Sankarina pidetään ihmistä, joka omalla toiminnallaan ja neuvokkuudellaan ylittää muiden ylivoimaisina pitämiä esteitä. Yleisimpiä sankarityyppejä ovat sotasankarit. Myös urheilusankarit kuuluvat perinteiseen suomalaiseen sankarigalleriaan. Kun Paavo Nurmi menestyi juoksuradalla, koko kansa menestyi. Pystyvätkö nykyajan urheilusankarit samaan? Taina West päätyy pohdinnoissaan siihen, että suomalaisten suuret sankarit ovat nykyään vain tiettyjen alaryhmien idoleita. "Joillekin Kimi Räikkönen on ehdoton sankari. Mutta ne, jotka eivät arvosta autourheilua, pitävät vain ääliömäisenä ajaa autolla ympyrää kolmensadan kilometrin tuntinopeudella", West kertoo eräässä haastattelussa. Taina Westin kirjoittama Suomalainen sankaruus valottaa sitä, miten suomalaiset sankarit istuvat antiikin Kreikan sankarimytologiaan.

 

Miten tänä päivänä tullaan sankariksi ja mitä sankareilta ennen vaadittiin? Vesa Paavolan kirja peilaa nykypäivän sankaruutta universaalia sankarimyyttiä vasten. Ryhtyisinkö sankariksi on ironinen katsaus aiheeseen yritysmaailman, urheilun ja politiikan esimerkkien avulla mietittäessä, millaiseksi sankariksi haluaisi tulla: elokuvasankariksi, urheilusankariksi, sotasankariksi, operettisankariksi, muinaissankariksi, naissankariksi vai sisäiseksi sankariksi. Mukana runsaasti neuvoja sankaruutta tavoitteleville.

 

Oman maan suurmies ja sankari on yleensä naapureidensa pahin rikollinen. Eri maiden pääkaupungeissa on tyypillisesti iso patsas, jossa on kuvattu tiukkailmeinen mies hevosen selässä tuijottamassa horisonttiin. Usein hänellä on miekka kohotettuna tarkoin valittuun ilmansuuntaan. Kaupunkien asukkaat ottavat nämä muistomerkit itsestäänselvyyksinä. Ne ovat tuttuja lapsuudesta ja koulujen oppikirjoista. Muistomerkkien henkilöt ovat sankareita, jotka ovat tuoneet maalleen kunniaa. Ari Turusen Mulkerot : patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja -kirjassa kerrotaan toisenlainen tarina näiden henkilöiden saavutuksista. Turuselle merkkihenkilöt eivät ole sankareita vaan pahoja poikia, joita kaikkia yhdisti yksi sama piirre. Heidän kanssaan ei kannattanut olla eri mieltä.

 

Johanna Sinisalon Sankarit on ilkikurinen ja maaginen teos. Mutta miksi kaikki sen henkilöt ja heidän kohtalonsa tuntuvat niin merkillisen läheisiltä ja tutuilta? Rex on Suomen kaikkien aikojen suurin rocktähti. Mahti on moninkertainen kultamitalisti, jonka hulvattomat naisseikkailut ja juhlinta herättävät joissakin riemua, joissakin pahennusta. Ile on Rexin bändin entinen rumpali, nykyinen tietokonevirtuoosi ja uuden ajan internetprofeetta. Mutta mitä yhteistä on heillä ja eristetyn tutkimuslaitoksen piinkovalla johtajalla rouva Alakorkeella, kauneuskilpailuissakin päteneellä tiedenaisella ja traagisen lapsuuden eläneellä jääkiekkovalmentajalla? He kaikki ovat sankareita. Johanna Sinisalon Sankarit on tarkka, ovela ja oivaltava Kalevalan uudelleenkirjoitus. Eepoksemme tutut hahmot saavat romaanissa uudet elämät rocktähtinä, tietokonevelhoina, misseinä ja huippu-urheilijoina 1990-luvun Suomessa, mutta heidän tarinansa kunnianhimosta, kateudesta, ahneudesta ja kostosta ovat ajattomia.

