Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marketta Könönen, eläkkeellä oleva kirjastohoitaja Tampereelta. Liki neljäkymmentä vuotta työskentelin kirjastonhoitajana eri kirjastoissa. Nekalan kirjastossa aloitin vuonna 1977 ja jäin sieltä eläkkeelle 2014. Sinä aikana kirjasto toimi Nekalan koulussa kolmessa eri paikassa. Alkujaan koulun kivijalassa oleva pikkukirjasto oli lastenkirjasto. Se sopi minulle hyvin, sillä lapset ovat aina olleet minulle kirjaston tärkeimpiä asiakkaita. Kiinnostus lasten- ja nuortenkirjallisuuteen on jatkunut pikkutytöstä tähän asti. Aluksi luin kirjoja itsekseni, sitten ääneen pikkusiskolle, omille ja siskojen lapsille, nykyään lapsenlapsille.

Olen vuosikymmeniä ollut mukana IBBY Finlandin (alun perin Suomen nuortenkirjaneuvosto ry - Finska ungdomsboksrådet rf) ja Lastenkirjainstituutin (alkujaan Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti) toiminnassa.

Kerro ikimuistoisin kirjastokokemuksesi?
Tokaluokkalaisena menin koulukaverini Marketan kanssa Laikun (Tampereen pääkirjaston) lastenosastolle toista kertaa samana päivänä. Lapsen mielestä vanha ja vähän äkeä kirjastonhoitaja kielsi tulemasta kahta kertaa päivässä kirjastoon. Säikähtäneenä lähdimme pois. Silloin päätin, että jos joskus olen kirjastohoitaja niin en koskaan kiellä lapsia tulemasta kirjastoon.

17 vuotta myöhemmin olin kirjastonhoitajan sijaisena samaisella pääkirjaston lastenosastolla.
Tiskin alla oli kolme jättikokoista Minä Aku Ankka -sarjan kirjaa. Niitä sai lukea kirjastossa kunhan jätti kirjastokortin pantiksi. Yksi ilta paikalla oli kaksi kirjaa ja yksi kirjastokortti. Soitin kirjaa lukeneen pojan kotiin ja esitin asiani. Pojan äiti kertoi, että poika oli tullut hämmentyneenä kotiin. Kirjastosta sai kuulemma lainata vain yhden kirjan ja korttikin otettiin pois.
Siinä oli hyvä opetus viestinnän merkityksestä.

Mistä saat innostusta ja ideoita?
Luonnosta, lukemisesta, ystävistä, perheestä, harrastuksista, leipomisesta ja hyvästä ruuasta.

Mistä sanasta pidät eniten / vähiten?
Aamu on kaunis sana ja ihana asia. Aamu on lupaus uudesta päivästä. Se on kuin sadun aloitus: olipa kerran. Koskaan ei etukäteen tiedä miten minkäkin aamun tarina jatkuu. Onko se täynnä naurua, kiukkua, yllätyksiä, pelkoa, iloa vai surua. Ihmisajassa aamu on lapsi ja yötä kohti vanhuus lähenee.

Vähiten:
Öylätti on sana jota on vaikea lausua kauniisti, iloisesti, intohimoisesti tai kiinnostavasti.

Teokset, jotka ovat vaikuttaneet sinuun?
Mieluiten puhuisin kirjailijoista joiden teokset ovat sykähdyttäneet, yhdistäneet eri sukupolvia ja jättäneet yhteisiä muistoja. Kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet laajemmin kuin minuun. Kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet perheeseen, ystäviin ja sukuun.

