Suosituksia Suosituksia

Kuva: yksityiskohta teoksesta Robert Wilhelm Ekman Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa, Wikimedia CC  4.0


"Kyl maar mnää ilossiki laolui heis soita"

Ulla Katajavuori oli suomalainen kanteleensoittaja, jonka elämäntarina hakee vertaistaan Suomen historiassa.

Ulla Katajavuori

Ulla Katajavuori (16.6.1909-5.10.2001) syntyi Raumalla ja oppi jo varhaislapsuudessaan soittamaan konserttikanteletta niin taitavasti, että pääsi esiintymään Yleisradion ensimmäisissä koelähetyksissä veljensä Einon kanssa. Myöhemmin lahjakkaasta soittajasta kehittyi yksi Suomen arvostetuimmista kanteletaiteilijoista ja kanteleensoiton opettajista.

Muusikoiden elämäkertoihin on kiehtovaa tutustua ajasta ja paikasta riippumatta. Olipa kyseessä hevibändin basisti tai klassinen laulaja, esiintyvän muusikon elämä poikkeaa keskimääräisestä kiertueineen, radiosoittoineen ja levytyksineen. Ulla Katajavuoren elämäntarina nousee näiden kuvausten joukosta vielä tavallistakin poikkeuksellisempana osaksi hänen elinaikanaan tapahtuneiden historiallisten mullistusten johdosta, osaksi siksi, että itsenäisyyden alkuaikojen naistaiteilijoiden tarinoita on kirjoitettu muistiin verrattain vähän.

Vaihe vaiheelta mainetta kohti

1900-luvun alkupuolella ei ollut ihan tavallista, että keskiluokkaisen Helsinkiin muuttaneen raumalaisperheen tytär rakensi uraansa itsenäisenä toimijana soiton ja teatterin maailmassa. Sekä Ullaa että Einoa kannustettiin kotona musiikin pariin. Molemmista tulikin lopulta ammattimuusikoita, Ullasta Yhdysvaltoja myöten konsertoinut taiteilija ja kantelemusiikin lähettiläs ja Einosta ksylofoninsoittaja, laulaja, näyttelijä ja orkesterinjohtaja, joka tunnetaan muun muassa Dallapé-yhtyeestä. Uransa aikana Ulla Katajavuori modernisoi kantelemusiikkia ja nosti kanteleen arvostuksen kansansoittimesta varteenotettavaksi taidemusiikin instrumentiksi.

Koulusta päästyään Katajavuori toimi laulajana ja esiintyjänä Kansallisteatterin kuorossa. Samalla hän rakensi uraansa kanteletta soittavana Aino-neitona, joka Helsingin lisäksi saatettiin kutsua esiintymään pitkienkin matkojen taakse. Elämäkerran kirjoittaneen tyttären, Satu Koskimiehen, mukaan uravalinta oli äidille sydämen kysymys, eikä kutsumusammatissaan toimiva Ulla olisi voinut kuvitella luopuvansa kanteleesta. Naimisiinkin Katajavuori meni vasta 30-vuotiaana alttoviulisti Eero Koskimiehen kanssa, jonka hän oli tavannut liittyessään naisorkesteri Mickie Mauseen kontrabassonsoittajaksi.

Äidin ja taiteilijan ristiriita

Osin fiktiivisen, päähenkilö Ullan näkökulmasta kirjoitetun tarinan mielenkiintoisin osuus alkaa, kun tytär ilmoittaa tulostaan ja kodin ja esiintymisten välillä syöksähtelevä nuori äiti joutuu kohtaamaan taiteilijauran ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet. Matkustavan äidin sydämessä asuu alituinen huono omatunto kun Ulla on pitkiä aikoja poissa "flikan" luota. Kutsumus soittamiseen ja esiintymisen tuoma taloudellinen turva ajaa Ullan konsertoimaan milloin kotimaassa, milloin Ruotsissa ja Norjassa. ”Flikan” kasvaessa Ulla opettaa kotona kanteleensoittoa oppilailleen. Niinpä koti on säännöllisesti myös työpaikka sekä äidille että tyttärelle, jonka tehtävänä on käydä avaamassa ulko-ovi seuraavan oppilaan saapuessa odottamaan vuoroaan. Kantele tuo leivän pöytään ja pitää kodin pystyssä kun orkesterissa soittava isä viettää hilpeitä iltoja taiteilijapiireissä.

