa vuodesta 1416 tähän päivään samalla avaten Ruotsi-Suomen, autonomisen Suomen ja itsenäisen Suomen historiaa. Kurkien Laukko muuntuu ajan kuluessa Törngrenien, Paronin, Haarlan ja lopulta Lagerstamien Laukoksi. Erja Lempisen tunnelmalliset kuvat esittelevät kartanoa ja sen aluetta.

Laukosta voitaneen sanoa, että se on päätähuimaavan historiallinen. Birgitta Kurki on jäänyt historiaan Naantalin birgittaluostarin viimeisenä abbedissana, Jöns Knutsson Kurki tunnetaan ryöstöparonina, joka anasti Kaarina Hannuntyttären Karkun kivikirkkoon piilottaman aarteen 1563, Elinan surmarunon Klaus Kurki, Elias Lönnrot, torpparihäädöt, Laukon peurat ja hevoset kuten Houston Laukko, Laukontori Tampereella, Törngrenien teollisuusyritykset Tampella, Tako, Rafael Haarlan Pirkkalaispatsaiden lahjoitus ja yhteydet Lapuan liikkeeseen ja Mäntsälän kapinaan, arkeologisia löytöjä viikinkiajalta, hautaröykkiöitä, listaa voisi jatkaa… Laukkoa asuttaneet ja hallinneet suvut ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan, kirkkoon, kulttuuriin, maatalouteen ja teollisuuteen. Ja Laukkoon on hakeutunut sukuja, joita kartanon historiallisuus on selvästi viehättänyt. Laukko - kuusi vuosisataa -teos antaa hyvän, esteettisen yleiskatsauksen kartanon tapahtumiin ja ihmisiin.

KansikuvaEmma ja Uno - Rakkautta tottakai on Märta Tikkasen äidinpuoleisista isovanhemmistaan kertova elämäkertaromaani. Emma ja Uno pohjaa osittain heidän kirjeenvaihtoonsa. Emma Sjödahl on kirkkonummelaisen Överbyn kartanon, suurtilan tytär ja Uno Stadius on Finnsin kansanopiston rehtori. Emma on heidän tavatessaan 18-vuotias ja Uno 26-vuotias. Uno kirjoittaa parin kihlauksen jälkeen äidilleen Julialle: ”…Emman myötä saan Kirkkonummelta Hulluksen tilan jonka hän on perinyt. - - - Ukon kuoleman jälkeen voin odottaa toistakin perintöä, luultavasti minusta tulee Öfverbyn omistaja, sillä ainoa poika on asunut jo monta vuotta ulkomailla. Naimakauppa on siis taloudelliselta kannalta varsin edullinen. - - - Niin, unohdin sanoa, että Emma on läpikotaisin terve.”

Märta Tikkasen teos on karu kuvaus säätyläisavioliitosta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Ihanteet, mahdollisuudet ja itse todellisuus eivät kohtaa, eivät Emman perhe-elämän toiveiden eivätkä Unon suurten yhteiskunnallisten visioiden suhteen. Heidän maailmansa ovat eriytetty vielä miehen julkiseen ja naisen kodin elämänpiireihin. Samankaltaisia perherakenteita on esillä Johanna Ilmakunnaksen 1700-lukua käsittelevässä teoksessa Joutilaat ja ahkerat. Märta Tikkasen Emma ja Uno sai Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2011.

KansikuvaKaija Lehmuskallion romaani Nokkosmadonna koostuu suullisesta historiasta. Teoksen tarinat sijoittuvat kartanoympäristöön. Lehmuskallio tuo pienillä yksityiskohdilla esiin kartanon maailmaan kuuluvien ihmisten koulutus-, kulttuuri- ja varallisuuseroja, rikkautta, köyhyyttä ja jopa nälkää.

"Yhtäkkiä hänen kätensä seisahtui, hän ojentihe. Heitti keittokalut kalisten käsistään, roppasi hiivaleivän ja lennähti ulos ovesta. Hän sieppasi lapion rapunpielestä ja hävisi tallin päätyyn. Sen takana oli vähäinen multapenkki. Mehtöiskä kaivoi penkkiin syvän kuopan. Pudotti hiivaleipän sinne. Hautasi sen. Niisti sieraimet sormiinsa ja parahti: "Pässinmulkuista! Pässinmulkuista leipä! Sinne jää tuomiopäiväänsä asti, vaikka tähän paikkaan halpautuisin!" Kartanonrouva on tätä ennen vaatinut Mehtöiskää etsimään juuri teurastetun pässin kivekset, jotka on teurasjätteenä heitetty sontaruumaan. Ja palkintona näiden tonkimisesta Mehtöiskä saa hiivaleivän.

