Kuka olet ja mitä teet?
Minna Honkasalo, Muumimuseon museolehtori.

Mikä on mieluisin kirjastomuistosi?
Niitä on paljon. Kirjastomuistot ovat merkityksellisiä elämäkululleni. Ne alkavat lapsuudesta: minusta tuli lukija, kun ahmin lapsuudenkodin lähikirjaston lastenosaston kirjoja, ja jatkuvat nuorena opiskelijana: minusta tuli humanisti, kun kolusin arkistoja (taivaallisen kauniin) Kansalliskirjaston katon alla.  

Ehkä kaikkein rakkaimpia ovat kuitenkin muistot ajalta, jolloin lapset olivat pieniä ja vietimme joka kesä muutaman viikon mökillä. Mökillä ei ole sähköjä, joten ajanvietteenä on ulkoilun ja yhdessäolon lisäksi lähinnä lukeminen. Kaikille oli tärkeätä loman ensimmäisen päivän kylillä käynti, koska silloin käytiin myös paikallisessa kirjastossa. Itse olin pitkin vuotta haalinut muistiin kirjoja, jotka halusin säästää mökkilukemiseksi. Tytöille oli tärkeää vielä teineinä lainata tietyt vuosikausia mökillä luetut kuvakirjat. Joka kesä lainasimme kirjoja lähemmäs kaksi hyllymetriä. Ja sitten luettiin, sateisina kesinä oikein lukemalla luettiin. Ja luetaan edelleen: kun ei enää tarvitse lukea kenellekään ääneen, hurahtaa kullakin helposti pari tuhatta sivua samaisen kirjaston herkkuja.

Mistä saat innostusta ja ideoita?
Koskaan ei tiedä, mistä se tulee. Siksikin uteliaisuus on tärkeää.  Kirjoista niitä saa helposti. Kirjastoissa tykkään erityisesti käydä läpi teemojen mukaan esille nostettuja kirjoja, usein itselle vieraammista aiheista. Kirjojenkin kanssa oman epämukavuusalueen ulkopuolelle meneminen kannattaa. Niin klisee kuin onkin, niin avartavathan kirjat maailmankuvaa!

Minkä elokuvan katsoit viimeksi? Mitä pidit siitä?
Vähän noloa, mutta katsoin taidemuseomaailmaan sijoittuvan The Square-leffan. En koskaan ehtinyt eli saanut aikaiseksi käydä katsomassa sitä teatterissa, mutta onneksi se nyt tuli telkkarista. Hyvä satiiri on aina paikallaan, ja tässä se oli maustettu sopivasti myötähäpeällä. Hauskaa taidemaailman irvailua, virkistävä elokuva.

Mitä kirjaa luet parhaillaan? Mitä pidät siitä?
Luen aina useampaa kirjaa kerralla, että voi valita parhaiten mielen- ja virkeystilaan sopivaa luettavaa. Osa kirjoista liittyy töihin, kuten Timo Klemolan Mindfulness - Tietoisuuden harjoittamisen taito. Aluksi luin sitä puhtaasti ammatillisesta kiinnostuksesta, koska teemme Muumimuseoon Mielenrauhaa-kokonaisuutta, mutta kiinnostuin viisaasta kirjasta muutenkin.

Vieressä on vino pino vanhan tutun Thomas Bernhardin teoksia, joista kesken on Haaskio. Olin katsomassa Sara Hildenillä Kansallisteatterin loistavaa Vanhat mestarit -näytelmää ja halusin heti lukea Bernhardia uudelleen (Vanhat mestarit valitsin lukupiirin seuraavaksi kirjaksikin, saa nähdä mitä muut siitä pitävät). Minä pidän Bernhardista, hauska nihilisti. 

Ennen Bernhardeja luin pitkästä aikaa suosikkiani Virginia Woolfia, johon innostuin viimekesäisen Lontoon reissun ja Tukhoman Artipelagin Bloomsbury-näyttelyn ansiosta. Nyt olen Jaakobin huoneen viimeisillä sivuilla.  Lukuvuoroa kyseisessä pinossa odottaa myös esimerkiksi Han Kangin Ihmisen teot.  Millään ei ehdi lukea tarpeeksi.

Mihin kirjaan tai elokuvaan kannattaisi ehdottomasti tutustua? Miksi?
Mahdoton kysymys.  Oikea vastaus on tietysti, että muumikirjoihin! :) Kaikkien ihmisten pitäisi lukea Tove Janssonin muumikirjoja niiden viisauden ja lämmön vuoksi. Oma lempparini on Muumipappa ja meri, vaikuttava meren ja keski-iän kriisin kuvaus. 

Minulle tärkeä on suomalaisten kirjailijoiden linja Maria Jotunista Helvi Hämäläisen kautta Raija Siekkiseen. Hienoa kulloisenkin ajan naisen sielunmaiseman kuvausta. Tai sitten Alice Munro! Aina yhtä lohdullista ja armollista. Tai Ljudmila Ulitskaja, Margaret Atwood, Jane Austen... Entä lastenkirjat (Astrid Lindgren) ja tyttökirjat (Louisa M. Alcott vai L. M. Montgomery)?  

Osa itselle merkityksellisistä kirjoista seuraa vuosikymmenestä toiseen, esimerkiksi Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan luen usein pääsiäisen aikoihin - tai Gunter Grassin Kampela, joka on kuulunut lempikirjoihin 80-luvulta saakka.

Ja onneksi aina löytyy (minulle) uusia hyviä kirjoja, joskus niin hyviä, että ne haluaa myös omaan hyllyyn. Tällaisia ovat olleet mm. David Foster Wallacen Kummatukkainen tyttö, Liv Strömquistin Kielletty hedelmä ja Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriö. 

Miksi näihin kirjoihin kannattaisi tutustua? Onpahan hetkeksi lukemista. Itse tykkään vaihtaa kirjavinkkejä ystävieni kanssa, se monipuolistaa omaa lukemista - ja tuntemattomampien kanssa vielä hedelmällisempää, koska ystävien kanssa maku usein on suht samanlainen.  (Elokuvien kanssa kysymys on aivan yhtä mahdoton, ja vastaus venyisi liikaa).

Haluatko lähettää terveisiä?
Oli lukeminen tärkeää tai ei, tervetuloa Muumimuseoon tutustumaan muumikirjojen tarinaan! Muumit nukkuvat talviunta, mutta me emme, vaan valmistaudumme joulunviettoon - tietysti lukemalla.  Se ken piipahtaa meillä, saattaa päätyä kirjastoon muumikirjoja lainaamaan!

Kiitos Minna haastattelusta!

12/2018