Kadotettu sukupolvi

Vuosikymmenen aikana syntyi käsite "kadotettu sukupolvi", jolla tarkoitettiin etenkin sotien välillä Pariisissa ja muualla Euroopassa vaikuttaneita amerikkalaiskirjailijoita. Ryhmän keskuspaikka oli Pariisi, ja sen tunnetuimpia kirjailijoita olivat Ernest Hemingway ja F. Scott Fitzgerald. Nimityksen taustalla oli ensimmäisen maailmansodan kauheuksien läpi eläneiden katkeran pettymyksen aiheuttama tarkoituksen ja motivaation puute. Tästä seurasi mm. perinteisten arvojen hylkääminen ja kapinointi edellistä sukupolvea vastaan.

Ernst Hemingwayn nuoruudenromaani Ja aurinko nousee vie lukijan 1920-luvun Pariisiin ja Madridiin, keskelle levottomien nuorten aikuisten maailmaa, alkoholia, kolmiodraamaa, härkätaistelua ja verta. Hänen juurettomat ja levottomat sielunsa etsivät itseään ja merkityksiä elämäänsä samaan aikaan kiihkeällä ja kaiken nähneellä tavalla. Pariisin vilkkaus ja Espanjan polttava aurinko painuvat romaanissa niin henkilöiden kuin lukijan ihon alle. Romaani tasapainottelee taitavasti kohtalonomaisuuden ja sattumanvaraisuuden välillä. Hemingway esittelee tässä romaanissa tavaramerkikseen muodostuvan kovaksikeitetyn tyylinsä, joka väheksyy tunteita ja tapahtumia ja keskittyy tarkkoihin havaintoihin ja ytimekkääseen kuvaukseen.

F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu on jazzin, kieltolain ja rajun 1920-luvun kirja. Kultahattu - The Great Gatsby, on Fitzgeraldin mestariteos, joka on jännittävä mutta samalla ironinen kuvaus yhteiskunnan alimmalta portaalta hämärin keinoin suuriin rahoihin päässeestä miljonääri Jay Gatsbystä. Rikkautensa hän on hankkinut saavuttaakseen unelman, joka nuorena oli hänen tavoittamattomissaan. Tuo unelma on kaunis ja rikas Daisy, joka elää läheisessä huvilassa, mutta toisen miehen vaimona. Kultahatusta on tehty myös elokuva.

Kaukokaipuuta ja populaarikulttuuria

1920-luku oli modernismin vuosikymmen. Ihmiset kokivat elävänsä jonkinlaisessa välitilassa matkalla vanhasta uuteen. Modernia kaupunkielämää luonnehtivat muuttunut elämänrytmi, rahan ja kulutuksen keskeisyys ja populaariviihde. Maailma koettiin pienemmäksi ja kaukaisten maiden ihailu eli kaukokaipuu oli muotia. Vuonna 1922 Howard Carter löysi arkeologiryhmineen Tutankhamonin haudan.

Faarao Tutankhamonin hauta löytyi Egyptin Kuninkaiden laaksosta myöhään illalla 26. marraskuuta 1922. Haudan löytäjä Howard Carter oli viimeinen vuosisadan vaihteen suurista seikkailija-arkeologeista. Yhdessä rikkaan mesenaattinsa lordi Carnarvonin kanssa hän johti alkuun itsevaltaisesti kaivaustöitä. Egyptiläisten kansallistunto oli kuitenkin heräämässä ja he alkoivat vaatia suurempaa määräysvaltaa esi-isiensä hautoihin. Auringon paahtamassa autiomaassa kehkeytyy jännittävä draama, johon sekoittu monenlaista juonittelua ja poliittista vehkeilyä. Kaiken yllä leijuu faarao Tutankhamonin henki. Thomas Hovingin kirjoittama Tuntematon Tutankhamon kertoo aikamme suurimman arkeologisen löydön jännittävistä vaiheista.

1920-luvulla paon ensimmäisen maailmasodan kurimuksesta tarjosi elokuvateollisuus. Tuon ajan tunnettuja elokuvia olivat mm. Charles Chaplinin Kultakuume, saksalainen kauhuelokuva Nosferatu sekä neuvostoliittolainen elokuva Panssarilaiva Potemkin. Charles Chaplinin Kultakuume oli yksi mykkäelokuvan ajan menestyneimpiä elokuvia ja sitä pidetään yhtenä Chaplinin pääteoksista. Chaplinin taidokkaasti esittämä Kulkuri etsii rikkauksia jään ja pakkasen vuoraamassa kultaryntäyksessä Alaskassa. Koettelemukset hipovat surrealismia upeissa kohtauksissa, joissa mökki kiikkuu jyrkänteen reunalla, sämpylöillä pannaan jalalla koreasti ja kiitospäivän aterialla syödään keitettyä kenkää.