Nokkosmadonna on myös kuvaus yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka kosketti kartanokulttuuria. Kartanoiden vähittäinen kuihtuminen mullisti kartanosta elantonsa saavien ja kartanoyhteisöön kuuluvien ihmisten elämää. Edelleen teos näyttää yhteisön sisällä tapahtuvaa henkistä muutosta. Alamaisuuteen ja kohtaloon uskova maailmankatsomus hajoaa tuoden tilalleen sosiaaliseen nousuun ja koulutukseen pohjaavan ajattelun. "Olin aukaissut ihmeen, jonkinlaisen koodin! ... Saatoin kirjoittaakin. Muuttaa puheeni kirjoitukseksi. Jopa ajatukseni! Saatoin lukea toistenkin ajatuksia - heidän kirjoituksiaan! Maailmani oli revähtänyt lukemisessa selälleen kuin enkeli lumessa!"


Valkeakosken Rapola - Talonpoikaiskylästä herraskartanoksi on Georg Haggrénin kirjoittama ja Museoviraston julkaisema, ja ensimmäinen teos Rapola-tutkimuksia -sarjassa. Rapola on tunnettu linnavuorestaan. Rapolanharjun suojassa on ollut myös rautakautinen röykkiöistä koostuva kalmisto sekä merovingi- ja viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto. Kalmistoalueelta on vielä nykyäänkin löydettävissä kuppikiviä eli uhrikiviä. Samoin kuin Laukossa, asutus on jatkunut pitkään Rapolan alueella. Keskiajan Rapola muuntui talonpoikaiskylästä kartanoalueeksi kun Särkilahti-suku sai 1550-luvulla yhden kylän taloista hallintaansa. Näin muodostui Rapolan Timilän kartano, josta tuli yksi Sääksmäen alueen ratsutiloista. Enimmillään Johan Timinpoika varusti kuusi ratsukkoa sotaan. Johan Timinpoika sai marski Klaus Flemingiltä vuonna 1597 verovapauden tiloilleen vastineeksi ratsupalvelusta. Rapolassa Särkilahtia seurasivat Ruuthit ja Svinhufvudit ja kartanon mukaan nimensä ottaneet Rapolat.

Koska Rapola oli pitkään ratsutila, sen isännät kiersivät Ruotsi-Suomen sodissa 1500-luvulta isoonvihaan saakka. Svinhufvudien saapuessa Rapolan Timilään isonvihan jälkeen alkoi jälleenrakennus. Vähitellen 1700-luvun loppupuolella kartano keskittyi maatalouteen. Johan Gustaf Svinhufvudin aikana Rapolan viljelykset laajenivat ja talous kohentui. Kolmessa vuosikymmenessä hän nosti vaatimattomassa kunnossa olleen pienen kartanon suurtilaksi. Johan Gustaf kuoli vuonna 1786. Rapola on myös presidentti Pehr Evind Svinhufvudin syntymäkoti.

Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamari on klassikko. Teos on julkaistu ruotsiksi vuonna 1859. Kertomus kuuluu Talvi-iltain tarinoita -sarjaan, jossa se ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi nimellä Viheriä kammari Linnaisten kartanossa (1881). WSOY julkaisi sen itsenäisenä teoksena ja suomeksi vuonna 1928 Ilmari Jäämaan käännöksenä. Valentin Vaala teki teoksesta elokuvasovituksen nimeltään Linnaisten vihreä kamari vuonna 1945.Kansikuva Lajityypiltään kirja on kauhukirjallisuutta ripauksella romantiikkaa. Tarina sijoittuu 1800-luvun alkupuolelle. Linnaisten kartanon herra, eversti paroni Kaarle Sigismund Littow on kutsunut arkkitehdin Helsingistä suunnittelemaan kartanoa nykyaikaisemmaksi. Everstillä on kaksi tytärtä, Anna ja Ringa, ja tyttärillä useampia kosijoita. Kohtalokas tapaaminen jäällä liittää yhteen arkkitehti Lithaun ja toisen nuorista naisista. Arkkitehdin yöpyminen karmivassa viheriässä kamarissa johtaa ristiriitaisiin tuntemuksiin, herra Lithau kun saa selville jotain Littow-Lithau -sukujen menneisyydestä.

