Kolme kirjaa koirista

Veikko Huovisen vuonna 1962 ilmestynyt kujeileva, kirjailijan itsensä ottamia valokuvia sisältävä tarinakokoelma Kylän koirat on suomalaisen koirakirjallisuuden klassikko. Kirjassa Huovinen riisuu ”ihmisnaamionsa” ja vie tämän päivän lukijan menneeseen maailmaan: tunkioille, kadonneille kylänraiteille ja ”roskatynnöreiden” taa.

Nykypäivän suositut perhe- ja seurakoirarodut puuttuvat tästä kirjasta. Sen sijaan lukija pääsee seuraamaan suomenpystykorvien ja muiden metsästyskoirien arkea kainuulaisilla kylänraiteilla. Lämmin suositus koiraihmisen lukulistalle.

Mr. Bones on Paul Austerin Timbuktu-nimisen romaanin päähenkilö ja koira. Hänen renttumainen ja boheemi isäntänsä on kuolemaisillaan ja yrittää viimeisenä tehtävänään löytää uskolliselle ystävälleen uuden kodin. Koiran näkökulmasta kerrottu tarina on tunteikas kertomus ihmisen ja eläimen välisestä ystävyydestä, mutta laajenee samalla kuvaukseksi amerikkalaisesta yhteiskunnasta – ja miltä se näyttääkään rakkaan isäntänsä menettäneen koiran silmin katsottuna!

Toinen koiran näkökulmasta kerrottu tarina on modernisti Virginia Woolfin pienoisromaani Runoilijan koira. Romaanin päähenkilö on Flush, jalosukuinen cockerspanieli ja hänen emäntänsä taas brittiläinen viktoriaanisen ajan runoilija Elizabeth Barrett Browning. Pienoisromaani vie lukijansa 1840-luvun Englantiin ja lopulta Pisaan ja Firenzeen. Italiassa lähinnä sisäkoiran elämää sairaalloisen emäntänsä kanssa viettänyt Flush karistaa vanhat kahleensa ja viettää vapaata koiran elämää.  Tämä pieni ja hurmaava elämäkertakirjallisuudella leikittelevä teos sopii lukijalle, joka haluaa tutustua Virginia Woolfin tuntemattomammaksi jääneeseen teokseen – ja tietenkin kaikille cockerspanielien ystäville.

Tarinoita kissoista

Kissoille sattuu ja tapahtuu – valitettavasti. Suomessakin sanotaan hylättävän 20 000 kissaa vuodessa, ja etenkin kesän jälkeen eläinsuojeluyhdistysten tilat täyttyvät vapaina liikkuvien, leikkaamattomien kissojen ”lautakasalapsista”, joiden kohtalo on usein hyvin surullinen.

Osa löytölapsista saa kuitenkin hyvän kodin. Näin kävi myös pienelle kissanpennulle Spencerin pikkukaupungissa Iowassa Yhdysvalloissa. Se löytyi kaupunginkirjaston palautuslaatikosta kylmänä pakkasaamuna. Pienestä hylätystä pennusta tuli täydellinen lisä kirjaston henkilökuntaan ja se eli 18-vuotiaaksi. Kissan hellyttävä tarina kerrotaan kirjassa Kirjastokissa.

Vastaavanlaisia tosielämän kissatarinoista kiinnostuneen kannattaa tarttua myös kirjaan Hoivakodin kissa Oscar ja James Bowenin kirjoittamaan tarinaan Katukatti Bob: kissa, joka muutti elämäni. Bobin ja hänen isäntänsä tarinasta on tehty myös elokuva.

Myös brittiläisen nobelisti Doris Lessingin kokoelma Kissoista sisältää kolme erillistä tarinaa, joissa Lessing kuvaa elämänsä kissoja: ensin lapsuutensa Etelä-Rhodesian hallitsemattomasti kasvavia kissapopulaatioita, myöhemmin lukuisia lontoolaiskissoja. Lessing kuvaa erilaisia kissapersoonia älykkäästi, vivahteikkaasti ja lämmöllä. Jos haluat lukea yhden kissakirjan, lue tämä!

Kimalaisia

Pölyttäjähyönteisten häviämisestä on puhuttu viime vuosina niin Suomessa kuin maailmallakin paljon. Englantilainen biologian professori Dave Goulson osallistuu keskusteluun ja valottaa tutkimuskohdettaan kimalaista tänä vuonna suomennetussa kirjassaan Kimalaisten kyydissä: matka mesipistiäisten maailmaan.

Kirjaan tarttuvan tavallisen luonnonystävän ei tarvitse pelätä pitkäveteistä ja pikkutarkkaa selostusta kohteestaan. Päinvastoin: kirja on hauska ja kertoo paitsi Goulsonin intohimon kohteesta kimalaisesta, tuosta suloisesta pörriäisestä, joka on Goulsonin mukaan hyönteisistä lempein ja hyväntahtoisin, myös siitä, miten pikkupojasta asti luonnosta kiinnostunut Goulson päätyi kimalaistutkijaksi. Lukijalle nuoren Goulsonin usein hyvin epäonniset kokeilut eläintieteen parissa nostavat hivenen kauhistuneen hymyn huulille.

Kirjoittanut: Tuula Portin, Sastamalan kirjasto 10/2019