Astrid Lindgrenin tuotanto: Kun luin pikkusiskolleni Veljeni Leijonamieltä heti sen ilmestyttyä, se oli muutaman viikon ja kahden lukukerran juttu. Siitä puhuttiin paljon. Muistan, kun ensimmäisellä lukukerralla 11-vuotias siskoni parahti itkuun kun selvisi, että Kirsikkalaakson kavaltaja oli Jussi Kultakukko. Sisko hoki: Ei, ei, mä en kestä. Ei voi olla totta, että niin ystävällinen voi olla niin paha!
Kirjasta on virinnyt vuosien myötä monenlaisia keskusteluja. Olen myös suositellut Leijonamieltä ja Ronjaa aikuisille kirjoina, joissa on suuria tunteita.

Kaiken kaikkiaan Astrid Lindgrenin kaikki kirjat on herättäneet suuria tunteita. Tyttärentyttären ollessa 4-vuotias Peppi Pitkätossu- kirjat olivat ne, joita luettiin moneen kertaan. Vanhoja käännöksiä, uusia käännöksiä, kuvakirjoja ja suorasanaisia, yksittäisiä kirjoja ja yhteisniteitä. Katsottiin elokuvien eri versiot ja kuunneltiin musiikkia. Tyttö kulki pitkän aikaa päiväkodissa Pepiksi pukeutuneena. Peppiä seurasivat Melukylät, Marikit, Eemelit, Kalle Blomqvistit, Rasmus ja kulkuri, Saariston lapset ja Rasmus, Pontus ja Höpö.
Oli mielenkiintoista palata vuosikymmenten jälkeen uudestaan Lindgrenin vanhempaan tuotantoon.

Muita tärkeitä kirjoja: Yli sata vuotta sitten kirjoitetun Mestaritontun seikkailut olen lukenut moneen kertaan ääneen. Aina se herättää uusissa kuulijoissa saman jännityksen, kutinan ja sukelluksen sadun ytimeen. Kaunis kieli, jännittävä juoni, ja yllätyksellisyys saavat lisämausteen yhdessä olosta, lukemisesta ja kuuntelemisesta. Poikani hihkaisi kesken jännittävän kohtauksen: "Lue, lue mä kestän mitä vaan, kun tiedän, että se päättyy hyvin." Niinpä. Seuraavaksi ajattelin kuunnella tyttärentyttären kanssa Mestaritontun Seela Sellan lukemana äänikirjana.

Äänikirjoista, jotka kuunteluaikaan 1980-1990-luvuilla olivat c-kasetteina, on jäänyt monen monia muistikuvia. Lukijoista Jarmo Heikkinen, Kauko Helovirta, Veikko Honkanen ja Lars Svedberg olivat loistavia. Pitkillä automatkoilla Sotkamoon kuunneltiin paljon äänikirjoja. Silloin oppi arvostamaan tekstin ja lukijan yhteen sopivuutta. Jos kirjailijan ja lukijan huumorintaju osuu yksiin, niin kuulijan ilo on kaksinkertainen. Jännittävien tekstien lukijan puolestaan pitää osata annostella jännitys oikein.

Aapeli: Koko kaupungin Vinski sekä Vinski ja Vinsentti ovat kirjoja, joihin vieläkin silloin tällöin palaan. Enää meillä ei ole tallessa kasetteja, joilla Kauko Helovirta lukee nuo Aapelin värikkäät ja loistavat tarinat. Lukiessani kirjoja kuulen Kauko Helovirran myhäilevän äänen ja äänenpainot tekstin taustalla. Miten kaunista suomenkieltä Aapeli kirjoitti ja miten herkullisesti Helovirta sen tarjoili.

Jules Verne: Tsaarin kuriiri. Veikko Honkanen on todella taitava lukija. Olen melko varma, että kuuntelimme hänen lukemanaan Tsaarin kuriirin. Pitkä kirja pelasti hiihtolomaviikon automatkat. Tsaarin kuriirin matka Moskovasta Irkutskiin oli sietämättömän jännittävä, pelottava ja ihana.
Venäjän maantieto ja maan laajuus tulivat tutuiksi huomaamatta. Verne on taitava ja mielenkiintoinen valistaja. Hänen suomennettu tuotantonsa tuli aikanaan käytyä melko tarkasti läpi.