Nykyajasta katsottuna mielenkiintoinen vivahde teoksessa on aatelisuuden arvon, tarkoituksen tai hyödyn kyseenalaistaminen. Arkkitehti Lithau pohtii teoksessa seuraavaa: ”Aateli? sanoi hän itsekseen. - Mitä onkaan Suomen aateli tähän aikaan? Mitä suuria pyrintöjä se harrastaa eturivissä käyden? Mitkä suuret ajatukset oikeuttavat sen etusijan meidän muiden rinnalla? Mitä hedelmiä, muita jalompia, versoo noiden vanhentuneiden vaakunakilpien juuresta? Mitä urotöitä, kaikkien muiden urotöitä loistavampia on kerran piirrettävä sen hautapatsaisiin? Mitä on Suomen aateli?... Mitä se on ollut, tietää jokainen koulupoika, mutta mitä se on, sitä en toden totta voi käsittää.”

Kuviteltu aatelismies - Aateluus viholliskuvana ja itseymmärryksenä 1800-luvun Suomessa on Marja Vuorisen väitöstutkimus vuodelta 2010. Vuorinen tutkii nousevan yhteiskunnallisen luokan eli sivistysporvariston mustamaalausprojektia 1800-luvulla. Kohteena projektissa oli aatelisto ja välineenä erityisesti media - kaunokirjallisuus, historiantutkimus ja lehdistö. Vuorinen käy läpi esimerkiksi Zacharias Topeliuksen, Juhani Ahon, Aleksis Kiven, Minna Canthin ja Fredrika Runebergin tuotantoa ja etsii aatelistoa käsittelevää propagandaa kaunokirjallisuudesta. Lähdeaineistona ovat myös historiankirjat, sanomalehdet ja eri säätyjen valtiopäiväasiakirjat. Millaisen kuvan sivistyneistö aatelistosta jälkipolville painetussa sanassa antoi?

Sivistysporvaristo teki tilaa itselleen vallan ytimessä, kirjallisen vallankumouksen, luomalla julkisuudessa kuvaa itsekkäästä, ahneesta, muukalaisesta, vallanhimoisesta, riistävästä ja sortavasta aatelistosta. Vuorisen tutkimuksen perusteella voi pohtia, kuinka paljon tällainen asenne yläluokkaa kohtaan vaikutti myös alempien luokkien käsitykseen aatelistosta. Siirtyikö sivistyneistön viholliskuva myös torppareihin ja työväestöön, jotka vuonna 1918 nousivat sortoa vastaan. Vuorinen esittää väitöksessään mielenkiintoisen ja erilaisen näkökulman kartanonherroihin.

”Alemmuudentunnon kulttuurin näyttää Suomessa aloittaneen 1800-luvun jälkipuolen fennomaani-sivistyneistö - eikä työväestö, jota porvarillinen valkoinen puoli myöhemmin syytti systemaattisista yhteiskunnallisista kaunoista. Se, että kaunan oppi, kerrannaisvaikutuksenaan vaikkapa juuri vuoden 1918 tapahtumat, meni niin hyvin perille, kertoo ehkä myös valistusprojektin pitkäjännitteisyydestä.”

