Tahdotko klarinetin taitajaksi?

Klarinetti on monipuolinen puupuhallin ja eri vireisiä klarinetteja on olemassa kuusitoista erilaista soitinta As-vireisestä pikkoloinstrumentista matalaan oktokontraklarinettiin. Käytännössä harvinaisimpia klarinettimalleja, kuten kahta edellä mainittua, ei kuitenkaan ole juurikaan saatavilla vaan yleisimmät nykyään käytetyt klarinetit soivat B- ja Es-vireessä (Bb ja Eb). Lisäksi musiikkiliikkeissä on tarjolla C-vireisiä klarinetteja, jonka avulla yhteissoitto esimerkiksi laulukirjoista sujuu ilman klarinetistin tarvetta transponoida nuotteja omalle soittimelleen.

Oma soittoharrastus voikin lähteä käyntiin helposti juuri C-vireisen lasten harjoitteluklarinetin avulla. Kuten huilusta ja monista muistakin soittimista, myös klarinetista on tarjolla kevyestä muovista valmistettu, hieman yksinkertaistettu ja edullinen soitinmalli, Nuvo Clarineo, jota suositellaan lapsille kolmesta vuodesta ylöspäin. Vaikka soitin on alun perin tarkoitettu lasten käyttöön, sen haltuunotto on aikuisellekin varsin hyvä tapa selvittää, onko tullut valittua oikea instrumentti ja riittääkö kiinnostus sen opetteluun. Yleisen keveyden lisäksi myös soittimen läppiä on helppo ja kevyt käsitellä. Lasten versiossa on suukappaleen lisäksi vain kaksi palasta ja sen kokoaminen on helppoa. Koska läppien tiivisteet on tehty kumista toisin kuin oikeassa soittimessa, jossa ne ovat nahkaa, lasten klarinetin voi huoletta pestä vedellä. 

Oikea klarinetti on luonnollisesti hieman lasten versiota mutkikkaampi laite, ja kunnollisesta oppilassoittimesta on varauduttava maksamaan muutamia satoja euroja. Myös oppilasklarinettien valmistusmateriaali on usein muovi, joko pvc tai hartsisekoitus, mutta soitin on lasten versiota paksumpi ja painavampi. Ammattimuusikoiden käyttämät puiset klarinetit ovat yleensä sekä hintavampia että herkempiä kosteuden ja lämpötilan vaihteluille.

Soittimen oikeaoppinen kokoaminen alkaa korkista valmistettujen tiivisteiden rasvaamisella ja varovaisella osien kiinnittämisellä. Tämä voi alussa tuntua hieman hankalalta, sillä kestää hetken ennen kuin rasvaa imeytyy korkkiin riittävästi. Vaikka klarinetin käsittely hieman jännittäisi, soitin kannattaa purkaa ja puhdistaa puhdistusliinalla aina soittamisen jälkeen, säilyttää se kotelossaan joka suojaa soitinta rikkoutumiselta, ja koota uudestaan vasta seuraavalla soittokerralla. Rutiini löytyy toistojen myötä. 

Oikean puhallustekniikan löytäminen

Vaikeinta klarinetinsoiton opettelussa on alkuun pääseminen. Oikean puhallustekniikan opettelu on yllättävän haastavaa, ja voi kestää useampien kokeilukertojen ajan ennen kuin soittimesta saa ääntäkään irti. Aluksi tuntuu, ettei keuhkoissa olevaa ilmaa kerta kaikkiaan saa ohjattua suukappaleesta sisään. Klarinetin soitossa suuri merkitys on suukappaleeseen kiinnitettävällä lehdellä, jonka materiaalina on useimmiten ruokolehti. Lehden paksuus vaikuttaa sen käytettävyyteen ja aloittelijan on paras aloittaa ohuimmasta lehdestä (koko 1), jotta huulet jaksavat puristaa sen suukappaletta vasten tarvittavalla voimalla. Synteettinen lehti on hyvä vaihtoehto aloittelijalle, sillä sitä ei tarvitse kostuttaa, ja se kestää käyttöä pitkään. Lisäksi synteettisen lehden avulla soittimen äänestä tulee pehmeämpi aloittelijankin käsittelyssä.

Beginner Clarinet Lesson 2.2 - How to make a sound! -videossa harjoitellaan puhaltamista B-klarinetin suukappaleeseen.