Alamaailma

Useissa maissa oli 1920-luvulla voimassa kieltolaki. Yhdysvalloissa kieltolain on katsottu olleen syynä järjestäytyneen rikollisuuden syntymiseen.

Jack "Legs" Diamond nousi aloittelevasta viinansalakuljettajasta salapolttimon omistajaksi, Amerikan jahdatuimmaksi agentiksi ja lehtimiesten lemmikiksi. Ajan oloon hänestä tuli kieltolakiajan ensimmäinen gangsteri, jota vastaan suunnattiin koko osavaltion virallisen painokas arvovalta. Lehdistö ei koskaan lakannut kertaamasta hänen tarinaansa, ihmettelemästä hänen aivojensa ja sydämensä välistä koukeroista yhteyttä. Jack "Legs" Diamondin legenda eli vahvasti Albanyssa vielä William Kennedyn aloitellessa lehtimiesuraansa. Kirjailija kiinnostui gangsterimyytistä: mikä saa ihmiset palvomaan raakaa rikollista, siekailematonta tappajaa? Tarinan tästä 1920- ja 30-lukujen amerikkalaisen alamaailman kauhusta kertoo Kennedyn teoksessa Gangsteri albanylainen juristi Marcus Gorman, Diamondin puolustusasianajaja, mies joka tahtomattaan joutui itsekin Jackin noiduttuun piiriin.

Sergio Leonen eeposta Once upon a time in America : suuri gangsterisota kehiteltiin kymmenen vuotta. Valmis suurelokuva kattaa alamaailman historiaa puolen vuosisadan ajalta ja tarjoaa sekä vahvat roolihahmot että luunkovan näyttelijäkaartin. Käsikirjoitus perustuu Harry Greyn osin omaelämäkerralliseen romaaniin The Hoods. Elokuva kertoo amerikanjuutalaisista gangstereista kieltolain aikana ja elokuvassa liikutaan kolmella eri vuosikymmenellä alkaen 1920-luvusta. Robert De Niro ja James Wood esittävät elinikäisiä kaveruksia, jotka asustavat New Yorkin Lower East Sidella. Miesten ystävyys ja yhteistyö kohtaa ylä- ja alamäkiä päätyäkseen lopulta kuoleman ja suuren mysteerin helmaan.

Muotia ja taide-elämää

Alice Prin oli ranskalainen malli, laulaja, näyttelijä ja maalari. Prinin taitelijanimi oli Kiki, mutta hänet tunnettiin myös tittelillä "La Reine de Montparnasse" ,Montparnassen kuningatar. Prin lähetettiin 12-vuotiaana Pariisiin työnhakuun. Ura sisäkkönä, myyjättärenä ja leipurin lähettinä vaihtui pari vuotta myöhemmin poseeraamiseen alastomana kuvanveistäjille. Tämä oli liikaa Alicen äidille, joka hermostui ja katkaisi välit tyttäreensä. Alice iloitsi riippumattomuudestaan, otti nimekseen Kiki ja ryhtyi itsekin taiteilijan uralle. Hänestä tuli pahamaineinen, mutta vapaa nainen, oleellinen osa Montparnassen taiteilijayhteisöä. Kiki toimi mallina kymmenille taiteen legendoille, heidän joukossaan mm. Jean Cocteau, Modigliani ja Pablo Picasso. Vuonna 1927 Kiki järjesti omista, naivistisista ja ekspressionistisista maalauksistaan näyttelyn. Työt myytiin loppuun hetkessä. Catel Muller ja José-Louis Bocquet ovat luoneet Kikin elämästä fantastisen luontevan ja rohkean sarjakuvaromaanin.

Naisten yhteiskunnallisen aseman muuttuminen näkyi myös muodissa : helmat lyhenivät, lyhyet hiukset tulivat muotiin ja vaatteissa suosittiin vaikutteita antiikin Kreikasta ja Egyptistä. Naisten lisääntynyt työssäkäyminen mahdollisti poikamiestyttöelämän, joka miellettiin modernin naisen elämäntavaksi. Puhuttiin poikamies- tai jazz-tytöistä, flapper-muodista. Fiktiivinen, 1920-luvun Lontooseen sijoittuva tv-sarja Muotitalo, The house of Eliott, kertoo tarinaa kahdesta sisaruksesta, Beasta ja Eviestä. Siskosten isän kuoltua heidän on myytävä lapsuudenkotinsa ja selviytyäkseen heidän on pakko myös löytää töitä. Taitavina ompelijoina he ryhtyvät muotialalle ja perustavat pian oman "Eliottin muotitalon". 1990-luvun suosikkisarjaa tehtiin kaikkiaan kolme kautta.

Kirjoittanut Elise Mäkelä, Hämeenkyrön kirjasto, 11/2020.