Marjo Hietikko, Tampereen kaupunginkirjasto, 02/2018

Suositukset

3803394
DVD:Linnaisten vihreä kamari:2015
Vuosi: 2015
Kieli: suomi, ruotsi, englanti
Aineistolaji: DVD
Loading...
388123
Kirja:Valkeakosken Rapola : talonpoikaiskylästä herraskartanoksi:2001
Tekijä: Haggrén, Georg
Vuosi: 2001
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3187311
Kirja:Kartanon mailla : sätereitä ja rälssimiehiä:2011:2. uud. p.
Tekijä: Haikonen, Iris
Vuosi: 2011
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3826032
Kirja:Joutilaat ja ahkerat : kirjoituksia 1700-luvun Euroopasta:2016
Tekijä: Ilmakunnas, Johanna, kirjoittaja
Vuosi: 2016
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3170162
Kirja:Kartanot:2011
Tekijä: Iltanen, Jussi
Vuosi: 2011
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3833120
Kirja:Aavetaloja ja ihmiskohtaloita:2016
Tekijä: Karvonen, Mauri, kirjoittaja
Vuosi: 2016
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3413293
Kirja:Suomalainen kartano : kustavilaisen ajan säätyläiselämää:2013
Tekijä: Koskinen, Riitta
Vuosi: 2013
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3913795
Kirja:Laukko : kuusi vuosisataa:2016
Tekijä: Lagerstam, Liisa, kirjoittaja
Vuosi: 2016
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3999976
Kirja:Nokkosmadonna:2017
Tekijä: Lehmuskallio, Kaija, kirjoittaja
Vuosi: 2017
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...
3119262
Kirja:Emma ja Uno : rakkautta tottakai:2011:5. p.
Tekijä: Tikkanen, Märta
Vuosi: 2011
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Loading...

Uusimmat

1-10 / 15

Kansalaissota, sisällissota, vapaussota, veljessota, kapina, luokkasota...Suomen vuoden 1918 sodalla on monta nimeä. Tammikuun Suosituksissa tarkastellaan aikalaiskirjallisuutta, joka syntyi kirjailijan omakohtaisista kokemuksista Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella. Aikalaiskirjailijoiden teokset syntyivät joko heti kansalaissodan aikana tai vasta vuosikymmeniä sen jälkeen. Yhteistä niille on se, että kirjailija koki itse kansakunnan kahtiajaon hetket.

Sukututkija, opiskelija tai muuten suomalaisesta kulttuurihistoriasta kiinnostunut, joko olet tutustunut Kansalliskirjaston hienoon hakupalveluun Finnaan?

Aina ei tarvitse lähteä kirjastojen varastoita kaivelemaan, jos etsii vanhempaa kauno- tai tietokirjallisuutta. Verkossa löytyy yllättävän paljon sähköiseen muotoon tallennettua kotimaista kirjallisuutta.

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi olemme keränneet yhteen vuosien 1917 ja 1918 tapahtumista kertovia verkkosivustoja ja -palveluja.

Tuntematon sotilas on muuntunut monumentiksi kulttuurissamme. Teosta ja sen elokuva-, kuunnelma- ja teatteriversioita luetaan, katsotaan ja kuunnellaan yhä uudelleen. Kirja on ollut innoituksen lähde tuottaen monia sovituksia ja uusia teoksia, viimeisimpänä Aku Louhimiehen elokuvaversio. Mihin kaikkeen Tuntematon on taipunut?

Sarjakuva on tehnyt pitkän matkan kevyestä populaariviihteestä tunnustetuksi ja arvostetuksi taidemuodoksi.

Sarjakuvat voivat lisätä ymmärrystä mielen haasteista ja vahvuuksista. Näihin teoksiin kannattaa tutustua, jos tahtoo osallistua keskusteluihin sarjakuvista Hyvän mielen -sarjakuvalukupiirissä. Lukupiiri alkaa Hervannan kirjastossa syyskuussa

Scifi elää nousukautta. Kaunokirjallisuuden Science Fiction -klassikot kiinnostavat, dystopiat ja yhteiskunnallinen tieteiskirjallisuus saavat yhä uusia lukijoita. Kokeile, jäätkö sinä scifi-koukkuun?

Sairas huumori on ollut lepakon riesana jo vuosikymmenten ajan, mutta silti heidän yhteisen valssinsa tahti ei ole hyytynyt. Miksi Batmanin ja Jokerin välinen suhde on niin kiehtova?

“On ihmeen hyvä kotiin tulla taas”, lauletaan laulussa. Kotiinpaluu ei silti välttämättä ole helppoa - odotukset ovat suuret puolin ja toisin. Paluuta tekevä ajattelee ehkä kaiken olevan ennallaan ja jatkuvan siitä mihin joskus jäi. Kotipuolessa odotukset palaajaa kohtaan voivat saada mielettömät mittasuhteet.