 

Chile, vuosi 1973. Kenraali Augusto Pinochet käynnisti verisen sotilasvallankaappauksen, joka järkytti julmuudessaan koko maailmaa. Heikki Hiilamo johdattaa Näkymättömät sankarit -kirjassaan lukijan "Suomen Schindlereiden" saappaisiin Chilen verisissä vainoissa. Miten suomalainen diplomaatti Tapani Brotherus kollegoineen onnistui pelastamaan jopa 2 500 vainotun hengen raakojen puhdistusten aikana? Teos on tositarina suomalaisista, jotka kävivät vastarintaa kahdella rintamalla: toisaalta vastoin kenraali Pinochetin julmuuksia, toisaalta vastoin Suomen ulkoministeriön ohjeita. Diplomaateille käy selväksi, että vastarinnalla on korkea hinta. Hiilamo onnistuu mukaansatempaavasti kertomaan suomalaisten sankareiden tarinan, joka kytkeytyy myös nykyiseen pakolaiskeskusteluun kiehtovalla tavalla. Hiilamon kirjaan pohjautuva hieno Invisible Heroes-tv-sarja on nähtävissä myös Yle Areenassa.

 

Amundsenin viimeinen matka on hyinen seikkailu napajäätiköiden sankarin jäljillä. Vuonna 1928 ilmalaiva ”Italian” paluumatka pohjoisnavalta päättyi onnettomuuteen Huippuvuorilla. Aluksen miehistön löytämiseksi käynnistettiin historian suurin kansainvälinen pelastusoperaatio, johon otti osaa myös Roald Amundsen. Ikääntyvä naparetkeilijä lähti kehnoin varustein ja suunnitelmin uhkayritykseen, jonka oli määrä palauttaa hänen maineensa kansallissankarina. Toisin kävi: Amundsen katosi jäljettömiin. Amundsenin pelastuslentokoneen ja sen huono-onnisen miehistön kohtalo on jäänyt arvoitukseksi. Rikoskirjailijana ja naparetkeilijänä tunnetun Monica Kristensenin tiheätunnelmainen teos raottaa arktisen mysteerin verhoa uusien todisteiden voimin. Vaikka Amundsenin viimeinen matka luokitellaan tietokirjaksi, se etenee kuin jännitysromaani – ajoittain jopa trillerinomaiseen tapaan.

 

Poliisikoira on kadonneen paras ystävä ja karanneen pahin vihollinen, poliisin voimankäyttöväline, ohjaajansa ympärivuorokautinen seuralainen ja monitaitoinen ammattilainen, jonka vahvin työkalu on sen nenänkäyttökyky. Suomen poliisilla on noin 280 poliisikoiraa, jotka työskentelevät partiokoirina tai erikoiskoirien tehtävissä. Poliisikoirista suurin osa on rodultaan belgianpaimenkoira malinoiseja, mutta mukaan mahtuu myös saksanpaimenkoiria, bordercollieita, labradorinnoutajia sekä parsonrussellinterrieri. Partiokoirana työskentelevän poliisikoiran peruskoulutukseen kuuluvat hallittavuuden lisäksi jäljestys ja suojelu sekä henkilö- ja esine-etsintä. Partiokoiran erikoiskoulutusalueena voi olla joko palavien aineiden, huumausaineiden, räjähteiden tai ruumiiden etsintä. Erikoiskoirat etsivät ja tunnistavat myös rahan ja aseet. Koirien ja ohjaajien työkyky tarkastetaan vuosittain tasontarkastuskokeissa. Vaativan työnsä vastapainona suomalainen poliisikoira elää virka-ajan ulkopuolella tavallisen kotikoiran elämää ohjaajansa perheessä. Eläkkeelle poliisikoira jää noin kymmenvuotiaana. Sankarikoirat : tarinoita poliisikoirien arjesta kertoo kymmenen tarinaa poliisikoiran arjesta ja elämästä, pennun kasvusta poliisikoiran tärkeään virkaan, sen koulutuksesta ja arjesta työssä.

 

John Irvingin elämänmakuisen romaanin näyttämönä on Mainen maaseutu vuosisadan alkupuoliskolla. Se on kertomus tohtori William Larchista, pyhimyksestä ja synnytyslääkäristä, St. Cloud'sin orpokodin perustajasta ja johtajasta, eetterin imppaajasta ja abortintekijästä sekä hänen rakkaimmasta orpolapsestaan, Homer Wellsistä, jota kukaan ei adoptoi. Oman elämänsä sankari on täynnä elämän paradokseja, syntymän ja kuoleman vaihtelua, rakkautta ja vihaa. Se on yhtä aikaa hauska ja haikea, fantastinen ja realistinen. John Irving on amerikkalaisista nykykirjailijoista suomalaisille tutuimpia ja rakkaimpia. Lasse Hallström on ohjannut romaanin pohjalta elokuvan, jonka pääosissa ovat Michael Caine ja Toby Maguire.

Nykypäivän sankarit löytyvät usein fiktiosta

Ihan pihalla : Vieraana sankaruudesta kirjoittanut Taina West

 

Kirjoittanut Elise Mäkelä, Hämeenkyrön kirjasto 9/2019