Juttuja Juttuja

Pukin matkassa Myrasta Korvatunturille

Miten joulupukki muka liittyy zombeihin, rauhattomiin henkiin ja viemäreissä asuviin alligaattoreihin? Ja kuinka pukki on päätynyt Euroopan ja Aasian rajalta Suomen Lappiin?

Juttelin marraskuun viimeisinä päivinä Lempäälän pääkirjastossa pidetyssä "Hirveiden Hirveyksien Hirvittävässä illassa" varhaisnuorison kanssa joulupukista. "Häh?", saatat älähtää. "Miten joulupukki muka liittyy zombeihin, rauhattomiin henkiin ja viemäreissä asuviin alligaattoreihin?" Nii-in.

Oletko ikinä pysähtynyt miettimään, miksi joulupukkia kutsutaan monissa maissa Pyhän Nikolauksen mukaan Santa Clausiksi, mutta meillä Suomessa Joulupukiksi? Se johtuu siitä, että meidän oma joulupukkimme on sekoitus kahta hyvin erilaista perinnettä.

Nikolaus ja joulupukki

Pyhä Nikolaus syntyi vuonna 270 Turkissa sijainneessa Pataran kaupungissa. Hän oli ammatiltaan pappi ja toimi Myra-nimisen kaupungin piispana. Kuoltuaan Nikolauksesta tuli pyhimys ja hänestä maalattiin ikoneita, joissa Nikolauksella on kaunis valkoinen parta ja punainen papinkaapu. Katolisen ja Ortodoksisen kirkon perinteessä Pyhän Nikolauksen uskotaan suojelevan lapsia, siksi hänen merkkipäivänään alettiin antaa lahjoja lapsille. Aika moni kauppiaskin saattaa tänäkin jouluna ajatella lämpimästi Pyhää Nikolausta, onhan hän myös kauppiaiden suojeluspyhimys.

Kotoisan joulupukkimme alkuperäisversiot ovatkin sitten varsin kaukana punapukuisesta, valkoisella hevosella ratsastavasta Pyhästä Nikolauksesta. Oma pukkimme ei ollut arvokas, hän oli meluisa ja epäsiisti. Hän ei ollut ystävällinen setä, vaan pelottava mörisijä. Hänellä ei ollut hienoa punaista kaapua, vaan talja ja sarvet: oikeat pässin- tai lehmänsarvet tai sitten vaikka kapustoista viritetyt törröttimet päälaellaan. Lisäksi pukilla saattoi olla oljesta tehdyt toppaukset taljan alla, nahasta tai tuohesta tehty naamari ja luuta häntänä! Kulkuset ja kellot sentään kilisivät, muttei tonttulakissa, vaan pukin vyössä.

Pukit kiersivät taloissa kekrin aikaan, sitten kun sato oli korjattu ja joulun jälkeen Nuutinpäivänä. Kekripukki tai Nuuttipukki ei suinkaan tuonut lahjoja tai körötellyt lapsia polvellaan. Ehei! Se viis veisasi lasten kiltteydestä. Sen sijaan pukki tuli taloon metelillä ja kavereidensa kanssa ja vaati herkkuja! Nuuttipukki saattoi sentään laulaa kiitokseksi, jos oli oikein tyytyväinen saamaansa kestitykseen.

Mitä sitten tapahtui, jos pukkeja ei lepytelty herkuilla? Tyytymättömät pukit saattoivat äityä riehumaan ja särkemään paikkoja! Ja nyt seuraa ihan karmea paljastus. Jos Nuuttipukkia kiusattiin tai hänen oikea henkilöllisyytensä uhkasi paljastua, hän saattoi roimaista pissaan kastetulla pampulla. LUIT OIKEIN! Yääääk.

Myrasta Korvatunturille

Perinteissä on se jännä piirre, että ne ovat usein melkoisia sekoituksia: ihmiset ja ajatukset ovat liikkuneet, tavat ja uskomukset ovat muuttuneet. Pyhä Nikolaus asui Myrassa, joka on Turkissa, Euroopan ja Aasian rajalla. Kekri- ja Nuuttipukin asuinpaikkaa ei sen kummemmin määritelty, mutta Joulupukin oikea kotipaikka on Korvatunturi, joka taas kohoaa Savukosken kunnassa, Lapissa, Suomen ja Venäjän rajalla.

Teoksen kansikuvaJoulupukin koti alettiin sijoittaa jonnekin napapiirille tai pohjoisemmaksi 1800-luvulla, ehkä siksi, että lumi liitettiin jouluun ja sitä oli takuuvarmasti vuoden ympäri juuri napojen ympärillä. J. J. R. Tolkien. Taru Sormusten herrasta -trilogian luoja kirjoitti ja kuvitti teoksen Kirjeitä joulupukilta. Hänen joulupukkinsa asui Pohjoisnavalla ja kirjoitti Tolkienin lapsille joka joulu kirjeen, jossa hän kertoi ja kuvasi elämäänsä ja seikkailujaan.

Meistä on ihan itsestään selvää, että Joulupukin paja on Korvatunturilla, mutta tämän jutun keksi aikansa kuuluisimpiin radiotoimittajiin kuuluva, Markus Rautio eli Markus-setä vuonna 1927. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku kuuluisuus keksisi jouluherkun nimeltä "Joulurötkylä", piparitaikinaan rullatun mustamakkarapätkän, jonka molemmissa päissä on puolikas vihreä kuula, ja kaikki uskoisivat ja leipoisivat joulurötkylöitä, se saattaisi vajaan sadan vuoden kuluttua olla perinne, eikä joulu tulisi ilman pöytään katettua joulurötkylää.

