Kalle Päätalo : Ihmisiä telineillä

Ihmisiä telineillä oli Kalle Päätalon läpimurtoteos, joka aloitti hänen ilmiömäisen kirjailijanuransa. Elämänmakuinen romaani sijoittuu jälleenrakennusajan Tampereelle. Päähenkilö on rakennusmestari Mauno Joensivu, joka vetää Mammonalinnaksi nimettyä kerrostalotyömaata. Kädet rakoilla, rakennustyömaan arjesta käsin seurataan sotien jälkeisen ajan vahvaa yhteiskunnallista murrosta, mutta tarinassa sukelletaan myös syvälle suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Maailmassa näkyvät tuhon jäljet ja uusi toivo, mutta niin näkyvät myös Maunon omassa elämässä - kipeää avioeroa seuraa uusi rakastuminen. Kaupunkikuvassa näyttäytyvät kiihkeäsykkeisen rakennustyömaan tyypilliset henkilöt, suunsoittajat, rähinöijät ja taidoillaan ylpeilevät ammattimiehet.

 

 

 

Anu Kaipainen : Vihreiksi poltetut puut

Suomessa autofiktio mainittiin ensimmäisen kerran kirjallisuuden lajinimikkeeksi vuonna 2007 Anu Kaipaisen teoksessa Vihreiksi poltetut puut. Tässä autofiktioksi määritellyssä teoksessa risteävät monet näkemykset sota-ajasta, ja näkökulma vaihtelee menneisyydestä nykyhetkeen ja polveilee oikullisesti aihepiiristä toiseen. Sodan syttyessä Annu on kuusivuotias ja tarkkailee ympäristöään varhaiskypsän lapsen tapaan. Evakkomatka heittelee karjalaisperhettä paikkakunnalta toiselle. Aikuinen Anu pohtii, kommentoi ja kyseenalaistaakin pikku-Annun muistoja. Tapahtuiko kaikki näin vai rakentaako ihminen itselleen tarvitsemansa menneisyyden? Sekaan ripotellut katkelmat Kaipaisen teoksista osoittavat, mistä monet kirjalliset aiheet juontavat juurensa. Kirjailijan johtopäätös on selkeä, sodasta ei saa sankaritarinaa, ja jokainen sen kokenut saa sieluunsa jonkinlaisen vamman.

 

 

Hannu Väisänen : Vanikan palat

Antero-saagan aloittavassa esikoisromaanissa Vanikan palat  keskitytään Anteroon, oululaispoikaan, joka on tunnistettavissa Hannu Väisäsen alter egoksi ja taiteilijan omakuvaksi nuoruusvuosilta. Antero kasvaa lapsuuttaan kasarmin varjossa 1950- ja 1960-luvuilla. Esikoisromaanille nimensä antanut vanikka on armottoman kovaa mutta ravintoarvoltaan tiivistä näkkileipää. Vanikkaan kiteytyy koko sotien ja jälleenrakennuksen ajan puute, kestävyys ja sitkeys. Vanikan geometriset ruudut ovat myös kuin kasarmin järjestyksien pienoiskuva. Juuri tässä armeijamaisessa, yhdenmukaisuuteen pyrkivässä vanikanharmaudessa kehittyy ja korostuu Anteron, tulevan taiteilijan, rajoja rikkova moniaistisuus ja fellinimäisesti irroitteleva mielikuvitus.

 

 

Helena Sinervo : Armonranta 

Armonranta on Helena Sinervon omaelämäkerrallinen sukuromaani, jossa romaanin alussa Helena-niminen kirjailija saa kutsun tapaamaan kuolemaisillaan olevaa isäänsä. Puolisonsa Hetan kanssa hän lähtee ajamaan kohti sairaalaa. Helena ja Heta ovat vakiintunut pari, ja he käyvät hedelmöityshoidoissa. Muutamaa vuotta aikaisemmin Helena on saanut isältään salkun, joka sisältää oikeudenkäyntipöytäkirjoja sodanjälkeisiltä vuosilta 1945-1949, isän äänittämiä C-kasetteja sekä Helenan isoisän päiväkirjan ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Näistä "dokumenteista" ilmenee Preussin armeijassa palvelleen paperi-insinöörin ja Helenan isänäidin sekä heidän perillistensä omalaatuinen rakkaus- ja kostotarina, jolla on ollut arvaamattomat vaikutukset suvun ihmissuhteisiin. Helena ja Heta lukevat ja kuuntelevat näitä faktaa ja fiktiota yhdisteleviä faabeleita sekä keskustelevat niistä. Suvun tarina tulee kerrotuksi pienissä tarinanpätkissä ja dialogeissa. Romaani leikkaa myös lähelle nykyisyyttä, Berliiniin, jossa eronnut nainen saattaa pientä tytärtään metrolla kouluun ja kertoo samalla ajankuluksi tarinoita lapsuudestaan 1960-luvun Tampereella. Armonranta kasvaa suureksi kertomukseksi sukupolvien ketjusta, muistoista ja kertomusten voimasta sekä anteeksiantamisen tärkeydestä.