Teoksen kansikuva

 ”Te näitte mun soittoni riemun,
te näitte vain elämän murun,
hymyn näitte ja silmäni hetkisen hehkun,
mut näittekö, näittekö surun?” - Larin-Kyösti -

Pitkiä lomia perhe sentään pääsee viettämään yhdessä. Eeron suvun kesähuvila Haapasalossa ja Kangasalan lepokoti ovat paikkoja, joihin esiintymisestä väsynyt mies ei ota edes viuluaan mukaan. Ulla ei sitä vastoin luovu kanteleesta lomallakaan. Kangasalla lomakotiaan pitäviin Adlerin sisaruksiin muodostuu vähitellen niin läheinen suhde että ”flikan” voi lopulta jättää kuukausien ajaksi heidän huomaansa. Aviomiehen alkoholisoituminen ja tämän viettämä boheemi taiteilijaelämä sulkee pois vaihtoehdon jättää isä ja tytär pärjäämään kahdestaan konserttimatkojen ajaksi. "Flikka" on Kangasalla hoidossa sillä aikaa kun äiti kiertää sodan aikana Lapissa esiintymässä saksalaissotilaille. Kolmannen koululuokkansakin Saaga Miranda käy Lepokodista käsin.

Tytär kertoo isän elämäntyylistä ymmärtävään sävyyn, mutta todellisuus vaikuttaa nykyvanhemman näkökulmasta karulta. Taiteilijaperheen lapsen kokema turvattomuuden tunne ja lähtemätön kaipaus saa tekstissä sijaa Saaga Mirandan ollessa kertojana. Äiti ei aina ole läsnä lapsensa arkielämässä, isä vielä vähemmän. Vaikka suuri osa Ullan musiikista on Eeron sovittamaa, isän sovitustyötä tai perheen arkielämän keskusteluja ei avata lukijalle. Isän sairastuttua vakavasti aikuistuvan Saaga Mirandan haave viulunsoiton aloittamisesta jää lopulta kokonaan kertomatta Eerolle, joka menehtyy sairauteensa vuonna 1959.

Suomi-kantelisti valloittaa Yhdysvallat

Ulla Katajavuoren arvostus soittajana kasvaa kasvamistaan ja lopulta häntä halutaan kuulla Amerikassa asti. Matkaan lähdetään laivalla, sillä soittaja kammoaa lentämistä. Viikkojen kiertueen aikana pelko on kuitenkin kohdattava, sillä mantereen sisäisessä liikenteessä automatka osavaltiosta toiseen kestäisi liian kauan. Itsenäinen ja rohkea Suomi-neito astuu viimein lentokoneeseen. Yhdysvaltain kiertueen kirjallista antia on äidin ja tyttären välinen kirjeenvaihto, jonka kirjoittaja liittää tekstiin.

Soittoharrastukseen ynseästi suhtautuneen äidin matkan aikana ”flikka” lopulta toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja alkaa käydä soittotunneilla. Konserttiviulistia hänestä ei kuitenkaan tule, sillä silloin hän on jo aikuinen. Tyttären tulevaisuus on kirjallisuudessa.

Taiteilija-arjen kiehtova kuvaus

Ulla Katajavuoren musiikillinen ura hakee vertaistaan. Suomen kulttuuripiirit häilähtelevät kerronnan taustalla, on teatteriseurueita, runonlausujia, muusikkoja, orkestereita ja yhteiskiertueita. Sodan ja jälleenrakennuksen aikana korostuvat kotiseutujuhlat ja esiintymiset yhdistysten, kuten Marttojen tilaisuuksissa, radioesiintymiset ja hyväntekeväisyyskonsertit seuraintaloissa ja sairaaloissa. Myöhemmin Katajavuori konsertoi muun muassa Kölnissä ja Kanadassa ja jatkaa radiosoittouraansa 1970-luvun puoleenväliin asti.  

Soittaminen kuvataan ohittamattomaksi intohimoksi, asiaksi, josta olisi yhtä mahdotonta luopua kuin hengittämisestä. Se on kuitenkin myös arkista välttämättömyyttä, suorituspaineita jotka eivät hellitä ja jatkuvaa esiintymisten suunnittelua, harjoittelua ja hiomista. Esiintymismatkojen tahti tuntuu hengästyttävältä ja yhden konsertin vuoksi voi joutua matkustamaan tuntikausia linja-autolla Helsingistä Itä-Suomeen tai Pohjanmaalle.