Hauskaa joulunodotusta 

Joulupukkiperinne liittyy herkutteluun, yhdessäoloon ja riehakkaaseen karnevaalitunnelmaan. Mitään todella törkeää eivät pukit tehneet, kunhan möykkäsivät ja pullistelivat, osana showta. Oli se varmaan vähän pelottavaakin, mutta hyvällä tavalla.

Vanhanajan suomalaista joulupukkiperinnettä ja Pyhää Nikolausta yhdistää parta, laulut, herkut ja yhdessäolo. Hajukynttilän lisäksi joulun tuoksussa voi olla tujaus vuohipukkia ja Lapin lisäksi aidon joulutunnelman voi aistia Lounais-Aasiassa, Välimeren rannalla. Jouluperinteet muuttuvat hissukseen. Osa pulpahtaa pinnalle ja osa painuu pohjaan niin kuin sattumat sekahedelmäsopassa.

Teoksen kansikuvaMervi Kosken tietokirja Joulupukin jalanjäljillä on viihdyttävä tietopaketti. Luettuasi tämän, tiedät valtavan monta yllättävää asiaa joulupukista - esimerkiksi sen, että nykyisen kaltainen pulska punanuttu esiintyi ensimmäistä kertaa kokismainoksessa vuonna 1931 ja mainoskuvan oli piirtänyt Ahvenanmaalta kotoisin oleva Haddon Sundblom.

Teoksen kansikuvaLasten oma vuosikirja sukeltaa almanakkaan ja esittelee vakiintuneita, kotoisia tai tänne kotoutuneita juhlapyhiä ja merkkipäiviä. Mitä tehdään satupäivänä 18. lokakuuta? Mitä juhlia Suomeen 1800-luvulla jääneet tataarit viettävät? Tiesitkös, että Mikkelinpäivänä ei juhlita eteläsavolaista kaupunkia vaan enkeleitä?

Teoksen kansikuva Suomen lasten juhlakirja käy läpi suomalaisia juhlaperinteitä ja antaa ideoita, miten moderni lapsiperhe voisi juhlia nimiäisiä tai nimipäivää, Lucian päivää tai vaikkapa Vappua. Lopussa on varsin tanakka ideapaketti lastenjuhlien järjestäjälle

 Teoksen kansikuvaMauri Kunnaksen Aikamoinen ajantieto on Lotta Sonnisen toimittama kirja tietää, että vuoden jokaisena päivänä on aihetta juhlaan.

Kirjoittanut Jenni Joru, Lempäälän Kuljun kirjasto 12/2018

 

Jutun teokset

1-5 / 5
3337348
Kirja:Suomen lasten juhlakirja:2012:2. tark. p.
Tekijä: Helakisa, Kaarina
Vuosi: 2012
Aineistolaji: Kirja
3818919
Kirja:Aikamoinen ajantieto:2016
Vuosi: 2016
Aineistolaji: Kirja
3590904
Kirja:Lasten oma vuosikirja:2014
Tekijä: Korolainen, Tuula, kirjoittaja
Vuosi: 2014
Aineistolaji: Kirja
3135862
Kirja:Joulupukin jalanjäljillä:2011
Tekijä: Koski, Mervi
Vuosi: 2011
Aineistolaji: Kirja
590098
Kirja:Kirjeitä Joulupukilta:2004
Tekijä: Tolkien, J. R. R
Vuosi: 2004
Aineistolaji: Kirja

Uusimmat

1-4 / 4

Pukin matkassa Myrasta Korvatunturille

Miten joulupukki muka liittyy zombeihin, rauhattomiin henkiin ja viemäreissä asuviin alligaattoreihin? Ja kuinka pukki on päätynyt Euroopan ja Aasian rajalta Suomen Lappiin?

Luotu: 30.11.2018

Pohjolan sankareita

Muistatko joululaulun, jossa lauletaan tuimista Pohjolan tuulosista? Mutta mikä on Pohjola? Kielikello-lehti tarjoaa useita selityksiä. Pohjolalla voidaan tarkoittaa Pohjoismaita, laajemmin pohjoisia alueita, tietyn maan pohjoista osaa, tai kansantarujen Pohjolaa joka ei ole rajattu maantieteellinen alue. Tässä jutussa se on sekä tarujen maa että Pohjoismaa. 

Luotu: 29.10.2018

Pelko ja rohkeus kulkevat käsikynkkää

Pelkään sitä, että kodistani löytyisi joku ilkeä pikku sieni ja talo pitäisi purkaa ja purkujäte polttaa ja tuhka haudata kuoppaan, mutta minä en pelkää hämähäkkejä enkä käärmeitä. Mikä sinua pelottaa? Oletko ollut tänään rohkea?

Luotu: 3.10.2018

Punaista ja keltaista, syksy on jo ovella!

Hikinen kesä on vaihtumassa syksyn kirpeyteen. Puiden lehdet vaihtavat väriä ja valmistautuvat putoamaan maahan. Pian kadut täyttyvät kahinasta, ja kävelijät pääsevät (tai joutuvat) kahlaamaan lehtikasoissa. Pihoissa haravat heiluvat kiivaaseen tahtiin. Koivunlehtien keltaista, vaahteroiden punaista, maatumisen ruskeaa... Unohtamatta pihlajanmarjojen oranssia!

Luotu: 23.8.2018