 

 

Kun oikea puhallustekniikka löytyy, seuraavana ongelmana on saada selville, mitkä reiät soittimesta milloinkin tulee peittää ja mitkä läpät avata etsittäessä tiettyä nuottia. Korvakuulolta soitettaessa kuuloelimistä ei ole alkuun juurikaan hyötyä, sillä odotettu sävel ei luultavasti solahda ilmoille ongelmitta. Todennäköisempää on, että soittimesta kuuluu alussa joko epämääräisiä pihahduksia, pelottavia kiljahduksia tai ylä-tai alavireiseltä kuulostavia ääniä. Ohjeita soittamiseen ja oikeiden sävelten löytämiseen löytyy niin kirjastosta lainattavista soitonoppaista kuin verkostakin. Harjoittelu kannattaa aloittaa alarekisteristä, josta aloittelijankin on mahdollista löytää muutama sointuva ääni koulussa opitun nokkahuilunsoiton logiikalla. Tämä logiikka kantaa kuitenkin vain ensimmäisten harjoitteluhetkien yli, sillä jokaiselle nuotille on klarinetissa oma sormijärjestyksensä.

Soitonoppaita ja sormitustaulukoita

Kirjastosta löytyy lukuisia soitonoppaita eri vireisille klarineteille. Ensimmäisenä kannattaa lainata opas, josta saa selville sormitukset. Nuotinlukutaito helpottaa oppimista mutta ei ole välttämätön, sillä sormijärjestystä opetellessa nuotit oppii väkisinkin. Soitonoppaita joissa käsitellään sormitusta löytää verkkokirjastossa haulla klarinetti sormitukset. Lasten C-klarinetin mukana tulee yleensä sormitustaulukko ja yksinkertaisten sävelmien nuotteja.

Helpoimmin soivat sävelet löytyvät klarinetista alarekisterin keskivaiheilta. Riippumatta siitä aloittaako opiskelun C- vai B-vireisellä soittimella, kannattaa harjoittelu aloittaa peittämällä peukalolla soittimen takana ylhäällä oleva reikä ja edestä vasemman käden etu- ja keskisormella sekä nimettömällä kolme ylintä reikää. Näitä neljää sormea liikuttelemalla löytyy vaikkapa Ukko Nooan sävel. Oikean käden mukaantulo mahdollistaa matalimpien sävelten asteittaisen oppimisen. Hyppäykset, varsinkin ylhäältä alas liikuttaessa, voivat tuntua pitkään haastavilta, sillä puhallustekniikkaa on sopeutettava sävelkorkeutta vastaavaksi. Myös läppien käyttö ylimmissä ja alimmissa nuoteissa sekä ylennettyjen ja alennettujen nuottien kohdalla tuo opiskeluun lisähaastetta

Miten alkuinnostus saadaan säilymään?

Alun takkuilun jälkeen soittaminen alkaa oletettavasti sujua jo hieman paremmin ja harjoittelu tuottaa tulosta. Jonkin ajan päästä saatttaa tuntua jopa siltä, että kokonaisten kappaleiden opettelukin voisi jo onnistua. Tässä vaiheessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei harjoittelu ala tuntua pitkäpiimäiseltä. Vaikka etydien tahkoaminen uudestaan ja uudestaan kiistämättä kasvattaa taitoa, se voi myös yksitoikkoisuudessaan laskea motivaatiota. Aikuisen itseopiskelijan päämääränä ei välttämättä ole nousta tulevaisuudessa suurille konserttilavoille, joten tärkeintä on löytää sellaista soitettavaa, josta itse pitää.

Ikivihreät klassikot Summertimesta Scarborough Faireen ovat helppoja oppia ja kuulostavat kauniilta myös aloittelijan soittamina. Sorminäpppäryyttä ja sävelkorvaa voi kehittää vaikkapa soittamalla John Williamsin Hedwigin teemaa Harry Potter -elokuvasarjasta. PIKI-verkkokirjastosta löytyy useita oivia elokuvamusiikin nuottikokoelmia klarinetille. Jazzista löytyy laajat valikoimat klarinettinuotteja ja jos oma suosikkilajityyppi on vaikkapa heavy tai reggae, mikään ei estä kokeilemasta vaikkapa korvakuulolta, miltä oman suosikkiartistin kappaleet kuulostavat klarinetilla soitettuina. C-klarinetin omistajalle myös kevyen musiikin nuottikokoelmat popin, rockin ja iskelmän saralta ovat lähes rajattomat. 

Siispä uutta oppimaan! 

 

Kirjoittanut Kati M. Hietala, Tampereen pääkirjasto 6/20