2000-luvulla naisartistien kiertue-elämä ei ole enää pitkään aikaan ollut poikkeuksellista. Silti on pakahduttavaa, että jo yli sata vuotta sitten syntynyt suomalainen muusikko on voinut olla sekä kotimaassa että kansainvälisesti näin arvostettu. On ihailtavaa, että tuo muusikko saattoi tuon ajan yhteiskunnassa olla naispuolinen. Samalla on kiehtovaa, että sama arvostettu taiteilija on kyennyt elämään myös tavallista keskiluokkaisen, joskin myös maan taiteilijaeliittiin kuuluvan, perheenäidin elämää.

Sukutarina jatkuu

Satu Koskimies kirjoittaa äidistään elämäkertaromaanissa Te näitte mun soittoni riemun. Ulla Katajavuoren elämä. ”Flikan” tarinaa hän kertoo myös teoksissa 50-luvun tytöt (Haavio, Katarina & Koskimies, Satu) ja 50-luvun tyttöjen ystävät . Koskimiehen tytär, kirjailija Riina Katajavuori jatkaa sukutarinaa omalla tavallaan - tästä muun muassa Ylen Kulttuuricocktailin artikkelissa, jossa Katajavuori kertoo musiikkiharrastuksestaan.

Elämäkerran hienous piilee sen samastumiskohteissa. Tässä kertomuksessa päähenkilö on se hahmo, johon minun perheenäitinä ja musiikin harrastajana voisi olettaa samastuvan. Sen sijaan huomaan tekstiä lukiessani toistuvasti asettuvani haikein mielin Saaga Mirandan asemaan. Se mitä lapsi menettää saa suuren merkityksen lukukokemuksessani.

Olisi sietämätöntä olla itse samassa tilanteessa kuin kertomuksen Ulla, jatkuvassa liikkeessä, fyysisellä epämukavuusalueella matkoineen ja yöpymisineen, pitkiä aikoja erossa omasta perheestä. En haluaisi olla päähenkilön asemassa mistään hinnasta, mutta ihailen määrättömästi hänen soittotaitoaan, kykyään sopeutua elämään kahdenlaista elämää ja ennen kaikkea musiikin paloa - tahtoa ja taitoa soittaa tinkimättömästi juuri sellaista musiikkia kuin itse haluaa.

Ulla Katajavuoren musiikkia PIKI-verkkokirjastossa

Kirjoittanut Kati M. Hietala, Tampereen kaupunginkirjasto 11/2017

 

Suositellut teokset

1-1 / 1
633024
Tekijä: Koskimies, Satu, kirjoittaja
Vuosi: 2003
Aineistolaji: Kirja
Loading...

Uusimmat

1-10 / 10

Ulla Katajavuori oli suomalainen kanteleensoittaja, jonka elämäntarina hakee vertaistaan Suomen historiassa.

90-luvun kulttisarja Twin Peaks teki näyttävän paluun vuonna 2017. Sarjan lumovoimaa lisää siihen erottamana osana kuuluva musiikki. 

Mitä jos rakentaisin ihan itse soittimen? Parhaiten tämä onnistuu harrastelijalle kansalaisopiston soitinrakennuspiirissä, mutta kirjastostakin voi löytää oppaita niin ukulelelen kuin perinnepuhaltimen rakenteluun.

Kurkistus kotimaisiin kesähitteihin 1920-luvulta 2010-luvulle.

Disneyn ensimmäinen pitkä animaatio raivasi tietä myös elokuvamusiikin saralla.

Kesä-heinäkuussa 2017 Tampereen pääkirjastossa kuullaan kaikuja musiikista, jonka juuret ovat kaukana Afrikassa. Senegalilaissyntyisen Ismaila Sanén elämäkertanäyttely on esillä Musiikki ja lehdet osastolla 8.7. asti. Keskiviikkona 5.7. kirjastossa juhlii Fest Afrika, joka tuo mukanaan esityksiä, musiikkia ja työpajoja lapsille ja aikuisille. Verkkokirjastosta löydät monipuolisesti aiheeseen liittyvää musiikkia.

Ainutlaatuinen Kirjastolevy.

Portugalin musiikissa soi rakkaus runouteen.

Laulu raikuu ympäri Tamperetta ja Pirkanmaata toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Laulamisen rajatonta voimaa juhlitaan Tampereen Sävelessä, kansainvälisessä vokaalimusiikin festivaalissa 6.–11.6.

Suomalaisen rockin suuntaviivoja vetelemässä jo neljällä vuosikymmenellä.