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen tuli vuonna 1982 kuunnelmana radiosta. Isäni äänitti kaikki
22 osaa. Kasetit kiersivät siskolta toiselle. Waltaria siteerataan sukulaisten kesken vieläkin usein. Jokaisella on omat suosikkihahmonsa. Sinuhea muistellaan ja välillä kinataan ja keskustellaan kirjan sisällöstä, henkilöistä, opetuksista ja moraalista. Nyt jo neljäs sukupolvi matkii Kaptahia.

Kesällä mökillä yhdessä ääneenluetuista kirjoista ovat jääneet mieleen David Eddingsin Belgarionin taru -sarja, Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja, Jukka Parkkisen Sinun tähtesi, Allstar ja Vanhan kulttuurin kurssi sekä Philip Pullmanin Universumien tomu -sarja. Lukijoina ja kuuntelijoina lähinnä äidit, nuoret ja lapset.
Korona-aika esti matkustelun ja niinpä pidimme yhteyttä tyttärentyttären (7 v.) kanssa jokailtaisella lukutuokiolla. Tapa jatkuu edelleen. Luen iltaisin tytölle yhdessä sopimaamme kirjaa. Puolentoista vuoden aikana luettuja kirjoja on kertynyt paljon. Tässä joitakin yhteisiä suosikejamme.

Rose Lagercrantzin Dunne-sarja. Dunne -kirjojen sävy on lämmin, viisas ja arkinen. Ensimmäisessä osassa Dunne aloittaa koulun ja saa maailman parhaan ystävän, Ella Fridan. Kahdeksaan osaan mahtuu paljon Dunnea kohtaavia kohtuuttoman tuntuisia vastoinkäymisiä. Missään vaiheessa kirjoissa ei vaivuta epätoivoon. Dunnet ovat mielestäni paras koskaan lukemani lastenkirjasarja. Eva Erikssonin kuvitus ja Raija Rintamäen suomennos tekevät niistä liki täydellisiä. Raija Rintamäki palkittiin käännöksestä ensimmäisellä Aarresaari-palkinnolla.

Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen Pensionaatti Onnela -sarja on hymistelty kolmen sukupolven voimin. Olin hankkinut sarjan itselleni. Tytär ja siskot lukivat ne ja tyttärentytärkin innostui argentiinalaisen Delfinan ja hänen isoisänsä pensionaatista ja sen mielenkiintoisista vieraista. Kertojana on naapurin poika ja Delfinan ystävä, Wasker. Sarjassa viisi viehättävää osaa.

Yksittäisistä koronan aikana luetuista kirjoista ykköseksi nousee Anja Portinin kirja Radio Popov. Kirja eri tavoin laiminlyödyistä lapsista on paitsi upea myös mukava lukea ääneen. Teksti sopii hyvin suuhun, eikä ytään sanajärjestystä tarvitse lukiessa muuttaa. Maailmaan todella toivoisi lisää herkkäkorvaisia aikuisia, jotka erottavat yksinäisten, unohdettujen, hylättyjen lasten hiljaiset ja epätoivoiset huokaukset. Finlandia Junior -palkinto meni oikealle kirjalle!

Mitä muuta ammattia olet kokeillut / olet halunnut kokeilla?
Kaksi kesää tiskasin tukholmalaisessa kahvilassa, yhden siivosin taalainmaalaisessa kesäyliopistossa ja lisäksi olen ollut tuntikirjurina ja kahvila-apulaisena.

Haluatko lähettää terveisiä?
Harrastakaa kimppalukemista, se on yllättävän hauskaa. Tarttukaa rohkeasti lasten- ja nuortenkirjoihin niin saatatte yllättyä iloisesti.

Kiitos Marke haastattelusta!

Marketta Könösen artikkeli PIKI-kirjastoissa

Haastatteli: Marjo Kylmänen, Parkanon kaupunginkirjasto 9/2021