Digitaalitekniikka on musiikin saralla tuonut harrastelijoidenkin ulottuville mahdollisuuksia, joilla voi saada aikaan äänenlaadultaan varsin tyydyttävän kuuloisia äänitallenteita. Itse asiassa suuri osa kaupallisistakin äänitteistä tehdään nykyään makuuhuone-olosuhteissa, ilman että kuulija voi lopulta edes aavistaa että hittikimara ei ole syntynyt kalliissa studiossa tuottajan ohjeistaessa valtavan miksauspöydän takaa kahdeksannen ottonsa kanssa lasin takana hermoilevaa suojattiaan. Tosin akustiikaltaan edullinen äänitystila on edelleenkin valttia, ja studion rauhaa ei välttämättä löydy joka kodista, mutta itse digitaaliset äänentallennuslaitteet ovat sekä edullisia, laadultaan hyviä ja helppokäyttöisiä. Seuraavassa keskitytään perustason kannettaviin digitaalisiin äänitallentimiin, joita löytyy myös kirjastojen musiikkiosaston lainaushyllyistä. Näillä laitteilla voi hyvin tallentaa kitaristi-trubaduurin esitystä, kansanmusiikkikokoonpanoa tai vaikkapa kuoroa, ja miksei myös sähkösoittimiin tukeutuvaa bändiä, mikäli tarkoituksena on tallettaa esitys jonka edes periaatteessa voisi esittää sellaisenaan livenä. Lisäksi edullinenkin erillinen audiotallennin tallentaa ääntä laadukkaammin kuin videokameran kiinteät mikrofonit, ja suosittu tapa videoitaessa onkin tallettaa ääni erikseen ja yhdistää se kuvaan editointiohjelmassa. Entäpä studioefektejä pursuava, studiossa alusta loppuun rakennettu pop-teos? Tällaisenkin voi harrastelijavoimin tehdä, mutta siihen tarvitaan jo tietokone-työasemaa äänenkäsittely- ja moniraitaohjelmineen, ja sellaiset jäävät nyt käsillä olevan esittelyn ulkopuolelle.

On tarkoituksena sitten tehdä jonkinlainen musiikillinen muistiinpano, pikainen demon luonnos, tai äänittää solistia tai kokoonpanoa luonnollisessa akustisessa tilassa, käyttökelpoinen työkalu on yksinkertainen stereotallennin, kuten Zoom H2n. Laitteen mikrofonit ovat kondensaattori-periaatteella toimivia, ja sellaisena soveltuu hyvin sekä hiljaisten äänilähteiden äänittämiseen, tai hieman kauempaa äänittämiseen niin että mukaan tulee myös tila-informaatiota, että äänekkään rock-esityksen taltiointiin. Mikrofoneja on laitteessa viisi kappaletta, ja näiden avulla onnistuu stereoäänitys joko x/y tai M/S –tekniikoilla tai 2- tai 4-kanavaisena surround-taltiointina. Näiden stereotekniikoiden väliset erot voivat olla merkityksellisiä erilaisissa äänitysolosuhteissa. Ääntä voidaan taltioida 16 tai 24 bittisenä jopa 96 kHz näytteenottotaajuudella. Sellaisenkin lukijan, joka ei ole kiinnostunut teknisistä yksityiskohdista, voi olla kiinnostava tietää että nämä luvut lupaavat huomattavasti cd-levyä parempaa äänenlaatua. Moniin esimerkiksi kuoro- tai pianolevytyksiin ei juuri tätä ihmeempää tallennustekniikkaa ole käytetty – eikä itse asiassa tällaistakaan.

Zoom H4n Pro on astetta kehittyneempi laite. Sillä on mahdollista tallentaa samanaikaisesti neljälle kanavalle, sillä on mahdollista tehdä päällekkäisäänityksiä, ja lisäksi sen liitännät mahdollistavat laitteen liittämisen mikseriin. Lisäksi siihen on sisäänrakennettu kaiku- ja muita efektejä. Muutoin sen toimintaperiaate on samankaltainen kuin H2n –tallentimessa.

Tallenninta voidaan pitää käytettäessä kädessä, se voidaan laskea pöydälle, tai se voidaan ruuvata kiinni kameratelineeseen. Sopiva etäisyys äänitettävään äänilähteeseen löytyy kuuntelemalla, ja riippuu äänitystilan akustisista ominaisuuksista. Sopiva paikka löytyy sen alueen rajoilta, missä suoraan äänilähteestä tulva ääni on vielä selkeästi voimakkaampi kuin seinistä heijastuva kaiku. Äänitystaso kannattaa asettaa niin alhaiseksi, että mittarit eivät missään vaiheessa ole vaarassa mennä ’punaiselle’ – tällöin äänitys menee pilalle, kun taas digitaalisessa äänitystekniikassa liian alhaisesta äänitystasosta seuraava kohina nousee harvoin häiritseväksi.

Kuva: Zoom H2n

Marko Aho, Sastamalan kirjasto, 2/19