Joonas Konstig : Vuosi herrasmiehenä

Vuosi herrasmiehenä on kertomus siitä, kuinka entinen vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä. Sana herrasmies loihtii monelle kuvan vanhanaikaisesta, ylipukeutuneesta tylsimyksestä, joka avaa oven naiselle tai tuottaa tälle pettymyksen olemalla yrittämättä mitään. Kirjailija, joka on tottunut näyttämään keskisormea niin käytöstavoille kuin kaikelle muullekin porvarilliselle hapatukselle, päättää kasvattaa lapsensa paremmille tavoille. Niinpä hänen pitää ensin oppia itse herrasmieheksi. Joonas Konstig laittaa itsensä likoon harjoittelemalla vuoden verran herrasmiehen taitoja ratsastuksesta rugbyyn, etikettikoulutuksesta hyväntekeväisyyteen. Herrasmies-tripillään Konstig etsii myös vastauksia jo antiikin filosofien kysymyksiin: Millainen on hyvä ihminen? Kuinka elää? Joonas Konstig on voittanut Kalle Päätalo -palkinnon romaanillaan Kaikki on sanottu.

 

 

Pirkko Saisio : Pienin yhteinen jaettava

Finlandiapalkitun trilogian ensimmäinen osa Pienin yhteinen jaettava kertoo päähenkilön, Pirkko Saision, varhaislapsuudesta Itä-Helsingin Puotila-Vartiokylä-Mellunkylä akselilla. "Maaseudulla" Itä-Helsingissä elämä on idyllistä mummon ja vaarin hoidossa. Hyvin varhain lapsena tyttö aistii kuitenkin olevansa erilainen kuin muut tytöt, hän haluaa olla poika. Sitten perhe muuttaa Kallioon, jossa koulu-, kortteli-, ja perhe-elämäkin ovat jotain ihan muuta kuin mummolassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat myös nykyhetkeen, neljään päivään, joiden aikana aikuinen päähenkilö yrittää selvitä isänsä kuolemasta.

 

 

 

Ossi Nyman : Röyhkeys

Romaanin kertoja vaeltaa Turussa odottamassa Bruce Springsteenin konserttia, Tampereella työvoimakoulutuksessa ja Helsingissä kirjoittajakoulussa. Hän pitää kanapitsasta, tyttöystävästään, ja suosikkiartistinsa konsertista hän suorastaan ilahtuu. Työtä hän ei halua tehdä. Röyhkeys onkin kirja työstä. Romaanin lakoninen kerronta näyttää vaivihkaa kahmaloittain maailmasta, jossa työn tekeminen on ihmisarvon mitta. Missä ollaan, kun työ määrittää kaiken yhteiskunnassa, mutta sitä ei haluta tehdä, syystä tai syistä joita ei suoraan kerrota - ja jotka eivät välttämättä meille kuulu? Ossi Nymanin esikoisromaani on muun muassa loisteliasta peliä autofiktiolla. Kerronnan taiturillinen tasaisuus huipentuu sen kolmannessa osassa, jossa fiktion maailma tuodaan mukaan itse eletyn rinnalle. Tämä romaani on vaellusta, jolla ei välttämättä aina ole suuntaa, mutta merkitystä, tunnetta ja arvoa sillä on.

 

 

Lisää aiheesta:

• Kiiltomato
• Lyhyt suomalaisen autofiktion historia 

Suosittelemme myös:

• Mitä lukisin Päätalon jälkeen?
• Kohtaamisissa Kalle Päätalosta elämänkerran kirjoittanut kirjallisuudentutkija Ritva Ylönen

 

Kirjoittanut Elise Mäkelä, Hämenkyrön kirjasto 11/2019